UMF206

Yeah. UMF, eli Suomen viralliset konemusiikin kokoontumisajot oli taas Turussa 4.-6.8. Säät suosi ja oli kivaa.



UMF osui samalle viikonlopulle kuin Hankelan Pekan entisen kämppiksen Sami Viitamäen kotiinpaluu Suomeen. Sami oli ollut tosiaan viimeiset 8 kk Costa Ricassa sortamassa köyhiä ja palasi UMF:iin lähtöperjantaina Suomeen. Oli kuulema outoa puhua taas suomea ja ensimmäinen Karhu maistui hyvälle. Niin, ja täällä Suomessa on puhdasta.

Tuijaa (tai "Tumua", niinkuin Pennasen Jani hänet risti nilkkoihin potkien) en ollut kanssa nähnyt pitkään aikaan. Tehtiin Tuijan kanssa hauska jäynä Samille. Pistettiin Tuijalle paidan alle tyyny ja mentiin käsi kädessä Samia vastaan kentälle. Kahdksessa kuukaudessa kerkiää tapahtua paljon. Sami vaan tökkäs Tuijaa mahaan ja sanoi "no... aha". Eli vitsi kääntyi itseään vastaan.

Tultiin siis Mikon ja Outin kyydillä, Pennanen ja Riku saapui paikalle vasta lauantaina, mutta keskiarvona vetivät varmaan yhtä paljon viinaa kuin me muutkin. Lisää tästä myöhemmin.



Pidettiin majaa Parikan Aleksilla, jolla on just sopivasti sellainen kahdeksan ihmisen vetävä kämppä. Oli muuten parasta etkoilua vähään aikaan: Algella on sellainen pleikkariin pultattva visailupeli, jossa 4 pelaajaa saa kukin oman summerin! Tuli aika huutoa. Meikä oli totta kai tietoykkönen.



Samppalinna oli taas ihan täynnä. Tänä vuonna ei kuunneltu siellä yhtään mitään.



Perjantain menoa Blankosta, L.A.O.S. esiintyy. Oli tosi kovat kemut. Pandapojat veti hyvän setin, samoin Physics.



Lisää samoista kemuista.



Hohoo, tarkkaavaiset blogilukijat tietää kuka tämä neiti on. Otetaanpas ote blogista päivämäärällä 27.2.2006 kun olin rientänyt Grenobleta Lontooseen bilettämään:

Loppuilta katkelmittain: .... jengiä olis saanut olla noin puolet vähemmän ... yrtti haisee ihan uloskin asti ... joku tyyppi oli yrittänyt hyökätä pokejen kimppuun ja oli saanut omasta puukostaan ... jaettu taksimatka mukavan englantilaistuneen italialaismimmin kanssa, joka oli tulossa Suomeen opiskelemaan ... nukkumaan kello 4:40 .... herään joskus kuuden maissa siihen kun irkkukämppis harrastaa seksiä jonkun pubiruusun kanssa viereisessä sängyssä ... en saa enää unta.

Eli tämä on siis se englantilaistunut italialainen! Oli aika älytöntä, sen taksimatkan jälkeen kului noin pari viikkoa kun eräs tuttu DJ kysyi mesessä, että olinko sattumalta ollut samassa taksissa tämän ja tämän mimmin kanssa. "Öööö... joo, kuinni?" Noh, kävi ilmi tosiaan, että tämä neiti oli nimeltään DJ Alite, joka kävi siinä välissä Suomessa keikalla ja oli tullut tämä taksiepisodi puheeks. Sen jälkeen otin mesellä yhteyttä kyseiseen neitiin ja ollaan siitä lähtien puhuttu silloin tällöin ja lopulta oli iloinen jälleennäkeminen UMF:ssa. Maailma on välillä pelottavan pieni. Neiti veti myös illan parhaan setin.



UMF homo-risteily lauantailta. Oli aika upeet ilmat ja leppoisa tunnelma. Me ei kuitenkaan homoiltu.



Tää on sieltä Varvintorilta, mikä oli sinänsä tosi siisti mesta mutta niin järkyttävän kuuma, ettei kukaan jaksanut tanssia. Parhaan setin veti LBJ Live Band. Täältä mentiin sitten takaisin etkoilemaan Aleksille (pelaan lisää tietovisaa!) ennen kuin mentiin vikalle bilemestalle Manillaan. Matkalla minä, Sami, Riku ja Pennanen otettiin taksi ja meille osuin Suomen hilpein taksikuski kyyditsijäksi. "AI KAUHEE! HAHAHAHA! TE OOTTE IHAN KREISEJÄ! AI ETTÄ! MÄÄHÄN OPIN UUSIA SANOJA! AI KAUHEE! HIHIHIHII!" Muuten, Turussa on joku ihan käsittämätön hyönteisongelma. Tumu ties kertoa, että nää pikku höttiäiset oli nimeltään rypsiloisia ja ne iskee kaikkeen vähäänkään keltaiseen matksuun. Mulla oli tietenkin keltainen paita ja siihen iski aina noin 500 lentävää demonia kun yritin laittaa sen takaisin päälle. Olin sit koko päivän ilman paitaa.

Lauantain loppuillasta mulla ei oo yhtään kuvia, mutta voin sanoo, että oli oikein kivaa. Tykkäsin erityisesti Deleten ja Mufflerin setistä. Manillasta yritin muiden luo Blankoon, jonne mua ei sitten huolittu enää sisään. Menin vetään kebabia paikalliseen ja muut seurasi perässä, paitsi Riku, Pennanen ja Sami. Noh, kebabin jälkeen alkoi kadonneiden lampaiden etsintä. Riku löytyi Blankon edestä ympäripäissään ja kaulailemasta. Siinä menikin sitten ensiksi puoli tuntia, että Riku saatiin siitä pisteestä liikkeelle, kunnes Riku sammui kadulle ja vasta viides tilaamani taksi suostui ottamaan meidät kyytiin. Herra Vassinen piti heittää väkivalloin taksin penkille, kiitos riuskalle kuskile avusta. Niin ja muut oli siis tällä välin jo Algella levyttämässä.

Kun Riku oli saatu turvallisesti Algelle, oli aika alkaa ettiä Samia. Soitin Samille 16 kertaa kunnes mies vihdoin vastasi. Mies oli herännyt snagarin vierestä siihen, kun joku oli pitänyt Samin lompakkoa kädessään. Siistiä, mies oli ollut 8 kk Lattareissa ilman minkäänlaista haaveria, mutta heti ekana viikonloppuna Turussa mies joutuu rikoksen uhrikisi. Kello 6 aamulla vihdoin päästään nukkumaan.



Seuraavana päivänä herättiin perinteiseen tapaan krapulassa ja jostain se kipinä tuli lähteä Ruissaloon. Pistettiin Citroenin kyytiin sellaiset 7 henkeä (ainakin takas tullessa) ja nostettiin kytkintä. Oli kyl yksi hienoimmista krapulapäivistä ikinä.

Pilates of the Caribbean: Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Kävin juurikin katsomassa Pirates of The Caribbeanin jatko-osan. Lyhyt arvostelu: ykkösosa steroideilla. Pitkä arvostelu alkaa tästä, ja jos ei ole kyseistä elokuvaa nähnyt niin kannattaa lopettaa lukeminen nyt.

Ensimmäinen Pirates oli hyvä seikkailu/action leffa. Hyvät tehosteet, hyvä setting, hyvät läpät, hyvä kissa (Keira Knightley <3) ja ennen kaikkea yltiöhyvä Johnny Depp. Ykkösosa loppui sopivalla tapaa kesken ja vielä siihen päälle kun lyö hirvittävän kassamenestyksen, niin jatko-osa oli aikalailla pakko tehdä.

Leffan juonesta en paljasta nyt mitään erikoista, sanon vaan että leffa loppuu niin hirveään cliffhangeriin joka vetää vertoja jo The Empire Strikes Backille. Ens kesänä tulee seuraava osa ja siinä on mukana myös itse Keith Richards. Innolla odotan sitä, mutta olen aika satavarma, että Keith ei osaa näytellä, vaikka sen ei tarvitse muuta tehdä kuin olla oma itsensä. Mutta nyt siis sen asian kimppuun, että miksi tää leffa ansaitsee blogi-entryn. Vihje näkyy jo otsikossa.

Ykkösosan ehdoton valopilkku oli nimenomaan Johnny Deppin esittämä Jack Sparrow. Helvetin elävä ja hauska hahmo ja aluksi tuntuu, että kakkososassa Johnny on kääntänyt liioittelumutteria vielä pari pykälää kaakkoon. Maneerit on ihan överiliioiteltuja, mutta hyviä nauruja ne kirvoittaa.

Mä oon perinteisesti vihannut Orlando Bloomia. Mulle se on aina ollut sellain niin perus jimipääkalloandrogyyni, no talent pretty boy. Mun yksi paskimmista elokuvakokemuksista oli kun kävin kattoon LOTR: Return of the Kingin lähes tyhjässä salissa, mutta eturivissä oli kaksi pikkutyttöä, jotka voihkaili ja huokaili melkoisen kovaan ääneen aina kun Orlando tuli ruudulle (ja tytöt kans). Sitten ne tytöt vielä meni pudottamaan Hot Rod sipsinsä lattialle ja alkoi tallomaan niitä huvikseen ja tässä vaiheessa mä nousin snadisti ylöspäin ja käskin niitä olemaan hiljaa. Ne tais pelästyä aika pahasti, tuli vähän paha fiilis. Mutta siis bottom line, ennen tätä leffaa: Orlando = teh gay, Johnny = teh win.

Leffa alkaa sillä, kun joku Britti-upseeri (yläluokan englantia puhuvat ihmiset on jenkkileffoissa AINA pahiksia, tietäkää tämä) tulee ja keskeyttää Keiran ja Orlandon häät. Pariskuntaa uhkaa hirsipuu, voi ei! Mikä eteen? Orlandolle ehdotetaan, että jos hän hakee Captain Jackilta maagisen kompassin, he pääsevät vapaaksi. Orlando lähtee ja hyvästelee morsmaikkunsa. Noh, fast forward eteenpäin: Keira karkaa tyrmästä, Orlando löytää Jackin mut Jack pettää Orlandon pelastaakseen oman nahkansa, Keira päätyy Jackin kanssa samalle veneelle ja oih, alkaa tuntea vetoa tähän huolimatta Jackin huonosta hygienista (suora sitaatti).

Leffan loppuvaiheessa Orlando pääsee pahisten kynsistä pakoon ja kohtaa Jackin ja syyttää sitä petoksesta, Keiran kauhuksi ja pettymykseksi. Noh, siinä sitten jonkin aikaa hutkitaan ja puhkitaan, kunnes päädytään Jackin laivalle isolla possella ja Jack jättää jo laivan Keiran pettymykseksi (taas), mutta palaa vielä lopussa huonon omantunnon saattelemana takaisin pelastamaan päivän. Tämä siis samalla kun Orlando rehkii kuin hullu Keiran ja itse asiassa koko laivan pelastamiseksi. Lopulta laivan kimppuun hyökännyt Kraken pelästytetään hetkeksi ja kohtaus päättyy Keiran ja Jackin suudelmaan, jonka Orlando totta kai näkee. Keira tosin pulttaa Jackin isomastoon kiinni, koska Keiran mukaan Kraken jahtaa Jackia, ei niitä muita. Leffa loppuu siihen, kun Orlando heittelee passiivis-agressiivisuuksissaan (valitsi siis Weijo-strategian, mutta itse olisin näytellyt kyseisen kohtauksen paljon uskottavammin, vuosien kokemuksella) puukkoa pöytään ja Keira itkee Jackin perään.

Eli, kerrataanpa:

1) Jack haisee pahalle ja on töykeä

2) Jack pettää Keiran kihlatun oman nahkansa pelastamiseksi

3) Jack valehtelee Keiralle tästä ja muista asioista

Eli on vain luonnollista, että Keira rakastuu Jackiin samalla kun Orlando huhkii henkensä edestä Keiran pelastamiseksi. Oikeesti, tossa leffassa tuli käytyä läpi varmaan joka ikinen renttuklisee mitä vaan voi olla. Jack on niin perus renttu kun voi vain olla: pitkät hiukset, "villi ja vapaa", huono hygenia ja samat lempivaatteet koko ajan, mutta poikamaista charmia, huonoa kohtelua ja "hauskanpitoa" riittää. Keira jopa uskoo pystyvänsä muuttamaan Jackin, mikä on näistä kliseistä se kaikista klassisin.

Mikä niissä rentuissa oikein viehättää? Mä itse oon joskus tokaissut, että rentut on naisten versio tyhmistä silikoniblondeista: hauskaa kertaviihdettä mutta pidemmän päälle vaarallisia nautittuna suurissa määrin. Mikä saa naisen haluamaan miestä sitä enemmän, mitä huonommin mies naista kohtelee? Nimeltämainitsemattoman leffaseuralaisen mukaan pahat pojat vetoaa, koska ne on parempia sängyssä. Mä en tosin itse näe miten huono kotikasvatus johtaa parempaan klitoriksen käyttöohjeiden omaksumiseen. Ehkä tää on joku juttu, että sillä aikaa kun tulevien kilttien poikien äidit torui niitä niin pahojen poikien äidit alkoi puhumaan kukista ja mehiläisistä kun pojat oli tottelemattomia.

*KLIR*

"Mikä se oli?"

"Äiti! Ville rikkoi ikkunan!"

"Ville! Etkös sinä tiedä, että emättimen aukon sisäpuolella, 1-4cm ulkoaukosta syvempään on G-piste, jota voi stimuloida käsin myös ulkoa päin? Häpeä!"

Mä ymmärrän, että tää on vain elokuvaa, mutta silti mulle tuli hirveet sympatiat Orlandoa kohtaan. Mä aion olla ens kesänä heti ensi-illassa Orlandon fanipaita päällä ja sellain hervoton Orlando-styrofaanisormi beesissä hurraamassa Orlandon puolesta. Johnnylle tän voi antaa anteeksi pitkän track recordin takia. Viihdyttävä leffa kaiken kaikkiaan, kannattaa mennä kattomaan.

The kyyyngfiskeee list of music videos!

Noni, nyt kun tajusin tosiaan että noita juutuupin videoita voi helposti pulttaa omaan blogiin, niin otetaan tästä riemusta kaikki irti! Nyt seuraa lista ei ehkä maailman parhaista mutta jollain tapaa merkittävistä musiiikkivideoista.

Tää mun blogi ja ylipäätänsä koko meikäläisen mediaimperiumi kehittyy huimaa vauhtia. Viikon päästä on varmaan jo oma vaatelinjasto, siitä kuukausi niin oma kustantamo ja siitä pari vuotta niin eka sateliitti laukaistaan kiertoradalle. Pornoon laajennutaan kunha keritään (Rakkauden Weijossa on selvää potentiaalia). Muun muassa. Osakeannista ilmoittelen myöhemmin. Hype alkaa kuitenkin nyt.

Mut videot:



Roni Size & Reprazent - Brown Paper Bag

Toi on mun kenties kaikkien aikojen lemppari musavideo. Aikanaan toi oli teknisesti hemmetin hieno eikä ajan hammas oo sitä liikaa yhdeksässä vuodessa haukannut. Biisi on ihan klassikko. Jotka on blogia pidempään lukenut muistaa, että mä näin Ronin keikalla Ranskassa maaliskuussa.



Adam F - Circles

Yksi mun kaikkien aikojen lempibiiseistä ja koska sille ylipäätänsä oli tehty musavideo, piti se lisätä tähän listaan. Tähän biisiin liittyy ehkä mun paras festarimuistokin. Gilles Peterson 2003 Koneistossa soittaa tän siellä ulkolavalla auringon laskiessa ja jengi huutaa jee. Taino kuka nyt Koneiston festariksi laskee.



Goldie - Inner City Life

Se biisi mikä sai mut kiinnostumaan junglesta ja sai mainostoimistot hetkellisesti sekaisin ja laittamaan kaikkiin mainoksiin junglea taustalle. Erittäin rujo video joka sai silloin pienempänä miettiin et "vitsi, vähänks olis siistii olla tollasis bileissä". Ja kuinka ollakkaan, mun ekat jungle-bileet oli nimenomaan Goldien keikka Helsingin Juhlaviikoilla meikäläisen ollessa 15-v. Puhuttiin ittemme jopa Tavastian jatkoille sisään ihan vaan sillä verukkeella, että meillä ei ollut papereita messissä, koska me oltiin Lahdesta. Siitä se lähti enkä oo normaaleissa kotibileissä oikein lempimusastani sen jälkeen pystynytkään keskustelemaan. Mä olen vakuuttunut, että junglella on negatiivinen vaikutus mun flaksiin, koska se antaa mulle paljon vähemmän pelivaraa small talkissa.

Mut on se sen arvoista perkele!



Pendulum - Slam

Heh, tää ei oo enää ees niin hyvä biisi, mut täs on niin huikee video.



Meat Loaf - I would do everything for love (but I won't do that)

Noni, tässä on Musiikkivideo isolla M:llä! Älytön budjetti, hirveet efektit, juoni, laulajan egoa mairitteleva tarina, reilusti extroja, upeat puitteet, HELVETIN kaunis nainen... täs on KAIKKI! Ja vittu ohjaajana Michael "Armageddon" Bay!! Pituuttakin on mukavat 7:43. Itse biisihän on niin naurettavan megalomaanin kaikkine kitaravalleineen, hirveine kertiksineen että on ihan pakko ottaa paita pois ja mennä partsille laulaan mukana. Kuunelkaa nyt noita taustoja! Mä muistan kun pienenä katoin tätä niin olin ihan innoissani kun tossa videon lopussa toi nainen menee sinne taloon orkkuilemaan. Huh, tulipas kuuma.

Ja parasta on tietenkin se, että tää ei ole edes Meat Loafin kaikkeista överein video. Se "I would die for you and that's the truth" on tuplasti överimpi kuin tää, video sekä biisi. Mut sitä ei tietenkään löydä YouTubesta. Jos se joskus pullahtaa esiin niin se on täällä about samantien.



Guns 'n' Roses - Don't Cry

Se oli joko tää tai November Rain, molemmat ison budjetin juonimusavideoita, mutta ei kuitenkaan ei läheskään yhtä övereitä kuin Meat Loaf. Biisinähän tää on reilusti parempi kuin November Rain ja videon tarina on reilusti synkempi ja ahdistavampi, joten siksi tää.



Bon Jovi - Always

Kumpi on säälittävämpää: se, että yks mimmi kerran nauhoitti C-kasetin täyteen tätä biisiä ala-asteella, vai se, että mä osaan vieläkin ainakin 80% tän biisin sanoista ulkoa. Kunniamaininta Bed Of Rosesille.



Queen feat. David Bowie - Under Pressure

Tää sitä aikaa kun videoissa käytettiin ihan helvetisti arkistofilmiä. Räjähdykset ja talojen sortumiset oli kumman suosittuja, tiedä sitten miksi. Mut tää on myös yksi Queenin parhaista biiseistä ja tässä on maailman paras bassoriffi. Ei, Rapper's Delightin bassoriffi ei ole yhtä hyvä kuin tän. Hemmetin hyvä biisi kaiken kaikkiaan.



Sex Pistols - Anarchy in the U.K.

Sex Pistolsien jäsenien teennäinen kovuus yhdistettynä yleisön mielettömään pogoiluun tekee tästä videosta aika ikimuistettavan. Biisi on kans kestänyt aikaa todella hyvin, me likes.



Haddaway - What is Love?

No HALOO, totta helvetissä tää kuuluu tänne listalle. Päät heiluun!



A-ha - Take on me

Ihan legenda video.



Björk - Human Behaviour

Tää on yksi omaperäisimmistä videoista ja ehkä biiseistä kanssa. Björkiltä olis voinut laittaa enemmänkin, esim. Play Deadin video on erittäin ahdistava, It's Oh So Quiet on taas tosi riemastuttava, All is Full of Love tosi kaunis biisi ja sitten vielä Hidden Place, minkä videolla Björkin iho "elää", Hyper Balladissa on upeet efektit, Hunter on ihan älytön kanssa, Army of Men se hiton iso rekka ja tietty mun lemppari Björk-biisi: Possibly Maybe.

Tilarajoitteen vuoksi laitettiin vain tää ehkä Björkin tunnetuin.



Unkle feat. Thom Yorke - Rabbit in your headlights

Hyvä biisi ja helvetin makea video. Kantsii kattoa ihan loppuun asti.



Massive Attack - Teardrop

Massive Attackilta olis voinut kans pistää ainakin kolme biisiä (Unfinshed sympathy, Protection ja tää) mut tässä on hienoin video, vaikkei paras biisi noista kolmesta olekaan.



Air - All I need

Tää on aika omaperäinen video, todella symppis. Toi pariskunta on tosi aito ja niiden jutut saa hymyilyttään. Biisi on kans ihan hemmetin hyvä. Pienelläkin budjetilla saa hyvää aikaan.



Radiohead - Just

Tää on musiikkivideoiden Pulp Fiction. Kaikki haluaa tietää mitä siinä salkussa oli mitä Jules ja Vincent oli hakemassa (Tarantino ei koskaan sitä paljastanut) ja ihan samalla tavalla kaikki haluaa tietää että mitä toi tyyppi sanoo tän videon lopussa. Mä muistan kun joskus katsoin Jyrkistä tullutta Radiohead-dokkaria ja siinä toi paljastettiin. Se sanoo: "Don't tell her so." Mitä lie tarkoittaakin.



Radiohead - Street spirit

Radioheadilta ei voinut jättää vain yhteen. Street spirit on mun yksi lemppari RH biisestiä ja video kuvastaa hyvin biisin fiilistä.



Radiohead - Paranoid android

Okei, tää on vika Radioheadilta, lupaan! Piirretyt musavideot on yleensä varsin kiintoisia. Tää on yksi niistä parhaimmista. Muistan kun tää eka tuli jonkun kuukauden sensuroimattomana ja sit MTV sensuroi noi tissit ja veret tosi tökerösti.



Rage Against The Machine - Freedom

Voimakas video jossa on aika kantaaottava tarina. Mulla on ikävä tätä bändiä, ei Audioslave oo kuitenkaan ihan sama asia.



Sepultura - Ratamanhatta

Ei mitää hajua mitä toi tarkoittaa, mutta video on sekä ahdistava että helvetin siisti. Kunnon mosh pit kamaa. :slayer:



Metallica - One

Tää on totta kai se täyspitkä versio, jossa on ne leffasitaatit messissä. Mulla oli toi leffa (Johnny Got His Gun) koneella, mut en koskaan saanut katottua sitä. On kuulema hemmetin ahdistava elokuva ja sai vissiin aikanaan aika paljon debaattia aikaan eutanasiasta. Ja niin, toi alun riffi on yksi niistä jotka saa musiikkivälinekaupoissa myyjät hulluksi. Koittakaa jos ette usko.



Soundgarden - Black hole sun

Mä en niin järin ees tykkää tästä biisistä enkä videosta (mua alkaa aina oksettaa kun se tyttö sylkee sitä pehmistä suustaan) mutta kai tää on niin merkittävä video, että se kuuluu tänne. Spoonman on melkein parempi video. Ja biiseistä Pretty Noose ja Burden in my had on reilusti parempii.



Johnny Cash - Hurt

Tää on siis Nin Inch Nailsin alkuperäinen, josta Cash teki coverin. Hemmetin hyvä tulkinta ja todella hyvä video.



Michael Jackson - Thriller

Vaatimattomat 13½ minuuttia pitkä, aikansa megavideo. Ei oo kestänyt kovin hyvin aikaa ja en mä tosta biisistä liikaa koskaan digannut. Mut hei "Michael made Thriller. Thriller!"



Aphex Twin - Windowlicker

Hemmetin tyylikäs video, jossa ihan levoton ja ennen kaikkea levottoman pitkä intro. Hyvä biisi kans.



Daft Punk - Da funk

Taas aika erikoinen musavideo. Toi kitara wahwah-riffi on ihan sairaan tarttuva. Hyvä biitti kans.



Teuvo Loman - Helsinki city boy

AAAAAAAAAAAAAAAAAA!



Beastie Boys - Fight for your right

Haha, tää on niin 80's ettei rajaa. Kunnon meinkiä. Se oli joko tää tai Sabotage, tosin Intergalacticin video on kans ihan ok.



Ol' Dirty Bastard - Shimmy shimmy ya!

Täs on ihan sekopäinen video mut se sopii biisin ja oikeastaan koko artistin luonteeseen. RIP Ol Dirty.



Wu-Tang Clan - C.R.E.A.M.

WTC:n yksi parhaimmista biiseistä, silloin kun soundi oli vielä rujoa ja videoiden budjetti oli miinuksella ennen kuin filmaus edes oli alkanut.



Raekwon - Ice Cream

Samaa kamaa. Yks parhaimmista taustoista ikinä.



Method Man & Mary J. Blige - You're all I need

Yks parhaista hip-hop videoista ever, millä tahansa mittarilla. Ihan kipeän hyvä biitti.



2pac - Do for love

Taas piirretty video, lähinnä siksi että artistiherra oli jo kuollut videota tehdessä. Mun mielestä vaan yksi 2Pacin parhaista biiseistä. Goldie on tehnyt tästä biisistä oman vielä paremman versionsa.



U2 - One

Tää on niistä kolmesta versiosta se paras, ainakin mun mielestä. Ja joo, en laskenut sitä mun karaoke-raiskausta yhdeksi niistä versioista. Johnny Cash on kans tehnyt oman versionsa tästä, joka on ihan sika hyvä. Mary J. Bligen versio jättää mut snadisti kylmäks.



Green Day - Good Riddance (Time of Your Life)

Tykkään vaan tästä biisistä ja videosta.



Queen - Show must go on

En nyt kliseisempää loppua musiikkia käsittelevälle postaukselle nyt keksinyt.

Brandi-ilmeen kohennus

Jep. Pistin koko höskän näin sunnuntain ratoksi täysin uusiksi, kun mietin että kun tätä blogia tulee kirjoitettua myös laihduttamisaiheiden ulkopuolelta niin miteaswell pistää sen "mun" näköiseksi. Nyt koko Facaden organisaation graafinen viestintä on linjassa. Shareholderit kiittää.

Mulla loppuu tunnit päivässä kesken. Mä tuun melkein aina koulusta kotiin joskus seiskan tai kasin jälkeen jonka jälkeen pitäis vielä lukea joku 80-120 sivua artikkeleita tai tehdä ns. omia juttuja. Tämä yhtälö johtaa joko univelkaan tai viikonlopputöihin, niinkuin tänäkin viikonloppuna.

Ei täs nyt enempää, pistän viikon alkupuolella vaikka jotain vielä. Toi ilmeen uudistaminen vei kaikki mehut.

Jew-Hannus

Anteeksi pitkä hiljaiselo, viime aikoina ollut lähinnä ITP:tä ja kun meni toi nilkka paskaks futiksessa viime tiistaina niin ei puntillakaan tullut käytyä. Tällä viikolla pitäis ottaa vahinkoa takas oikeen huolella. Innostuin juhannuksena taas uimisesta aika huolella ja tällä viikolla pitäis ottaa se osaks viikko-ohjelmaa. Se helpottuis vaan huomattavasti jos sais sen perkeleen pyörän Lahdesta itelle mahd. pian.

Mut joo, Juhannus. Oli aivan huippua. Meitä lähti siis speksin ympärille koottu porukka terästettynä yhdellä kappaleella Tuomas Ylikoskea. Kaiken kaikkiaan mökillä oli 10 henkeä, mutta samaan aikaan aina vain yhdeksän (ei mikään sääntö, vaan ihan aikataulujen sanelema pakko. Toi olis kyl ihan hauska sääntökin, pitänee alkaa soveltaan).

Kuvii:



Paikkana oli siis jälleen luonnonkauniin Casa Weijon maisemat. Metereologit oli väärässä ja meilläpäin ei ainakaan satanut kuin matkalla mökille ja silloinkin snadisti. Sääli, sillä nimenomaan metereologeille sois niitä onnistumisia ja sitä kautta lisää itseluottamusta, joka johtaa uusiin onnistumisiin.



Siinä meidän niin iloista mökkiseuraa. Varsinkaan Janne ei meinaa pysyä nahoissaan kun on niin innoissaan.



:laittaa Olavi Virran biisin soimaan ja aloittaa herutuksen.... nyt:



Oh, taidekuva. Ma pakahdun.



Riikalla meinas käydä flaksi kun kokko yritti uida liiveihin. Kuumaa kamaa.



Flaksikokko. Huikeen korkeet lieksat läks kyl.



Käytiin perinteisillä siltatansseilla fiilistelemässä. Joku local peoplen edustaja toi paikalle mankan ja venattiin, että sieltä alkais joku Joel Hallikainen tai vastaava camp-helmi soimaan, mutta totta kai eka biisi oli Hard Rock Hallelujah. Sekin biisi on nyt sit näköjään kansallisaarre.



Eki ja Elisa pisti tanssiks. Musiikkia ei tietenkään vielä tässä vaiheessa ollut soimassa.



Meidän viehkottaret Lissu ja Riikka <3



Juhannusyö kello 1 aamulla. Before the mosquitos came...

Pelattiin Aliasta ja Mölkkyä, maattiin auringossa, juotiin kaljaa ja syötiin hyvin. En ees halua ajatella kuin perkeleesti kaloreita kului. Mut onneks Juhannuksia ei lasketa näin laihduttaessa. Yhteensä meni ruokaan ja juomaan mulla 74€. Yli jäi tyyliin yks makkarapaketti ja pullo kossua. Kossu tulee mukaan baariin ens kerralla jotta voin vetää uusiks tän "kävelen baarista kotiin Arabianrantaan ja naukkailen kossua ja samalla lähettelen vihaisia tekstareita, jotka unohtuu herätessä mutta muistuu puhelimen avatessa"-teatterin. Kesän hitti - takuu morkkisdarra!

Update 13.6.

Eli se kuva jäi uupuun.

Painon pudotus...

... on nyt virallisesti pysähtynyt. Varmaan viimeiset kaks viikkoa putkeen on vaaka näyttänyt sitkeästi sitä 94 kiloa. Kai se on ihan jees, kunhan toi rasva jatkaa vaan tippumistaa niin hyväksyn ton elopainon paavillisella heilautuksellani (joka on muuten tosi hyvä olkapäätreeni). Niin, ja kuvan lisään ehkä illalla tai huomenna.

Toi uusi ohjelma, jota nyt viime viikolla vedettiin tuntuu tosi hyvältä. Treenin jälkeisinä päivinä on kaikki paikat melkoisen hellinä ja taas treenipäivinä puhkuu energiaa. Ennenhän mulla oli tapana jakaa tosiaan treenipäivät eri lihasryhmille ja vetää esmes 3 eri rintalihastreeniä, eli kaiken järjen mukaan tällaisen treenin pitäis tuntua rankemmalta, mutta näin ekan viikon jälkeen pitää sanoa että kahden päivän välein eri toistoilla vain kerran vetäminen vaikuttaa tehokkaammalta. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää.

Joku kyseli, että mites on suoritus noussut ihan lukuina laitetaan nyt jotain. En nyt oo pitänyt mitään hirveetä kirjaa mut joitain on huomannut ihan selvästi.

Paino: 5 kiloa tullut alas

Rasvaprosentti: ei mitään hajuu, vois käydä mittaa.

Juoksu: silloin kun mä aloitin niin vedin sellaisen viiden kilsan lenkin ja olin aivan hajalla. Nyt pystyy vetää sellaista reilua kymppiä ja olla vielä suht energinen treeninkin jälkeen.

Penkki: mä oon erittäin huono penkissä, syytän tästä heikkoja ojentajiani. Silloin kun aloitin tän salilla käynnin niin taisin vetää vapailla painoilla 3x10 sarjoja kahdella 16 kilon painolla. Nyt käytän "jo" 20 kg:n painoja ja kohta siirryn varmaan 22 kilosiin.

Jalat: jalat on mun bravuuri, joilla mä näytän kaikille testoille Töölö Gymillä, etten oo ihan mikään kynäniska. Tää on peruja sekä jääkiekkomaalivahdin uralta, lumilautailuharrastuksesta sekä koriksen peluussa. Kaikissa pitää viettää laatuaikaa jalat noin 90 astee kulmassa reilusti yli puolet ajasta. Varsinkin mun maastavedot on varsinaista jumalten teatteria johtuen kanssa mun luodinkestävästä alaselästä, jota on treenattu kroonista kipua ennaltaehkäisemään. Tulkaa joskus katteleen, takuutyydytys.

Vatsat: viel on läskii eessä niin ei näy sikspäkki, mut jaksaa tehdä kyl huomattavasti enemmän tehdä kuin alussa.

Selkä: mun patentoitua alaselkää hehkuttelinkin jo (tässä vaiheessa vois mainita, että sain intin kuntotestissä tehtyä yli 90 selkätoistoa, kun kiitettävän raja taisi olla 60, oikeesti tulkaa hiplaan sitä joskus, jeppiskamaa), mutta mä oon hiljattain löytänyt yläselän treenaamisen riemun. Yläselkää on silleen hieman vaikea treenata, koska se yleensä tarkoittaa taljavetoja ja niissä tuppaa noi kädet väsymään hieman nopeammin kuin itse selkälihakset. Tähän jeesaa kun tosiaan päästää ne liikkeet hitaasti irti ja keskittyy mielessään niiden lihasten flexaamiseen. Nykyään mulla on joka treenin jälkeen ylemmät selkälihakset ihan rikki, eli selvästi treeni tehoaa nykyään paremmin. Yeah.

Flaksi: Noussut 37.8%*

*verrattuna mursuvuoden indeksiin

Safka: Mun dieetti on ohi, eli voitte lopettaa sen "höhöö, eiks sun pitänyt olla dieetillä, höhöö"-kommentoinnin jos mulla on vaikka tuoppi kädessä terassilla. Se natsivaihe dieetistä oli oikeesti aika kivaa, silleen kiva huomata että se itsekuri pysyy jos vaan on tarpeeksi motivoitunut. Dieetinkin jälkeen oon tietoisesti vältellyt ostamasta tiettyjä safkoja ja suosinut proteiinia hiilareiden sijaan. Eli ei, tästä ei tullut mitään jojo-dieettiä vaan kyllä mä oon ihan jonkin verran sisäistänyt sellaista terveen elämäntavan ajattelutapaa. Nih. Rahaa on kans säästynyt kun on syönyt vähemmän ja tehnyt ruokaa itse. Kertyneet säästöt olen totta kai laittanut suoraan hyväntekeväisyyteen.

Joo.

Mulla on kaamea kapula

Paska mainos, mutta pitää nyt kutinsa. Mulla loppui tipaton toissapäivänä ja eilen vedettiin Auran ja Pastorin kanssa kalsarikännit. Oli kivaa, katottiin mm. Youtubesta vanhoja Queenin musavideoita ja kateltiin Siht'03 kuvia slideshowna. Good times. Nyt on vaan melkoinen darra, kyllä se kovasti kerkes unohtumaan kuukaudessa se juomisen jalo taito.

Muutenkin nyt tää mun dieetin "tappovaihe" on ohi, mä vois siirtyä silleen hiljalleen hieman normaalimpaan ruokavalioon. Esmes eilisen menu oli seuraavanlainen:

alkupalaksi bruschettaa
pääruokasi kana-ceasar salaatti
jälkiruoaksi Bailey's-pirtelöä (törkeen hyvää)

Aamulla vedin vielä darrapizzan kanssa oikeen vallan. Mut mä sallin tän repsahduksen nyt itselleni, oon mä tässä kuun aikana sen verta kärvistelly ja tekee se elimistölle ihan hyviikin elää muuten kuin säästöliekillä koko ajan.

Maanantaina alkaa uusi rutiini, koska kroppa alkoi jo tottua tohon edelliseen rutiiniin. ITP-vaihtari John vinkkas, että uusimmassa Men's Healthissä oli erittäin jees NASA:n jonkun "lihastieteilijän" kehittämä punttisohjelma, ja sitä lähdetään nyt kokeilemaan. Se vaikuttaa ens alkuun tosi lupaavalta ja loogiselta. Se menee jotakuinkin näin:

1A - Maastaveto leveällä otteella
1B - Kyykkyräjähdykset käsipainoilla
2A - Ylätalja leveällä otteella
2B - Vinopenkki vapailla painoilla
3A - Alataljassa soutu
3B - Sellain tosi härö vatsaliike jumppapallolla, jota en nyt käy tässä kuvaileen.

Idea on se, että A ja B tehdään aina ns. samaan aikaan, eli silloin kun "lepää" edellistä liikettä niin tekee toista. Supersettejä siis. Jokainen liike tulee tehdä silleen, että 3 sekuntia nostaa/työntää, sekunnin pitää jännityksessä ja sekunnin palauttaa liikkeen. Kunnolla poltetaan niitä lihaksia. Toi sama rutiini siis vedetään viikossa kolme kertaa, mutta eri toistoilla:

Maanantai: 4x5 toistoa, 90 sekkaa tauko
Keskiviikko: 2x15 toistoa, 30 sekkaa tauko
Perjantai: 3x10 toistoa, 60 sekkaa tauko

Toistoja vaihtelemalla lihakset kasvaa eri tavalla ja saa sekä voimaa että massaa. Välipäivinä saa tehdä aerobista liikuntaa, mutta ei mitään voimaliikkeitä. Lihaksen palautuminen kestää treenin päättymisen jälkeen max 48 tuntia, eli just sopiva tempo pysyy.

Ja jos siellä koneen ääressä nyt huutelee, että "ei kannata tehdä tota! kannattaa eriyttää lihakset eri päiville!", niin koko homman juju on nimenomaan siinä kokovartalotreenissä. Ensinnäkin, ei ole olemassa täysin eristävää harjoitusta. Eli jos mä vaikka teen penkkiä niin kyllä siinä selän lihakset on hengessä mukana aika vahvasti jne. Jossain ylätaljassa huutaa melkein koko ylävartalo leipää ja se on omiaan keskeyttämään just ton elimistön toipumisen.

Toinen tärkeä seikka on se, että jos koko ruumiin jaottelee vaikka koko viikolle, niin silloinhan saa periaatteessa lihaskasvua vaan yhden treenipäivän ajalta (plus sekin kasvu saattaa olla huonoa, jos harjoittaa lihaksia ns. vahingossa muita liikkeitä tehdessä muina päivinä). Tossa yllä olevassa rutiinissa koko vartalo kasvaa periaatteessa aina kahden päivän sykleissä ja vielä oikein kun noita toistojen määriä pelaillaan. Saa nähdä miten tää tästä lähtee käyntiin.

Niin joo, tohon kuvaan viitaten. Painon lasku on pysähtynyt (itse asiassa painoa on tullut varmaan lisääkin), mutta se ei huolestuta mua meinaa se on todennäköisesti lihasmassaa, meinaa toi kessi tuntuu päivä päivältä pienemmältä. Paino on nyt jumittunut siihen n. 94 kilon paikkeille ja siinä sen olis hyvä pysyä. 92 tais olla mun ilmoittama tavoitepaino ja kattoo nyt et päästäänkö siihen ja missä vaiheessa. Kesän lopussa aion vetää läpi vielä ainakin kaks erilaista punttisohjelmaa (toinen pelkästään kiinteyttävä, toinen räjähtävyyttä lisäävä).

Palaillaan taas.

Tipaton ohi - 3 päivää

Ollut rankkaa kyl tää tipaton, varsinkin kun ilmasta viinaa olis saanut muutaman kerran tässä kuukauden aikana. Muutama päivä enää, sit potentiaalisesti lähtee. Saa nähdä mitä ens viikonloppu tuo tullessaan.

Ei mitään kummempaa raportoitavaa tältä viikolta, kuvissakaan ei näy mitään eroa oikeestaan. Mua neuvottiin usealta taholta pitämään yks sellainen kaloripitoinen välipäivä, että elimistö menis sopivasti sekaisin tosta aineenvaihdunnan kehittymisen suunnasta. Vedin sitten torstaina aika mukavasti ruokaa kotona Lahdessa, äiti oli tehnyt todella hyvää lammaspaistia ja valkosipuliperunaa. Mmmmm... Saa nähdä miten toi sit vaikuttaa pitkällä tähtäimellä.

Puntilla menee nyt jo aika rutiinilla, eli kohta pitää sitten varautua shokeeraamaan tota ruumista taas. Muutama sarja pitää pistää ihan uusiks, varmaan pistän tiputussarjan jokaiseen vikaksi. Se tyyppi jolle mä tein ne Pro Health Systems kotisivut neuvoi mulle uuden jalkarutiinin, jonka tarkoitus olis polttaa 1000 kaloria sitä tehdessä ja 1000 kaloria seuraavan kahden päivän aikana kun ruumis palautuu. Rutiinin nimi on "the Cardio Slam" ja se menee näin:

10 minuuttia kuntopyörää
3 x 6-8 maastavetoa ja jalkakyykkyä vedettynä peräperää, maks 90 sekan tauot tuplatoistojen välillä
15 minsaa juoksumattoa, ensin minuutti kovaa sit minuutti hölkkää
3 x 25 metriä luisteluloikkia hitaasti (Töölö Gymin aerobic-sali päästä päähän, siis)
3 x 10 syväkyykkyräjähdyksiä kädet selän takana
10 minuuttia kuntopyörää

Tää koko setti ei saa kestää enempää kuin 60 minuuttia. Kuulostaa helpolta, mutta minä ja se yks ITP-ulkkari John vedettiin tää perjantaina ja vaikka pidettiin ihan rivakkaa tahtia niin silti saatiin vedettyä homma vain 55 minuutissa. Molemmat joutui jättään puntin eilen väliin kun jalat oli niin saatanan kipeät. Yritin mennä eilen heitteleen korista mutta jo vartin jälkeen oli energiataso ihan pohjalla, joutui menee himaan. Nyt tänä aamuna kaks päivää treenin jälkeen on kävely vieläkin todella kivuliasta, mutta puntille mennään tänään.

Kysymys: miksi maustamaton kana maksaa aina enemmän kuin maustettu kana? Ja miks kananrinta maksaa niin perkeleesti verrattuna kanankoipiin?

Uusmedia-ihme etsii kotia

Vedetään tähän alkuun toi perinteinen progress-kuva.



Ihan tyytyväinen oon viikon saldoon, vaikka mm. äitienpäivänä tuli syötyä ravintolassa hieman rasvaisemmin. Kävin tänään kans juokseen ekaa kertaa viikkoon (allergia uhkas painua vähän flunssaks) ja kyllä juokseminen tuntui nyt paljon kevyemmältä ton painon pudotuksen takia, mukavaa että tästä painonpudotuksesta saa ns. välitöntä palautetta ruumiiltaan kun pitää tahdin tarpeeks rivakkana.

Siinä 1500 kalorin paikkeilla ollaan taidettu liikkua, paitsi viimeiset pari päivää on ollut selvästi siinä 1200 paikkeilla tai alle. Vielä pari viikkoa kun jaksaa tätä tappotahtia niin luulis näyttävän jo joltain. Ei oo ihan rehellisesti sanottuna harmittanut kertaakaan että lähdin tähän, tavoite olis yrittää pitäytyä näissä terveemmissä elämäntavoissa, eli jos menee ulos syömään niin ei vedä just sitä läskeintä biffiä lohkoperunoilla, ellei se ole aivan varmasti talon paras annos.

Oon käynyt puntilla yhden meidän ITP-vaihtarin kanssa ja se on pistänyt mun punttisohjelmaa aika radikaalisti uusiksi. Nyt vedän enää rinnan ja ojentajat sekä selän ja hauikset yhdessä, kaikki muut omina päivinään (tietty jalat on vaan yks päivä). Tuntuu ihan eri tavalla kun vetää vaikka rintalihaksiin kolme eri liikettä kahden sijaan ja energiaa riittää kans aivan eri tavalla. Ja olkapäätreeni maistuu nyt kans tosi hyvälle kun vähän justeerasin liikkeitä.

Otsikkoon viitaten, oon vihdoin saanut kaikki paperityöt tehtyä ton mun toiminimen kanssa. Eli mä olen nyt virallisesti ammatiltani graafinen suunnittelija. Facade Graphic Design. Parasta on tietty se, että mä sain tänään ihan mielettömän neronleimauksen ton saitin ulkoasua ajatellen, eli toi menee jonkin verran vielä uusiksi. Mutta nyt on sentään jotain ja tonkin kanssa mä vaihdossa taistelin aika kauan.

Nyt syömään maitorahkaa, joka muuten on perkeleen hyvää kun siihen laittaa ihan snadin tilkan hunajaa.

Palaillaan, yritän pistää vielä yhden väliraportin ennen seuraavaa viikkorajapyykkiä.

Ekan viikon saldo

Tolta nyt näyttää ekan viikon jälkeen. Lihasten kanssa ei tietenkään oo viikossa kerinnyt tapahtua mitään, mutta kai tuo maha on tuosta vetäytynyt hieman. Vaaka näytti Töölö Gymillä 94.7 kg eilen, eli painoa on tullut alas suht reippaasti, mutta suurin osa on totta kai nesteitä. Ens viikon jälkeen kun ottaa uuden kuvan ja vertaa alkutasoon niin pitäis olla vähän isompi ero jo.

Muutenkin ihan hyvin mennyt. Eka päivä oli kaikista pahin, kun oli ihan hirvittävä nälkä kello kolmesta iltaan asti ja ei mainannut saada unta. Toisena päivänä taas mä söin aivan liian vähän, varmaan joku 800 kaloria ja sen kyl huomas illalla leffoja katsoessa (Kill Bill I & II <3) kun olin käynyt aamulla punttiksella ja illalla vielä vetään noin kuuden kilsan lenkin. Oli todella heikko olo ja pyörrytti joka kerta kun nous hakeen lisää vettä. Seuraavalle päivälle justeerasin kaloreita vähän ylöspäin ja olikin huomattavasti parempi olo.

Mä aloitan päiväni aina maitorahkalla, johon oon laittanut ihan snadisti juoksevaa hunajaa (ehkä 100 kaloria). Sitten mä suuntaan salille ja salin jälkeen vedän rasvattomaan maitoon sekoitetun proteiinipirtelön (250 kaloria ) ja 1-2 karjalanpiirakkaa (80-160 kaloria) ja tässä vaiheessa kalorisaldo huutaa siis noin 500. Lounaan suuruus vaihtelee aika paljon. Yritän pitää sen siinä 300-600 kalorin haarukassa ja sitten justeeraan päivällistä sen mukaan, että tulee toi 1200-1500 kaloria täyteen. Päivällinen on tavoitteena syödä aina ennen kello viittä ja sit viiden jälkeen en syö enää mitään, ellei ole ihan täysin pakko.

Kanaa on kulunut paljon. Oon tehnyt itse erilaisia marinadeja maustamattomiin kananrintaleikkeisiin ja syönyt niitä omatekoisen tzatzikin kanssa. Tzatziki on hyvää, mutta mulla on vielä vähän resepti hakusessa. Ehkä se kaipais tosiaan jotain rasvaisempaa jugurttia tai sit vaan jatkeeksi lisää oliiviöljyä. Riisiä ostin kanssa eilen ja alan syömään sitä kanan lisukkeena, että saa vähän vaihtelua kanssa. Kalaa olis tarkoitus kokeilla eri muodoissaan ens viikolla.

Dieetistä oon "sortunut" oikeastaan vain kaksi kertaa. Eka oli se, kun olin yhden ITP-vaihtarin kanssa kattomassa Suomi-USA matsia ja ostettiin kori nachoja, vaikka mulla oli kalorit täynnä. Toinen oli eilen, kun mentiin Rikun, Auran ja Speden kanssa ulos syömään ennen UMO Jazz clubille menoa. Vedin ison tomaattivalkosipulikeiton Slussenissa. Slussen on muuten aika oivallinen uus ravintola, mä tykkäsin. Ja toi keitto oli ihan törkyhyvää, mutta varmaan tosi rasvaista. Muutenkin nyt on ollut outoa käydä ulkona selvinpäin. Yllättävän hauskaa on kyl ollut ja hyvin jaksanut muutenkin. Ennen jotenkin ajatellut, että tarvitsee sitä kaljaa, että pysyy hereillä ja meno päällä, mutta se taitaakin olla vähän päinvastoin. Revelations 2006.

Mun punttisohjelma on seuraavanlainen:

maanantai: tissit, ojentajat, vatsat ja hartiat
tiistai: yläselkä, alaselkä, naruhyppely ja hauikset
keskiviikko: jalat ja vatsat
torstai: tissit, ojentajat, naruhyppely ja hartiat
perjantai: yläselkä, alaselkä, vatsat ja hauikset
lauantai: jalat ja naruhyppely
sunnuntai: lepoa ja piiiiiitkä venyttelysessio

Tai siis naruhyppely ja vatsat vuorottelee eri päivien välillä. Ihan hyvältä toi on tuntunut, noi lihakset saa nopeasti vedettyä kerralla ja esmes. ojentajat ja rintalihakset on hyvä treenata samana päivänä kun esim. penkissä ojentajat saa jo jonkin verran treeniä muutenkin. Sama hauisten kanssa esim. ylätaljassa. 3 X 8-10 toistoa, 30 sekkaa taukoa toistojen välillä, että pysyy syke. Viimeinen sarja vedetään, kunnes tulee stoppi. Vähän oon yrittänyt sellaista minipyramidia kanssa joidenkin lihasten kanssa, erityisesti jaloissa.

Juoksemassa kävin viime viikolla kerran, korista heittelemässä/pelaamassa kolme kertaa, eli ei tullut urheiltua kahta kertaa päivässä - vielä. Ja ens viikolla ilmat näyttäis vähän kylmenevän, wää. Melkein joka ilta oon vetänyt venyttelyä, mutta oon päättänyt pyhittää sunnuntait sellaiselle 40-60 minsaa kestävälle venyttelysessiolle.

Summa summarum, ihan hyvältä näyttää ja tuntuu. Reseptejä alan pisteleen tässä kans sitä mukaa kun hyviä keksin.

Huomenna lähtee!

Huomenna alkaa suicide-dieetti. Tipaton alkoi jo heti välittömästi vapun jälkeen. Nykytilanne on tämä:



Kuten näkyy, käsissä ei ole yhtään muotoa ja vatsan seudulla on vararengas. Ja muutenkin mun yleiskunto ja ihan yleisfiilis on ollut vähän huonona. Ei oo ollut oikeen terve olo. Tähän tarttis ny ikäänkuin muutoksen. Ajattelin muuten pistää samanlaisen kuvan noin viikon välein, että näkee itsekin onko mitään tapahtunut.

Mulla on kovat tavoitteet: päivittäinen kalorimäärä ekan kuukauden pitäis saada jonnee sinne 1200-1500 tienoille, mielellään vähemmän. Puntilla olis tarkoitus käydä ainakin joka arkipäivä, samoin joko juoksemassa, kiipeilemässä tai heittelemässä korista. Ja JOKA ilta on pakko venytellä, edes vähän. Kun oon suht tyytyväinen rasvan määrään (toivottavasti jo joskus kesäkuun alussa) niin vaihdan punttisohjelmaa silleen, että se painottaa räjähtävyyttä jaloissa ja yläkropassa sellaista hyvin tiukkaa lookkia, eli siis toistoja vähän enemmän.

Pannassa on tästä lähin: valkoinen leipä, tavalliset juustot, sokerilimut (joita en kyl juo muutenkaan), kaikenlaiset makeat, punainen liha, peruna ja pasta. In on: maitorahka, kana, kala, ruskea riisi, proteiinijauhe, ruisleipä, kevytjuusto (ja sitäkin vähän) ja Cokis light. Näin siis ohjesääntönä. Eineksistä mä sallin itselleni sen Kitchen Joy thai-safkan, jossa on per annos vain joku alle 600 kaloria. Jos vetäis vaikka sellaisen lounaaksi silloin tällöin. Ne on kyl hyvää, kantsii tsekkaa.

Huomenna pitää kans printtaa itselleen sellain samallain raksituspaperi mitä mulla oli silloin 2004 kesällä kun edellisen kerran himokuntoilin. Pitänee tehdä erillinen punttiksell, aerobisille ja venyttelylle.

Tästä se lähtee, wish me luck.

Off topic, tältä mun kämppä näyttää nyt:



Eli mulla on sänky tuolla oikealla lähellä partsia, telkka ikkunan edessä ja sen edessä tollain snadi pöytä, jolla mä pidän mun läppäriä, jotta sais sen kiinni kotiteatteriin. Pöydän edessä on kahden istuttava vuodesohva ja sohvan takana seinän vieressä on mun kirjoituspöytä. Tää ratkaisu tuntuu varsin toimivalta. Voin kattoa joko DVD:eitä telkkarista tai TV-sarjoja läppäriltä vaihtamatta istumapaikkaa. Ja kotiteatterin surroundkin toimii jees, takakaiuttimet on kirjoituspöydällä. Jee. Kaipais vaan vähän julistetta toi seinä.

Palaillaan varmaan viikon lopulla.

Jabba Le Hut

Eli tarkoitus olis päästä kesäkondikseen. Taino oikeastaan tavoite olis olla kunnossa kesän lopulla, mutta sama asia. Tuli noita kiloja vähän liikaa Ranskassa ja isin ensimmäinen kommentti kotiin palattua taisi olla "onps sulla läskit posket". Eipä siinä mitään.

Kiloja on nyt 96, mikä on noin 8 enemmän, mitä haluaisin. Olen nyt Lahdessa asuessani polkenut kuntopyörää joka päivä, mutta syönyt normaalista (eli suht huonosti). Sitten kun Wapun jälkeen muutan takaisin Helsinkiin on aika tehdä tiukka lista "go ja no go" ruoista sekä herättää henkiin Töölögymin kortti. Tarkoitus olisi tosiaan olla ennätyskunnossa kesän lopulla.

Stay tuned jos kiinnostaa. Mä yritän kirjoittaa tänne suht usein, ihan vaan siks että pysyn itsekin kärryillä.

Jäähyväiset aseille...

... koska Ranska olisi helppo vallata muutenkin. Kjeh.

Tässä nyt vihoviimeinen blogipostaus nykymuodossaan. Mä ehkä teen blogistani kuntoilublogin Suomeen palattuani, tarkoitus on antaa vaihtokiloille kyytiä aika rankastikin. Se kuuluisa 0,1 tonnin rajapyykki saattaa olla todella lähellä, en oo punninnut itseäni tänne tulemisen jälkeen ja ennen tänne saapumista painoin 96 kiloa. Ja kyllä, kessiä on tullut täällä lisää. Perkeleen valkoinen leipä ja kermaiset juustot! Mutta vaihto-osuus on siis nyt paketissa. Outoa ja ehkä vähän haikeeta. Mä ainakin opin tykkäämään tästä blogiavautumisesta aika paljon jos ei muuta.

Aloitetaan noilla (kahdella) lukijakysymyksillä. Minna Islannista kysyy, että mitä tapahtuisi, jos Paluu Tulevaisuuteen leffoissa Marty McFly olisi oikeasti päätynyt kiksauttamaan äitiään (Minski taisi tosin käyttä sanaa ”oleen”, mutta tota se saleen tarkoitti) niinkuin ekassa leffassa meinasi käydä. Noh, Minna tietänee vastauksen tuohon itsekin mutta jaetaanpa nyt tämä salaisuus ihan jästeillekin:

Minna sanoo:
oho, nyt ikkunan ohi meni poika, joka vois olla mikko lehmuskoski 10 v. sitten

Aura sanoo:
:D

Henri sanoo:
mikko tule takaisin...

Henri sanoo:
tulevaisuusteen

Aura sanoo:
hurjaa, sä oot ehkä joutunu aika-avaruusjatkumon vääristymään

Minna sanoo:
tänne, missä on leijailevia skeittilautoja

Minna sanoo:
ja aikakoneauto

Aura sanoo:
ja michael j. fox

Henri sanoo:
ja marty mcfly

Minna sanoo:
myös hän, kuinka komea hän onkaan

Henri sanoo:
iih!

Aura sanoo:
oh... ihana

Minna sanoo:
mutta varo marty, älä sekaannu äitiisi!

Henri sanoo:
muuten saat lapseksi itsesi!

Aura sanoo:
:tippuu naurusta:

Aura sanoo:
kelaa, kuin siistii ois olla oma äiti

Henri sanoo:
ja se olisi outoa

Aura sanoo:
siinä ois kyllä vähän sellanen muna-vai-kana dilemma...

Minna sanoo:
ja siitä vasta soppa syntyisi, ei mikään kalasoppa

Henri sanoo:
ohhoh

Minna sanoo:
no ehkä semioutoa

Henri sanoo:
tässäpä idea speksiin

Aura sanoo:
nainen synnyttää itsensä?

Henri sanoo:
"mitä jos marty mcfly olisi saanut lapseksi itsensä?"

Minna sanoo:
joo, marty on itsensä isä

Minna sanoo:
ja lastensa isä sekä isoisä

Aura sanoo:
se leffanauha ois ehkä syttyny tuleen tossa vaiheessa

Minna sanoo:
sisartensa veli sekä isäpuoli [(?)]

Minna sanoo:
vaimonsa mies sekä appiukko

Aura sanoo:
apua, apua, nyt se sekos!

Minna sanoo:
menee vähän vaikeeks

Henri sanoo:
joo

Henri sanoo:
rankaisis itseään kun poika on ollut tuhma

Henri sanoo:
piiskais itseään

Minna sanoo:
antais itelleen viikkorahaa

Henri sanoo:
=D

Minna sanoo:
ja veis kalareissuille

Aura sanoo:
ottais iteltään viikkorahan pois!

Aura sanoo:
ja kertois itelleen kukista ja mehiläisistä

Henri sanoo:
söis salaa itseltään karkkia ennen ruokaa

Aura sanoo:
ja olis samaan aikaan tosi vaivaantunu ja vähän silleen et "hei fabu, mä tiiän nää jo"

Minna sanoo:
varastais iteltään tupakkaa

Aura sanoo:
jois iteltään salaa kännit

Minna sanoo:
valmentais omaa futisjengiään

Aura sanoo:
ja tulis tosi hiljaa yöllä himaan ettei vahingossa herättäis itteensä ettei huomais et on kännissä

Henri sanoo:
ja kun perheen koiraa lopetettais niin hyppäis itse oman ampumansa luodin eteen

Aura sanoo:
mut kelatkaa sen äidin asemaa siinä perheessä!

Minna sanoo:
voi, traagista, ja maagisen nopea mies!

Minna sanoo:
vähän niinku neo

Henri sanoo:
mutta niin todenmukainen

Aura sanoo:
todellakin

Henri sanoo:
lainaisi omaa autoaan

Minna sanoo:
siinä on seuraavaan speksiin vähän haastavampi päärooli!

Henri sanoo:
on kyl

Minna sanoo:
opettais itteään ajaa sitä autoo

Aura sanoo:
ja huutais itelleen kun ei osaa vaihtaa vaihteita

Henri sanoo:
heittelis oman talonsa ikkunoita kivillä, ettei itse herää

Henri sanoo:
pikkukivillä, siis

Minna sanoo:
hyvä tarkennus

Henri sanoo:
oli

Henri sanoo:
pysyis naimisissa vaimonsa kanssa, ettei itse kärsisi traumoista

Aura sanoo:
mut sit jos erois, niin vierailis aina vuoroviikonloppuina ittensä luona

Henri sanoo:
itkis ylpeydestä ekasta omasta maalistaan

Aura sanoo:
ja olis sillon itelleen tosi kiltti

Minna sanoo:
joo, mutta aina kärsisi henkisesti, kun näkisi itsensä harrastamassa seksiä vaimonsa/äitinsä kanssa

Henri sanoo:
totta kai

Aura sanoo:
ja sit muuten asuis himassa äit-vaim- no sen naisen kanssa ja olis tosi vittumainen

Minna sanoo:
ja kieltäisi itseään kertomasta niistä enempää, koska se on niin noloo

Henri sanoo:
joo

Henri sanoo:
menisi omilla papereillaan baariin

Minna sanoo:
itkisi kun unohtaisi omat synttärinsä

Aura sanoo:
ja kapinois itteään vastaan teininä pukeutumalla sellasiin vaatteisiin, jota ite ei hyväksy

Henri sanoo:
ei pääsisi omiin nappulaliigan matseihin kun on niin kiire

Minna sanoo:
kysyisi äidiltä, "miksi minä olen aina niin myöhään iltaisin töissä"

Aura sanoo:
ostais itelleen tosi himmeitä synttärilahjoja koska kärsii syyllisyydentunteesta

Henri sanoo:
lupaa tästä lähtien laittaa itsensä kaiken edelle

Minna sanoo:
hohoo

Aura sanoo:
kiusais pikkuveljeään ja rankaisis itteensä siitä

Henri sanoo:
epäilee, että itse pettää äitiä/vaimoa sihteerinsä kanssa

Henri sanoo:
toivoo, ettei ota eroa vaimostaan

Aura sanoo:
kärsii oidipus-kompleksista muttei kuollakseenkaan ymmärrä, miksi

Minna sanoo:
salaa itseltään työttömäksi joutumisensa

Henri sanoo:
hemmottelee itsensä piloille

Minna sanoo:
hyvä chäänssi antaa itelleen enemmän etuja kuin muille lapsille

Henri sanoo:
on kyl

Aura sanoo:
totta

Minna sanoo:
on aina itsensä puolella sisarusriidoissa

Henri sanoo:
yrittää elää omat epäonnistumisensa urheilijana uudelleen itsensä kautta

Minna sanoo:
mutta ei silti tottele itseään

Henri sanoo:
käskee itseään nurkkaan

Minna sanoo:
toi urheilujuttu on muuten ihan kauheeta katsottavaa ihan normaaleissakin perheissä

Aura sanoo:
käskee itsensä aikaisin nukkumaan eikä tottele vaan hiipii itseltään salaa takas alakertaan kattomaan kauhuleffaa

Aura sanoo:
niin on kyl

Minna sanoo:
pakottaa itsensä syöä

Minna sanoo:
mään vihanneksia

Minna sanoo:
(siis perheissä joissa isä ja poika on eri henkilöt)

Aura sanoo:
sanoo itelleen "katso nyt, minäkin söin aina vihannekset ja katso millainen minusta tuli!"

Henri sanoo:
ai NIIISSÄ perheissä

Henri sanoo:
friikkejä

Aura sanoo:
ja vastaa "Niinpä"

Aura sanoo:
joo, mä en oo koskaan ymmärtäny sellasia useamman henkilön perheitä

Aura sanoo:
mä en ymmärrä, miks yks ihminen ei vois vetää kaikkia rooleja

Minna sanoo:
joo, mä en tajuu

Aura sanoo:
itse olen esim. aina perjantaisin oma koirani

Aura sanoo:
se on tosi helppoo, ku voi vaan maata ja syödä

Aura sanoo:
mut vähän vaikeeta ku ei osaa ite avaa ovee

Henri sanoo:
tää keskustelu menee sitten blogiin, varoitus

Henri sanoo:
ellet itse kerkeä ensin

Aura sanoo:
tai käyttää telkkarin kaukosäädintä

Henri sanoo:
riennä!

Minna sanoo:
ounou. pistä sä vaan

Minna sanoo:
kunhan saan ansaitsemani creditit

Henri sanoo:
tai itse asiassa tää kuulunee speksifoorumeille

Minna sanoo:
hehee, sano kaikille siellä terveisiä

Aura sanoo:
tää kuuluu joka paikkaan

Aura sanoo:
tää on oikeesti tosi syvällistä filosofista pohdiskelua

Aura sanoo:
mä oon kyl välillä miettiny et jos pystyisin meneen ajassa taaksepäin ja näkisin itteni vaik 10 vuotta sitten tälleen nyky-auran silmin niin mitä mä kelaisin itestäni?

Aura sanoo:
totesin et läpsisin itteeni varmaan korville aika lujaa

Minna sanoo:
ja tää kaikki lähti maisteri lehmuskoskesta.

Henri sanoo:
kyllä

Henri sanoo:
siitä mä leikkasin sen

Aura sanoo:
ohoo, mä nään et henri on nyt speksifoorumeilla

Aura sanoo:
kohta se postaa

Minna sanoo:
parasta ikinä

Henri sanoo:
oli kyl

Henri sanoo:
mua naurattaa noin antaa itselleen viikkorahaa ja kertoo itselleen kukista ja mehiläisistä läpät

Henri sanoo:
istuu omalla polvellaan ja kertoo kukista ja mehiläisistä

Minna sanoo:
ja kertoo tarinoita omasta lapsuudestaan itselleen

Henri sanoo:
ja tylsistyy

Minna sanoo:
"silloin hiihdin kouluun joka päivä miljaardi kilometriä"

Aura sanoo:
koska on jo kuullu ne kaikki aiemmin

Aura sanoo:
ylämäkeen kumpaankin suuntaan

Aura sanoo:
sudet juoksi perässä

Minna sanoo:
"joo, mut osta mulle silti skede"

Aura sanoo:
vuoden ympäri

Aura sanoo:
:D

Henri sanoo:
"enkä hiihtäny!"

Minna sanoo:
toi

Minna sanoo:
riita ei loppuis ikinä

Henri sanoo:
ei kyl loppuis

Minna sanoo:
paitsi kun se laittais ittensä nukkuu

Minna sanoo:
mutta jäis kuitenki kattoo salaa aikuisten ohjelmia äänettömällä

Henri sanoo:
joo, kattois salaa portaiden yläpäästä omaa pornoaan

Aura sanoo:
kelaa sitä shokkia kun löytää omasta pöytälaatikosta pornolehdet, jotka on piilottanu iteltään

Henri sanoo:
siinä kunnon kompromissi

Aura sanoo:
ja sit alkaa selailla niitä varovaisen jännittyneenä

Minna sanoo:
missi ku missi

Aura sanoo:
ja sit jossain vaiheessa hiipii mieleen sellanen fiilis et "mä oon muuten nähny nää ennenkin"

Minna sanoo:
ton vois toteuttaa sille "siamilaiset kaksoset"-henkisesti

Henri sanoo:
joo vois

Minna sanoo:
tai sitten ihan vaan yhtenä, vois olla hauskempi

Aura sanoo:
joo, vois ommella ne näyttelijät yhteen

Minna sanoo:
jos on hyvä näyttelijä

Minna sanoo:
sillä ois vaan puolikkat

Minna sanoo:
viikset

Henri sanoo:
tietty

Minna sanoo:
niinku siinä pepsi-mainoksessa

Minna sanoo:
ja puolikkaat silmälasit

Minna sanoo:
puolikas propellilippalakki

Henri sanoo:
puolikas ulsteri ja pilotti

Henri sanoo:
toisessa jalassa maihari ja toisessa reino

Minna sanoo:
toisessa suupielessä salatupakka ja toisessa piippu

Pointti tullee kaikille selväksi.

Kassu Chilestä kysyy, että vieläkö Avoriazin hiihtokeskuksessa haisee shaisse. Noh, siellä oli hevosia ihan perkeleesti ja niillä on tapana tuottaa lantaa ihan mukavaa tahtia, joten vastaus kysymykseen on.... ehkä. Mut siellä baarissa haisi oikeasti ihan hirveälle, vessassa oli tapahtunut putkivahinko heti alkuviikosta eikä sille tehty koko loppuaikana mitään. Hyööörgh. Onneks siihen hajuun tottui yllättävän nopeasti aina sisään tultaessa, mutta kyllä se oli silti aina alitajunnassa kolkuttelemassa.

Speaking of Avoriaz, mä aion ehdottaa KY-Skille, että alkaa järkkään kimppamatkoja tonne Altiglissiin. Tonnehan siis voi tulla kuka vaan ja hinta on vaan 370€ sisältäen kaiken. Lennot Geneveen saattaa saada menopaluuna yksinäänkin joku 200€ ja menopaluu Genevestä junalla Grenobleen on joku 35€, riippuen päivästä. Halpaa kuin se kuuluisa saippua! Ja oikeasti, jos se viiden hengen ryhmä osa yhtään laskea niin pääsee aika takuuvarmasti palkinnoille ja ne oli tosiaan aika perkeleen kovia palkintoja. Mä tuon muuten sen mun voittamani laudan Suomeen ja myyn sen siellä, tarjouksia otetaan edelleen vastaan! Ovh on tosiaan 279€ mutta mä voin luopua siitä jo hintaan 150€. Simo lautahuoneelta hei.

Nyt tosiaan voisi aloittaa tän mun jälkikäteisreflektion että mitä jäi käteen ja kumpaan. Aloitetaan nyt ensiksi niillä asioilla, mitä mun ei todellakaan tule ikävä:

Ranskalainen rakennustaito - Se on oikeesti ihan käsittämätöntä, miten nää ei osaa rakentaa huoneita sillä tavalla, etteikö siellä olisi yöllä ihan perkeleen kylmä. Kaikki ulkkarit valittaa tästä. Se lukee säännöissä. Mun ekat pari viikkoa täällä meni aika lailla hytistessä ja flunssastessa (minä flunssaan, sinä flunssaat, hän flunssaa...), kunnes ostin lisäpeiton tohon päälle. Kesällä täällä on salettiin taas yöllä liian kuuma, onneks en oo ottamassa siitä selvää.

Ranskalainen tehottomuus,byrokratia ja informaatioteknologian kehittymättömyys - Mä tuun varmaan purskahtamaan iloiseen itkuun jossain Kampin Mäkin jonossa kun saan pitkästä aikaa ateriani vain minuutin jonottamisen jälkeen. Sellainen tehokkuuden ja optimoinnin pelisilmä on tainnut jäädä ranskalaisissa geeneissä väistyväksi ominaisuudeksi. Se on niin turhauttavaa katsoa kun esmes. Mäkissä saattaa olla viis kassaa auki, mutta vaan yks ihminen keittiössä ja sit ne kaikki kassat odottaa siinä burgeriräkin edessä omiaan. Raaah! Marco kertoi jonottaneensa burgeria kerran yli 30 minuuttia, kunnes lähti (ilman burgeria) menemään, jotta kerkiäisi leffaan. Nice. Mitkään aikataulut ei täällä tosiaan pidä ja jengi saapuu joka paikkaan 15-30 minsaa myöhässä.

Ranskalaista byrokratiaa ei oikeesti voita mikään ihanuudessa. Paikallisten matkatoimistojen pitäisi myydä suomalaisille pakettimatkoja, jossa ihmisten pitäisi tyyliin viikossa a) avata pankkitili b) ottaa vakuutus c) anoa jotain apurahaa d) kirjoittaa shekki jollekin instanssi ja sen jälkeen perua kaikki nää transaktiot. Jos onnistuu kaikessa viikon sisään niin saa ilmaisen matkan! Nyt kun mun vaihto alkaa lähestyä loppua niin mun pitäisi lopettaa mun pankkitili. Mä menen pankkiin mun Nordean tilin IBAN-numero messissä ja kerron, että haluan lopettaa tilini. Seuraa seuraavanalainen sananvaihto.

Pankin ByroNatsi: ”Onko teillä RIB (eli siis sellain lappu, missä näkee just noi kaikki IBAN-tunnarit) mukananne?”

Henri: ”Jo toki, olkaapa hyvä.”

PBN: ”Ikävä kyllä en voi hyväksyä tätä, tämä ei ole riittävä.”

H: ”Ööö... miten niin.”

PBN: ”Se ei ole virallinen.”

H: ”????”

PBN: ”Nämä tiedot pitää toimittaa teidän Suomen pankin virallisella paperilla.”

H: ”Siis samat tiedot, mutta virallisella paperilla?

PBN: ”Kyllä.”

H: ”Mutta jos kerto tiedot on kuitenkin täysin samat...”

PBN: ”Paperin pitää olla virallinen.”

H: ”No mistä te esimerkiksi tiedätte, että paperi todella on virallinen Nordean paperi?”

PBN: ”Siinä on yleensä logo.”

Tjoo-oh. Ja sen lisäksi nainen kertoi, että virallisen RIB:n toimittamisen lisäksi mun pitää ANOA tilin lopettamista KIRJALLISESTI. Pliis, antakaa mun lopettaa mun tili, jooko? Menin takas kouluun ja Nordean verkkosivuille. Tallensin Nordean logon koneelle ja alan tekemään väärennettyä (uu, pahis) Nordean RIB:iä. Mutta onneksi Fahmi tulee paikalle ja takoo vähän maalaisjärkeä meikäläisen päähän: ”Dude, why don’t you just take your money out and leave the account be? What do you care?” Hyvä pointti, teenkin niin. Ja jos ne jotain urputtaa niin esitän tyhmää. Toimii aina.

Toinen asia mitä en tuu kenties koskaan ymmärtämään on se, että täällä menee melkein joka mesta kiinni tunniksi lounasaikaan. Eikö ne voi vuorotella lounasaikojensa kanssa tai vaikka syödä konttorissa? Eheeei, laissa lukee, että meillä on oikeus herkutella tunnin ajan keskellä päivää ja asiakkaat syököön leivoksia. Off with their heads, sanon ma.

Informaatioteknologia ei toimi täällä juuri ollenkaan. WLAN-asemia löytyy sieltä täältä mutta ne on aina maksullisia ja aneemisen hitaita. Nettipankki on näille joku suuri saatana, ihan lapsenkengissä vielä. Toista se on Cyberpunk-Suomessa.

Nyt viime viikonloppuna pääsi muuten kanssa aika monta ärräpäätä Lyonin lentokentällä, jonne olin mennyt lautapussini kanssa jotta saisin sen heivattua rahtiin. Lautapussi painaa tällä hetkellä about 30 kiloa, kiitos erinäisten hankintojen ja voitettujen tuotteiden. Ei todellakaan kiinnosta maksaa ylipainosta penniäkään, joten ajattelin lähettää sen ennakkona rahtina Suomeen. Olin miettinyt, että suuntaan ensiksi Lyonin kentälle ja otan siitä bussin Lyonin keskustaan. Vaikka Lyon on tyyliin Grenoblen lähin suurkaupunki, en ole saanut raahattua persettäni sinne vielä kertaakaan. Meidän isikin sanoi, että kaupunki on yksi Ranskan parhaimpia raflakaupunkeja. Mums. Uudet kesäkengätkin oli kanssa kiikarissa. Toisin kuitenkin kävi, niin kuin Ranskassa usein.

Herään vähän ennen kello yhdeksää (darrassa) ja raahaan maailman painavinta lautapussia bussiasemalle. Bussimatka Lyonin kentälle kestää vähän reilu tunnin. Saavuttuani perille, meen infotiskille ja tiedustelen, että missäköhän mahtaa olla rahdin luovuttamispiste. Vastaus:

”Olen pahoillani, emme ota vastaan rahtia lauantaisin emmekä sunnuntaisin.”

Itken.

Oikeesti, mikä lentokenttä EI ota rahtia viikonloppuisin? Nää ja näiden saatanan työehdot. Noh, palloilen lentokentällä päättömästi jonkun 20 minuuttia, lähinnä siksi että en vain suostu myöntämään, että ainoa järkevä vaihtoehto on palata takaisin Grenobleen. Ei hirveästi nappaa mennä Lyoniin 30 kiloinen laukku olkapäällä. Kiroilen ja ostan uuden bussilipun (15€ suuntaansa). En tätä kirjoittaessani vielä tiedä mitä teen ton lautapussin kanssa. Pahimmassa tapauksessa jouduin maksamaan ylipainosta täyden hinnan ja sehän on vain sellainen 300€, jota mulla ei juurikaan ole. Pitäisi siis soittaa vanhemmille kentältä ja anoa pikasiirtoa.

Kun saavun vihdoin takaisin Grenobleen niin mietin, että pitäisikö tässä sitten vielä lähteä Lyoniin. Kello oli kuitenkin jo sen verran myöhä, että päätän jäädä Isoon G:hen. Muutenkin kun tuhlasin jo 30€ ja kolmisen tuntia tuohon täysin tyhjänpäiväiseen reissuun. Onneksi Grenoblessa sentäs paistoi aurinko ja löysin ne himoitsemani kesäkengät:



Pariisilainen sananlasku (oikeesti): Mitä paremmat kengät, sitä parempi itsetunto.

Mitä muuta ei tuu ikävä:

Koulun tasoa - Mä olen aivan saletisti laiskistunut täällä opiskelijana, pitänee korjata kurssi syksyllä. Oikeasti, vaikka kuinka yrittäis vetää kaikki tentit rimaa hipoen läpi, niin on silti aina luokan korkeimpien arvosanojen joukossa. Parasta on kuitenkin se, että paikalliset opiskelijat tietää, että koulu on ihan läppä, mutta niitä ei kiinnosta paskaakaan, koska ne saa ihan pelkän koulun maineen ansiosta todella hyvät työpaikat takuuvarmasti valmistuttuaan. Tän koulun opiskelijoita ei muuten todellakaan näkynyt niissä CPE-mielenosoituksissa saatika yhtään luentoa peruttu protestina CPE:lle. Niilllä ei niin sanotusti oo hommassa penniäkään kiinni.

Muutenkin hommaa vedetään mun mielestä täällä ehkä hieman liikaa opiskelijoiden ehdoilla. Toisessa pääaineessa oppilaat oli ”huutoäänestänyt”, että tenttiä ei pidetä ja opettaja oli vaan että ”aijaa, no ei sit”. Kai tää on tätä ranskalaisten yksityiskoulujen arkea. Niin ja kertauksena, tää koulu oli tosiaan reilusti HSE:tä korkeammalla siinä kuuluisalla management koulujen listalla.

Grenoblen kaupunkia - Grenoble on Ranskan Lahti. Molemmissa oli yhdet talviurheilukisat monta monta vuotta sitten ja sillä maineella on ratsastettu näihin päiviin asti. Molemmat kaupungit on ”kokoistaan väkivaltaisempi” tilastojen mukaan. Ja mikä tärkeintä, mä olen asunut molemmissa ja en loppua kohden malttanut, että pääsisin muuttaan Helsinkiin kummastakin.

Sunnuntait on Grenoblessa ihan legendaarisia. Jos mä heräsin vaikka kello kymmenen niin mua vitutti aina se, että päivästä tulee liian pitkä. Mä pyrinkin aina parhaani mukaan ajoittamaan laskettelureissuni sunnuntaille jottei tarvitsisi kärvistellä täällä. Jos en ollut laskemassa, niin sitten yksinkertaisesti laskin sekunteja ja purin nilkkaani iltaan asti, jotta pääsisi leffaan. Leffateatterit oli melkein ainoat mestat, mitkä oli sunnuntaisin auki. Menin sunnuntaisin nukkumaan aina ennen kahtatoista jotta päivä olisi armollisesti ohi.

paikallista punaviiniä - Tästä mä olin suoraan sanottuna hyvin yllättynyt. Ei kaupassa osunut yhtään hyvää viiniä käteen. Mä ostin koko vaihdon aikana aika monta pulloa viiniä ja välillä kaadoin niitä maistamisen jälkeen ihan lavuaarista alas tai alensin ne ruoanlaittoviineiksi kun ne oli niin pahoja. Ranskalaiset viinit on mun makuun aivan liian marjaisia ja happamia. Parhaat viinit sai rafloista ja ne oli melkeen aina italialaisia. Jännä juttu, mä ainakin assosioin punaviinin vahvasti Ranskaan, en tosin enää. Niin, ja valkkariahan mä en juo.

Se menkkaamisesta, nyt keskitytään niihin asioihin, mitä mulla tod näk tulee hyvinkin suuri ikävä:

Valkoista leipää - Onhan se nyt perkeleen hyvää. Todella rapeaa ulkoata, pehmeää sisältä ja halpaa kuin ranskalainen valkoinen leipä. Varsinkin ne vanhanajan patongit, joiden päälle laitetaan ihan sikana jauhoa sen jälkeen kun ne otetaan uunista on niin luksusta. Ruisleipää on kyllä kieltämättä pirun kova ikävä. Todennäköisesti meen Suomessa ekat pari päivää nukkumaan Vaasan Ruispalat-paketti kainalossa.

Paikalliset juustot - Nää hakkaa parhaudessaan jopa valkoisen leivän. Juusto on halpaa, kermaista ja sitä saa tuhatta eri lajia. Mun ehdottomaksi suosikiksi nousi Tomme De Savoie, joka on sellainen puolipehmeä kermapohjainen juusto, joka on suolattu ehkä täydellisesti. Brietä tuli vedettyä kanssa ihan hyvin, samoin goudaa ja parmesania (kiva leikata itse omat lastunsa pastaan). Jollei mulla olisi toi reppu jo niin perkeleen täynnä paluuta ajatellen niin toisin Suomeen kyllä joitain juustoja.

Meidän koulun läheinen sandwhich mesta - Ihan taivaallinen paikka. Sieltä saa todella isoja täytettyjä patonkeja ja panineja noin kolmen euron yksikköhintaan. Mun suosikit oli Bagnat Thon ( 1/3 jättipatonki, majoneesia, tonnikalaa, salaattia ja munaa), kanapanini ja L’Italien (puolikas patonki, mozzarellaa, oliiviöljyä ja tomaattia).

Kebab - Paikallinen kebab tehdään aina lampaasta ja on todella nannaa verrattuna Suomeen. Me likes. Ja sitä saa halvalla ja yleensä vielä ranskalaiset kaupan päälle ilmaiseksi. Tää on myös yllättäen kontribuoinut mun kessiin. Ja kebabmestoja on täällä paljon, yksi jopa suoraan mun ulko-oven edessä.

Italialainen kortteli - 30 italialaista raflaa vieri vieressä, kaikki mafian omistamia. Kuulema joku ”ulkopuolinen” oli yrittänyt pistää pizzeriaa pystyyn niiden viereen, se poltettiin kahden päivän jälkeen tms. Mutta kyllä ne osaa tehdä hemmetin hyvää pizzaa ja vielä kiviuunissa. Kohtuuhalpaakin oli vielä ja hyviä italialaisia viinejä.

Opiskelijaedut - Tuntui siltä, että joka ikisessä mestassa sai opiskelija-alennusta. Raflat, museot, kaupat, leffateatterit, julkiset, rautatiet, laskettelukeskukset... KAIKKIALTA. Kaikki yritykset saa vissiin ottaa sen erotuksen verotuksessa takas. Maksanee Ranskan valtiolle hunajaa, mutta eipähän oo mun verorahoja penniäkään kiinni. Erityisen hämärä on se, että Quickissä (paikallinen Hesburger) saa ison aterian ostettuaan opiskelijakortilla toisen samanlaisen burgerin ilmaiseksi. Eka luultiin, että meidän tutorit yritti kusettaa meitä kun ne kertoi siitä, mutta pakko se oli uskoa itsekin viimeistään kun noin seitsemättä kertaa tuota etua käytti hyväksi.

Vuoret - On ne kyllä komeita ja on niissä kiva lasketella ja vaellella. Korkeimmillaan olin 3800 metrissä, siellä oli jo vähän vaikea hengittää. Pitänee muuten laittaa tää laskettelukausi pakettiin, meinaa ei välttis mikään Messilä tai Himos tunnu näiden keskusten jälkeen juuri miltään. Saa nähdä että löytyykö itse asiassa motivaatiota laskea Suomessa enää koskaan, paitsi ehkä jossain Lapissa. Laskupäiviä tuli muuten yhteensä vaihdon aikana 16 tai 17, en oo enää varma kumpi. Alkukaudesta tosiaan oli aika hirveää laskua kun täällä ei ollut lunta lainkaan, mutta sen jälkeen olikin oikke kivvoo. Suurin osa budjetista meni itse asiassa juuri lasketteluun, nyt kun miettii.

leffatettarit - Lähinnä siksi kun ne kaksi oli tossa heti nurkan takana, ne oli halpoja ja leffat oli aina alkuperäiskielellä. Näin monen monta leffaa ja monet vielä tosi tosi hyviä.

Top 10 leffaa mitä näin täällä:

1. Brokeback Mountain
2. Jarhead
3. Walk The Line
4. Munich
5. Lord Of War
6. Everything Is Illuminated
7. Syriana
8. Se Uma Thurmanin ja Meryl Streepin komedia
9. Good Night & Good Luck
10. You Got Served ( DVD:ltä, tosin - sarjassamme ”niin helvetin huono, että on jo hyvä” )


Vaihtarikaverit - Meillä oli ihan huikea porukka, niin kuin olen useaan otteeseen jo hehkuttanut. Vain yhden 35-v punaniskajenkin kanssa en tullut toimeen ja sekin lähinnä sen takia, kun se flippas nähtyään mun ”Fahrenheit 9/11”-paidan. Siitä ei kyllä tykännyt kyllä kovin moni muukaan. Sellain huonolla tapaa ikinuori ääliö.

Mutta tosiaan, mä vieläkin ihmettelen sitä miten nopeeta tahtia täällä tutustui jengiin heti alussa ja miten meistä tuli sellainen tiivis verkosto. Ikinä ei ollut seuran puutetta koulussa ja me tehtiin ihan sikana eri asioita yhdessä. Jopa pokeririnki saatiin poikien kanssa perustettua ja se teki hemmetin hyvää mun matkakassalle, joku 140€ jäin voitolle. Kjäh. Leffassa käytiin usein yhessä tai sitten vaan hengattiin jonkun kämpillä ja tehtiin safkaa. Ulkona käytiin vähintään kaksi kertaa viikossa. Good times.

Siitä tulikin mieleeni, että ainakin kolme pohjois-amerikkalaista vaihtaria olisi tulossa Suomeen käymään kesäkuussa vaihdon loputtua osana laajempaa Skandinavian kiertuetta. Aikataulusta ei ole vielä tietoa, mutta jonnekin juhannuksen seuduille se näyttäis osuvan. Siistiä. Pitänee viedä ne mökille ja saunottaa ne ... ALASTI!

Meillä oli viime torstaina periaatteessa läksiäiset, koska se oli viimeinen ilta kun me kaikki oltiin yhdessä paikalla. Vaihtarijengi antoi mulle ja Kristofferille tällaiset (klikkaa isommaksi):



*Niisk* Tuli roska silmään.

Ei mulla muuta. Nähdään Suomessa.

[/vaihto]

Kato äiti, mä osoitan mieltä!

Tää ei ole se luvattu viimeinen postaus, vaan pistä väliin vielä vähän lisää observaatioita Ranskasta ja tästä ah niin kivasta kansasta.

Mulla oli tänään vapaapäivä koulusta, mutta tulin silti koululle kun ei mulla ollut paremapaakaan tekemistä (joo, tää kaupunki on tosiaan hieman kuivanpuoleinen). Mä joudun joka päivä kulkemaan juna-aseman ja raiteiden ali kulkevan tunnelin läpi. Tänään oli siinä tunnelin sisäänkäynnin edessä odottamassa noin 25 poliisia, kaikki mellakkavarusteissa. Parilla oli jopa happinaamarit otsalla. Näytti oikeesti aika uhkaavilta.

Nopeimmat varmaan arvasi jo mistä oli kyse; täällä osoitetaan taas mieltä CPE:tä vastaan. Lyhyt kertaus: CPE = "contrat prémiere embauche", eli siis nuoren vastavalmistuneen ensimmäinen työsopimus. Nykyisellään CPE:n maksimipituus voi olla 6 kk, mutta lainsäätäjät haluaa pidentää sitä kahteen vuoteen. CPE:n aikana työntekijä voidaan siis irtisanoa päivän varoitusajalla ilman mitään erorahaa. Kaikki vastavalmistuneet ei tietenkään allekirjoita CPE:tä, vaan solmii ihan normaalin työsopimuksen, mutta monet ei saa muuten töitä ellei suostu CPE:hen.

Italiassa on samanlainen systeemi ja siellä saatiin työttömyys laskuun paikallista CPE:tä muokkaamalla samalla tavalla. Vastustus oli vissiin Italiassakin kovaa, mutta ihan näin lapasesta ei tainnut homma karata. Täällä jengi nostaa äläkän, jos he kokevat, että oma napa on uhattuna (ja totta kai vetoaa johonkin solidaarisuuteen tai muuhun tekosyyhyn samalla) kuten EU:n perustuslain kanssa kävi. Toissapäivänä oli ympäri Ranskaa ollut mieltä osoittamassa yhteensä 3 miljoonaa (!!!!) ihmistä CPE:tä vastaan. Saa nähdä ratifioiko Chirac lain.

Saavuin koululle ja istahdin meidän vakkari "ulkkaripöytään". Kanadalainen Sean kertoi ohimennen, että sai toissapäivänä pippurisuihkeesta silmiin kun käveli himaan CPE-mielenosoituksen läpi. Meno oli kuulema yltynyt aika hulluksi. Siitähän meikäläinen innostui ja lähti samantien kotiin hakemaan kameraa. Mäkin haluan! Mietin, että tästä sais mukavan jutun kanssa Kylteriin jos homma oikein karkaa lapasesta. Gonzoreportteri Weijo henkensä uhalla paljastaa totuuden Ranskan opiskelijamellakoista. Verta! Pippurikaasua! Pamppuja!

Kotiin juostessa oli asemalle ilmestynyt lisää kyttiä ja ne oli alkanut levitä laajemmalle. Pääkadun varrella oli jokaisessa kadunkulmassa vähintään kaksi poliisia passissa. Tältä varmaan tuntuu elää poliisivaltiossa, mietin. Ihmisiä oli kadulla tosi vähän, varmaan mennyt väkivaltaa karkuun. Aloin olla aika innostunut jo koko mielenosoituksen ajatuksesta. Helppohan se meikäläisen, kun ei ole penniäkään koko CPE:ssä kiinni. Muut mielenosoittajat huutaa itku kurkussa iskulauseita ja meikäläinen marssii mukana riemuidioottihymy naamalla ja mietin vaan että "meitsi on melkeen anarkisti, siistiä!".

Riennän kotiin, heitän repun nurkkaan ja otan kameran kainaloon. Lähden samantien menemään ja suuntaan kohti pääkatua. Siellä näyttäis olevan jonkinnäköinen ihmismassa valmistautumassa marssiin. Sinne! Joukon edessä oli joku valkoinen auto, johon oli pultattu kajarit kiinni. MC yritti kiihottaa mielenosoittajia hurmioon. Mun ranskan ymmärrysskillsit on kyllä parantunut tänä vaihtoaikana. Mun "small talk"-ranska oli jo ihan hyvällä hollilla ennen vaihtoa. Nyt luonnistuu jo baarissa huutaminen musiikin yli ranskaksikin, mutta vielä en ole oppinut ymmärtämään megafoni-ranskaa, useista yrityksistä huolimatta. "mmmfhfhhff.... CPE!! .... contre!... nous... mmfmfmfmff...". Ei siitä saanut mitään tolkkua.

Hetken seisoskelun jälkeen väkijoukko alkaa liikkua. Kajareista alkaa pauhaa... Robert Milesin "Children". Öööö? No okei, kai sen jotenkin ymmärtää. Children... children of the revolution tms. Mut seuraava biisi onkin jo sitten vähän vaikeampi selittää: Outhere Brothersin "Boom Boom Boom". Öööö... biisin nimi kuvastaa mitä käy CPE:lle? Seuraava biisi oli totta kai Whigfieldin "Saturday Night", joka on siis sävelletty kaikille mielenosoituksissa kuolleille. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi kaikki toiveet kunnon väkivaltaisesta mielenosoituksesta hävitä. Wää. Juoksen joukon eteen kun haluan ottaa kuvan niiden mielenosoituskankaasta. Siinä luki "lukiolaiset vs. CPE". No voihan perkele. Missä on "militanttianarkistit vs. CPE" kun niitä eniten tarvii?



Laita Haddawayn "What Is Love" seuraavaks!





Ennen tätä koko CPE-kohua mä olin kerinnyt nähdä muistaakseni jo 5 eri mielenosoitusta eri aiheista. Nää ihmiset tosiaan tykkää mielenosoituksista. Mulla on jopa teoria tälle ilmiölle, mä meinaan syytän tätä taulua:



Toi on siis Eugene Delacroix'n "Vapauden Jumalatar johtaa kansaa", yksi romanttisen ajan kuuluisimmista tauluista. Aikanaan toi taulu innoitti ihmisiä ja muutenkin romantisoi koko vallankumouksen ja mielenosoittamisen ajatusta. Romantiikan aikana Ranskassa kuulema nuoret miehet vaelteli kaupungista toiseen etsien toisia romanttisia hupsuja, joita voisi haastaa kaksintaisteluun, panoksena kauniin neidon suosia. Mä veikkaan, että tämä sama idiotismi on ranskalaisilla vieläkin veressä.

Ainiin, mikä siis oli se linkki tohon tauluun. Jos olisit itse pienestä asti katsonut taulua mellakoivasta väkijoukosta, jossa joukkoa johtaa topless nainen, niin totta kai se ehdollistaa nuoret miehet liittymään mukaan! "Mielenosoitus... vapauden jumalatar... tissi... I'm so there!" Ennen vanhaan nuoret miehet julistivat nousevansa barrikadeille sortavaa kuningasta vastaan, mikä totta kai sai naisten korsetit kostumaan. Nykyään nuoret miehet nousee barrikadeille jotain EU:n maatalousdirektiivejä vastaan, mikä ei nyt saa ihan samanlaista reaktiota naisväessä. Mutta yritys pysyy kovana.

Off the record, itse olen CPE:tä vastaan. En siksi, että olisin jotenkin työläisten puolesta tai muuta kommaria, vaan lähinnä siksi, että tässä toistuu sama ilmiö kuin Suomessa: kun ei voida/uskalleta leikata muilta, niin leikataan opiskelijoilta. Ranskassa on työntekijöillä jopa Suomeen verrattuna aika perkeleen kova irtisanomissuoja ja etuisuudet, eli toisin sanoen kynnys palkata uusi työntekijä on melko korkea, koska siitä voi olla myöhemmin vaikea päästä eroon. Ranskan hallitus haluaa laskea työttömyyttä ja saada palkkaukset nousuun, mutta keinoja on kovin vähän. Ainoa ryhmä, joka ei voi oikeastaan mennä lakkoon on juurikin opiskelijat, joten niitä on hyvä lyödä. Sääli. Idea on oikea, ratkaisu on väärä.

Takaisin aiheeseen. Kävelin sitten mielenosoittajien kanssa jonkin matkaa toivoen, että se liittyisi suurempaan pääjoukkoon, jossa olisi niitä rähinöitsijöitä. Kulkue liittyi pääjoukkoon, mutta siellä odotti vaan lisää lukiolaisia. Tänään oli siis näköjään vaan lukiolaisia liikkeellä, näköjään mielenosoittaminenkin voi olla vuorotyötä. Räpsin lisää kuvia ja lähdin kotiin. Olipa floppi. Toista se oli silloin kun oltiin Pinochetia ja Batistaa kaatamassa.



Ihq!!!1 Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus! Mut missä on tissi?

Interaktiivisuutta!

Elisa K käski mun just kirjoittaa lisää asiaa blogiin. Täältä pesee.

Niin, ne jotka ei vielä tiedä, niin tässä siis teille: mä olen Suomessa lopullisesti torstaina 13.4.2006 kello 2:59 aamuyöstä. Silloin saapuu lento Pariisista rakkaalle Helsinki-Vantaan lentokentällemme. Mä aikaistin lähtöä lähinnä kolmesta syystä: a) mulla ei oo rahaa reissata opintojen jälkeen (suht tärkee kun miettii) b) kaikki muutkin vaihtarit lähtee pois täältä ja c) mulla ei oo vielä kesäduunia ja sen etsiminen lienee helpompaa Suomessa. Toi vika nyt ei oo kovin painava argumentti, mutta vaikutti kuitenkin. Kahdeksan päivää siis kotiinpaluuseen, vähän jänskättää jo!

Mutta siis, koska mun vaihto on niin lähellä loppuaan niin pitää pikkuhiljaa vetää tää blogigin pakettiin! Nyt mä toivoisin kaikilta teiltä, jotka tätä blogia lukee pientä osallistumista. Mä huomasin tässä yks päivä, että mun blogiprofiili on luettu tähän mennessä jo 491 kertaa (!!) Mua kiinnostais tietää, että ketkä kaikki tätä lukee oikein aktiivisesti. Eli nyt kaikki kipin kapin merkkaamaan tämän postauksen kommenteihin oma nimi ja kuinka usein tätä lukee (tai jotain)! Tämän lisäksi jos on joitain kysymyksiä mihin haluaa esittää kysymyksiä, joihin mä sitten vastailen vihoviimeisessä postauksessani, niin siitä vaan! Mun viimeinen postaus tulee olemaan hyvin pitkälti jälkikäteisreflektiota siitä miten vaihto on mennyt ja niin edelleen.

Kohta nähdään ja nyt kaikki, kommentteihin mars!