Toronton monikulttuurismista

Lueskelin pitkästä aikaa jotain Uuden Suomen blogeja tai vastaavia ja tuntuu tuo maahanmuutto nousevan aika kovaksikin vaaliteemaksi Suomessa ja tunteet käy aika kuumina. Mutta se mikä lukiessa tarttui silmään oli väite että "Suomi on jo monikulttuurinen". Vaikka Helsingissä alkaa olla jo aika isokin prosentti maahanmuuttajataustaista ja etnistä ravintolaa löytyy melkeen joka mantereelta, niin en voi hyvälläkään tahdolla mieltää Suomea miksikään muuksi kuin hyvinkin homogeeniseksi yhteiskunnaksi, sen verran iso kontrasti on Torontoon verrattuna. Täällä on saanut aika paljonkin konkreettista kokemusta miten monikulttuurinen yhteiskunta toimii ja miltä se näyttää. Ei tarvi kävellä kuin Toronton downtownia ympäri tai mennä metrolla pysäkiltä toiselle niin paikat näyttää hyvin hyvin erilaisilta riippuen millä kadulla on. Mut sen vähän mitä oon yrittänyt seurata paikallista poliittista keskustelua ja jutella paikallisten kanssa, niin maahanmuutto ei tunnu olevan täällä juuri minkäänlainen poliittinen kuuma peruna, ainakaan paikallisella tasolla.

Kanadaa pidetään jonkinnäköisenä maahanmuuton mallimaana. Ainakin verrattuna Suomeen sanoisin, että isolta osin tää johtuu siitä, että Kanadalla on maahanmuuton kanssa paljon Suomea pidemmät perinteet. Varmasti täälläkin on omat debaattinsa käyty aikoinaan mut virheistä on varmasti opittu. Tänne tuli kaiketi paljon väkeä samalla tavalla kuin Jenkkeihin toisen maailmansodan jälkeen, eli melkeen kaikille halukkaille oli tarjolla (ruummillista) työtä kun sodan jälkeen jälleenrakennus veti. Pidemmät perinteet maahanmuutossa on myös johtanut siihen, ja minkä luulen vaikuttavan tohon integroinnin onnistumiseen nykyään tosi paljon, että noilla isoimmille etnisille ryhmille on muodostunut niin paljon kriittistä massaa (ja kertynyt myös varallisuutta), että ne ikäänkuin pystyy elättämään uusia tulijoita ja tarjoamaan niille tukiverkostot. Tämän lisäksi kyynikko muistuttais myös, että Kanada on myös kylmän valikoiva maahanmuutossaan, sillä kaikki maahan tulevat pisteytetään. Mitä olen ymmärtänyt niin on paljon etua jos pystyy osoittaan et on sukulaisia tai duuni maassa valmiina. Myös koulutus, muu perhetausta ja esim. tietyillä alueilla on etulyöntiasema, mm. vanhat brittiläisen dominionin alueet ja kansalaisuuden voi periaatteessa ostaa kiertäen jos on tarpeeks pätäkkää hyödyntäen "investor status" lakia.

Vaikea on kieltää, etteikö eri etnistä taustaa edustavat väestöt tuntuisi tulevan hämmentävän hyvin toimeen keskenään. Sen huomaa pienissä asioissa ehkä parhaiten, esim. julkisissa kerran tajusin että täällä ei ole mitään diskriminointia sen välillä että kuka menee kenenkin viereen kun Suomessa usein sen maahanmuuttajan vieressä on paikka vapaana (tää on ehkä sellainen että sen pitää nähdä ennen kuin sen ymmärtää). Totta kai sen huomaa myös vähän "isoimmissakin" asioissa, esim ruokakulttuurissa. Vaikka eri yhteisöt pitää ruokaperinteistään kiinni niin oman havaintoni mukaan täälläkin tietyistä globaaleista hittiruoista (sushi, intialainen, länsimaalaistettu kiinalainen keittiö, shwarmat, falafelit jne.) on tullut koko kansan suosikkeja, niitä syö kaikki täällä etnisyyteen katsomatta. Ei se integraatio ole tietenkään ollut sellaista yhteensulautumista, vaan esim just alueet myös mielletään tiettyjen kansalaisuuksien ja vähemmistöjen alueiksi. Täällä on nuo vanhat klassikot Little Italy, China Town ja Little Portugal, mut ne on nykyään melkeen turistinähtävyyksiä enemmän. Oikeat rajat etnisyyksien välillä löytyy pohjoisemmasta, esimerkiksi siellä missä asuin ekana oli vahva korealainen presenssi (lähes kaikissa kaupoissa ekana ilmoituskielenä korea) ja nyt täällä missä asun on toinen puoli hyvin vanhaa slaavinsukuista (etenkin venäjänjuutalaista) maahanmuuttajien aluetta mut heti ison kadun toisella puolella taas on kaikki kaupat ja palvelut (mukaanlukien isojen pankkien konttorit) kiinaksi. Systematreeneissä muuten noin kaksi kolmasosaa treenaajista puhuu toisena tai ensimmäisenä äidinkielenään venäjää. Veikkaan että iso slaavilainen presenssi oli yksi iso syy sille miksi Systeman "kakkoskoulu" perustettiin aikoinaan tänne. Jälleen: tarpeeksi kriittistä massaa.

Juttelin aika pitkään aiheesta yhden yorkilaisen tohtoriopiskelijan kanssa, joka viimeisteli just väitöskirjansa kiinalaistaustaisten maahanmuuttajien kulutustottumuksista. Tää tutkimus käsitti siis ihan viimeisen vuoden aikana muuttaneista aina jonnekin neljännen polven maahanmuuttajiin, jotka ei puhu sanaakaan kiinaa tai ei ollut ikinä käynyt Kiinassa. Kertoi myös noista kiinalaisen maahanmuuton kolmestat päävaiheesta: heti toisen maailmansodan jälkeen, kulttuurivallankumouksen aikana ja silloin kun Hong Kong luovutettiin takas Kiinalle. Kuuntelin haltitoituneena miten juuri pitkään Kanadassa olleiden etnisyyksien kentässä on tosi paljon mielenkiintoisia jännitteitä, joka ilmentyy just kulutuskäyttäytymisenä. Kun monilla on just se identiteetti paljon enemmän juurtunut nykyään kanadalaisuuteen (mitä halutaa näyttää harrastuksissa ja vaatteisssa esmes) mut silti odotetaan (sekä "omien" että ihan "valkoisen Kanadan" toimesta) että pitäisi ylläpitää sitä kiinalaista identiteettiä jollain tavoin, mut siihen ei ole sit juuri mitään yhteyttä. Varsinkin nuoret kokee tän tosi ongelmalliseks, jopa ahdistavaks välillä. Mut toisaalta silti monet neljännen polven maahanmuuttajat esimerkiksi diggaa tosi paljon jostain kiinalaisista uusista vuosista ja muista vuosittaisista rituaaleista, jolloin saa vetää roolia juhliessa ja olla ylpeä. Kai se on vähän sama kuin St Patrick's day jolloin "kaikki on irlantilaisia" Jenkeissä.

Mutta tämmöistä tällä kertaa, hajanaisia ajatuksia. Mut sanoisin et tää etninen vaihtelevuus on ehdottomasti kaupungin parhaita puolia täällä, ei käy mikään alue sinänsä tylsäks kun vaihtelevuutta on niin paljon.

Olemme muuttaneet!

Kuten aiemmin mainitsin, eka osoitteeni oli vain väliaikainen. Asuin ekat kolme viikkoa Thornhillissä, Toronton pohjoispäässä. Alue oli viihtyisä, mutta liikkuminen ei ollut ihan herkkua. Esimerkiksi koululle piti mennä joko bussi-bussi tai bussi-metro-bussi yhdistelmällä. Tässä uudessä kämpässä (joka on siis ihan metroaseman vieressä) pääsee koululle suoraan bussilla, joka on kaiken lisäksi vielä express, eli kestää vaan joku 25 minuuttia huonoimmillaankin. Muutenkin tää alue on melkoinen upgreidi edelliseen: vieressä on kaksi leffateatteria, shopping mall, pari supermarkettia ja iso läjä etnisiä rafloja. Ihan kadun päässä näytti olevan tosi suosittu korealainen rafla, pitänee mennä heti kokeilemaan kun vaan kerkiää.

Mitäs muuta? Täällä paukkas melkoisen intiaanikesän, 30 astetta koko viikonlopun ja saman pitäisi vielä jatkua seuraavat pari päivää. Ens viikolla alkaa myös Toronto International Film Festival, joka saanee jonkin verran lievittää Rakkautta & Anarkiaa -festareiden missaamisen tuskaa. TIFF:lla on leffaa, eli aikamoinen runsaudenpula. Monet tosin on vanhoja ja kertaalleen nähtyjä klassikkoja. Paikalliset ties kertoa että TIFF:in aikaan kaupunki kuhisee julkkiksia ja niitä "kannattaa" bongailla Yorkvillessä.

Kuvia asunnosta:

Kahden viikon jälkeen

Outoa että oon ollut täällä alle kaksi viikkoa mutta tuntuu kuitenkin et olisin ollut täällä paljon paljon pidempään. Kertonee jotain siitä et kuinka helppo tänne on ollut sopeutua. Arkirutiini on aikalailla hanskassa bussiaikatauluja, matkakortin ostamisia ja supermarkettikäyntejä myöten.

Kanadalaisiin on helppo samaistua. Hauska esimerkki tästä oli kun siellä Rusko/Chrystal Castles bileissä juttelin yhden tytön kanssa ja hän kysyi että "saanko mä kysyä et miksi sä muutit Torontoon, mä en tiennyt että ihmiset oikeasti haluaa muuttaa tänne." Se oli melkein suoraan kuin suomalaisen suusta kaikessa alemmuuskompeksisuudessaan. Sama fiilis tuli kun kävin kattoo Scott Pilgrim vs. the Worldin ja kun elokuvan alussa kerrottiin sen sijoittuvan Torontoon yleisöstä kuulunut "WHOOO!" oli jotenkin väääääääähän liian innostunut, vähän sama kuin iltapäivälehdet hieman liian isoin otsikoin mainostaa aina mitä Suomesta sanotaan. Tai jotain. Kai näilläkin oma pieni alemmuuskompleksinsa on jenkkien suuntaan samalla tavalla kuin Suomella on... ööö... koko maailman kanssa.

Mutta kanadalaiset on todella mukavia ja huomaavaisia, helppo tulla toimeen. Jenkkeihin jos vertaa niin tuntuu että kaikki käytöksen ääripäät on hiottu ikäänkuin tahdikkaimmiksi, eli kaupan kassa ei huuda iso virne naamalla että HELLO HOW ARE YOU! HAVE A NICE DAY! mutta toisaalta sieltä toisesta ääripäästä ei löydy sitä tiettyä liian ison itsetunnon tuomaa uhoa tai "sense of entitlement", miten ton nyt suomeksi ilmaisetkaan (näin ääripäistä kun puhutaan). Omalla tapaa ymmärrän tietyt popkulttuurikliseet kanadalaisista että ne on vähän niinkuin vaniljaversio räiskyvimmistä rajanaapureistaan, mutta mun on ollut tosiaan ollut tosi helppo tulla toimeen heidän kanssaan. Ja julkisen liikenteen käytöskulttuuri on kuin suoraan Helsingistä, eli kukaan ei puhu mitään eikä puhettakaan katsekontaktista.

Mun keskimääräinen päivä näyttää about tältä: herätys-aamiainen-Yorkiin-lounas-duunia n. 18:15 asti-Systematreeneihin-kotiin kello 21. Arkipäivät on siis aika hyvin buukattu umpeen. Tosiaan, yks isoimmista bonuksista Torontoon tulemisesta oli se, että täällä on Systeman (venäläinen itsepuolustuslaji) toiseksi kovin koulu heti Moskovan jälkeen. Treenaaminen ei eroa Suomesta juuri ollenkaan, mutta kyl taso on kovempi. Maksoin heti tullessani loppuvuodeksi itselleni treeniaikaa neljäksi kerraksi viikossa, voi olla että tulee treenattua enemmänkin jonain viikkoina.

Vähän kuvia.

Näkymää CN Towerista, joka on muuten aika hirveä turistikokemus. 2 tuntia jonotusta ei oo ihan sen ryysiksen arvoinen.

Aikalailla keskustassa oleva markkinapaikka, Dundas Square.

Chinatown.

Kensington Market, Toronton "hip" kaupunginosa orgaanisine myymälöineen, kirppareineen ja kahviloineen.

Queen's Quay, järven rannalta.

Ensimmäisiä fiiliksiä Torontosta

Kerinnyt nyt reilun viikon asua täällä niin jonkinnäköinen kuva kaupungista alkanut hahmottua. Tässä vähän ajatuksia.

Toronto on autokaupunki melko isolla A:lla. Ihan keskustassa asti menee about kuuden kaistan levyisiä autobaanoja ja autotuistumisen takia asutus on levinnyt tosi laajalle. Jos haluaa liikkua nopeasti, niin auto on pakollinen. Tilannetta tosin tasapainottaa se, että metroverkko vie laajalle ja sivuttaisliikenne busseilla metroasemille toimii. Metroasemien ympärillä on myös tosi paljon kaupunkimaisia palveluita, vähän niinkuin Herttoniemen ja Kampin välimuotoja. Esimerkiksi meikäläisen tuleva kämppä (asun kuun loppuun vähän pohjoisempana) on yhden viimeisimmistä metropysäkeistä (Sheppard/Yonge) vieressä ja mulla on lähellä mm. 2 leffateatteria, 2 pienehköä ostaria ja erittäin hyvälaatuinen ruokakauppa + miljoona etnistä ravintolaa. Sheppardilta vetää keskustaan metrolla 20 minuuttia ja Yorkiin bussilla 20 minuuttia. Stadissa ei tulis mieleenkään asua näin kaukana keskustassa, mutta täällä tällain asuminen tuntuu toimivan.

Positiivista on myös se, että kaupunki on siisti ja kaikki paikat tuntuu olevan hyvässä kunnossa. Oon vaan tosin miettinyt että sellaisen kliinisyyden ja infran hyvässä kunnossa olemisen varjopuolena tuntuu olevan se, että vaihtoehtokulttuuri kuihtuu. Jos vertaa Torontoa (tai Helsinkiä) vaikka New Yorkiin tai Berliiniin, niin näin ensivaikutelmalta tuntuu, että täällä ei ole sellaista rosoisempaa kaupunkikulttuuria (esim klubit ja galleriat). Berliinissä ja New Yorkissa vaihtoehtokulttuuri ammentaa niistä hylätyistä vanhoista tehdas- ja varastotiloista, mutta täällä (ja Suomessa) ei tuollaisia oikein tunnu olevan, tai jos on niin ei ainakaan keskustan alueella (tässä myös liika henkilöautoliikenteeseen nojaaminen on syyllinen, tosin). Suomessa myös tuollaisia tiloja vahdataan liian tarkkaan että niissä voisi mitään järjestää, kai tai on näitä hoivayhteiskunnan varjopuolia.

Edellisestä voi johtaa, että en pitäisi Torontoa ihan ykkös turistikaupunkina. Oon käynyt nyt muutamaan otteeseen hengailemassa vähän pidempään tuolla keskustassa, niin juuri se tietty kliinisyys ja liikenne ehkä tuo sen, että ei siellä tee mieli vaan hengailla ja istuskella päämäärättömästi. Nähtävyyksistä CN Tower oli aika ankea, 2 tuntia jonottamista hienon näköalan takia oli vähän meh. Vähän ydinkeskustan ulkopuolella on tosin Kensington Market, joka on ihan täynnä second hand kauppoja, orgaanisia myymälöitä ja kuppiloita. Kensington on myös Chinatownin ympäröimä, siellä pääsee vähän aistimaan sellaista erikoisempaa tunnelmaa. Little Italyssä ja Little Portugalissa (täällä on sellainenkin!) en oo vielä ehtinyt käydä. Mut tosiaan, oon vasta tutustumassa tähän kaupunkiin eli saattaa olla että täällä on vaikka mitä jännää, mutta näin ensivaikutelmalta Toronto vaikuttaa erittäin mukavalta asuinkaupungilta, mut ei niinkään turistimatkan arvoiselta paikalta.

Mut loppuun vielä vähän viime lauantailta. Kävin vähän varjo-Flow festareilla kuuntelemassa Chrystal Castlesia, Sindenia ja Ruskoa. Oli erittäin kova meininki kaikkien keikoilla, mut erityisesti Ruskon soittaessa oli aika maailmanlopun meininki:

Tässä nyt alkuun. Ens postauksessa vähän ehkä omasta arjesta ja kanadalaisista itsestään.

Blogin henkiinherätys

Edellisestä postauksesta on näköjään lähemmäs neljä vuotta, eli ne jotka on hakannut F5:sta joka päivä odottaen uusia kirjoituksia on varmaan vaihtanut näppistä pariinkin kertaan. Mutta ajattelin ottaa tän "vaihtoblogin" takaisin käyttöön nyt tän Toronto-episodin ajaksi, koska en halua tehdä "ammatillisesta" blogistani (www.facade.fi, siis) mitään "mitä Henrille kuuluu" palstaa, vaan pitää sen ihan tuollaisenaan. Ja Facebookin notesit toimii musta vähän huonosti, niin tää oli paras vaihtoehto.

Eli siis aion YRITTÄÄ postata tänne jotain kuulumisia kaukomailta, en ehkä samalla intensiteetillä mitä Grenoblen vaihtoaikoina, mutta jotain kuitenkin. Lähinnä omia fiiliksiä ja havaintoja kulttuurien välisistä eroavaisuuksista, varmaan myös jotain matkaraportin oloista jos ja kun tuun käymään Toronton ulkopuolella. Pistän kuvia kyllä jossain vaiheessa.

Bloggaamisen sietämätön keveys

Taas kuukausittainen update (kun ei kandin kirjoittaminen suju).

Nyt kun on palannut ns. normaalielämään, eli ei ole enää Ranskassa huitelemassa tai jollain tappolaihiksella (älkää kysykö missä mennään nyt, jojo on toiminut aika tehokkaasti syksyn flunssien ja dokaamisten myötä) niin on jotenkin ollut vaike löytää blogirytmiä. Ei oikein löydy niitä "suuria tapahtumia" joista vuodatella. Mutta sitten kun taas kuukauden tauon jälkeen alkaa kirjoittamaan niin huomaa että sitähän on tapahtunut helvetisti kaikkea.

Ainii, lupaan jo nyt seuraavan entryn sisällön: Provinssi 2004. Löysin vanhan kertakäyttökameran nurkista pyörimästä ja kesti hetken ennen kuin muistin mitä helvettiä sen sisällä piilee. Vien sen kehitettäväks ens viikon alussa ja pistän sit kuvat blogiin ja kuvien kera. Näin kahden vuoden viiveellä.

Iso ilmoitusluontoinen asia: Heterokommuuni (tm) syntyy! Eli kesällä 2005 UMF:ssa minä, Riku ja Sami alettiin heittämään puolitosissaan läppää kommuuniin muuttamisesta ja sen brandaamisestä. Tarkoitus oli pistää hynttyyt yhteen heti kun minä ja Sami tullaan vaihdosta pois. Noh, yli vuoden aikana kerkiää tapahtua kaikenlaista, Riku mm. teki comebackin viiskulmaan (kädet vieläkin kipeät kaikesta siitä kantamisesta, miksei Riku voi kerätä MP3:ia eikä vinyyliä?) ja muutenkin projekti oli hetken aikaa jäissä. Yhtä isoa ja todella pommia lukaalia käytiin katsomassa Kampista mutta se ei sytyttänyt ketään. Välittäjäkin vaikutti kohtuumulkulta.

Meni jonkin aikaa kunnes pari viikkoa sitten Simon Boston-varjobileissä Salla Kuumanainen heitti ohimennen, että eräs hänen tuttunsa etsii vuokralaisia suht isoa kämppää varten Meilahdessa. Pikainen telekonferenssi Samin ja konsultaatio Lassin kanssa ja saatiin yhteystiedot jo samana iltana. Näyttö oli nyt torstaina ja kaikki oli lähes varauksetta myytyjä. Kolme vessaa, hieno keittiö, olohuone toimivalla takalla(!) ja jokaiselle oma makkari. Kokoa 120 neliöö ja vuokra 1200€. Heti näytön jälkeen alkoi välittömästi Jussin kuumottaminen takaisin heterouden tielle. Jussi tulee mun kaa tänään katsomaan sitä. Mutta vaikka Jussi ei tuliskaan messiin niin kolme alkuperäistä muskettisoturia on jo sitoutunut projektiin.

Saa nähdä mitä tuosta yhteiselosta syntyy. 2005 UMF:ssa tuli ainakin muutama hyvä idea:

- oleskeluluvat ulkopuolisille, kuka tahansa heterokommuunilainen (tai "hetsku") saa käyttää veeeeeeetto-oikeutta.
- säästöpossu yhteistä Cancun-matkaa varten (pitää muuten ostaa The Real Cancun DVD ja fiilistellä sitä yhdessä)
- teemaviikot (Riku: "Esim. joku viikko vois olla 'Aja Henri raivon partaalle kerran päivässä' -viikko!")
- yhteisesti sovitut säännöt (joista suurin osa täysin järjettömiä)
- seinään upotettu puolikas Cadillac, joka toimisi siis drive-in leffateatterina
- diskopallo
- strippitanko
- samenttia, samenttia ja lisää samenttia

Mut ei tuosta sitten sen enempää kuin vasta kun muuttoapua tarvitaan ja kun tuparit on ajankohtaisemmat.

IDBM-risteily oli kans täs välissä. Paras risteily ikinä, aivan huipputyyppejä kaikki. Pikkujouluja sitten odotellessa.



Nää oli kivat bileet, piti vaan muistaa sanomani. Lisää kuvia (ei mun ottamiani, siks en viitti linkittää suoraan)löytää täältä klikkaamalta.

Mitäs muuta mulle taas kuuluu? Tosiaan, mulla on ollut enemmän tai vähemmän flunssa nyt jo neljä kertaa tän syksyn aikana. Melkein kaikki on saanut aikansa dokaamisen jälkeen. Muutenkin tänä syksynä on tuntunut, että mopo lähtee käsistä helpommin. Esim. koko eilispäivä meni krapulassa kärvistellessä kun oltiin oltu Rikua muuttamassa ja sen jälkeen Umolla. Oon jo muutamaan kertaan vannonut, että nyt otan rauhallisemmin seuraavat pari viikkoa, mutta aina sitä löytää itsensä lopulta Herkku-Haarukasta darra-safkikselta. Herkku-Haarukka on siis tässä Arabianrannassa oleva rafla, josta saa kohtuuhintaan tosi messeviä annoksia ja hyviä pizzoja.

Kandi tökkii hieman, mulla on enää aikaa kirjoittaa sitä periaatteessa viikonloppuisin. Sama juttu freelance-duunien kanssa. IDBM ei oikeeastaan oo vielä kunnolla alkanut kun on ollut vaikea saada audienssia asiakkaan kanssa ja muutenkin ollaan oltu vähän ulalla. Kyllä se siitä sitten varmaan aikanaan.

Ainii, seuraavan blogipostin kirjoitan tod. näk. tällä:



Pistin tilaukseen torstaina, parhaassa tapauksessa tulee jo ens viikolla. Hintaa on aika suolaisesti mutta liisaamalla se hoituu.

Palaillaan taas. Nyt ei oikein kirjoittaminen suju.

Henri auto update

Hjoo, hiljaiseloa on pitänyt. Pahin syy tälle hiljaiselolle on se, että en ole kirjoittanut. Mutta ei tässä kyl hirveesti mitään erityistä maatajärisyttävää ookkaan tapahtunut. Kerrotaan nyt mitä Henrille kuuluu.

Kun viimeks kirjoitin niin olin just tullu UMF:sta ja oli ollut kivaa. Sen jälkeen tuli Flow, joka oli ainakin festarina onnistuneempi kuin UMF, vaikka mun henk. koht. ykkösodotus Coldcut pettikin pahasti setillään. Candi Staton oli hiton kova ja koko sunnuntaipäivä oli yhtä nautintoa kun signor Vassisen kanssa istuttiin narikassa ja fillisteltiin musiikkia ilmaista särvintä nauttien. Toivottavasti pääsen ens vuonna uudestaan järkkäriks sinne, mielellään jonkun artistin houstiks, niinkuin nti Suviranta tänä vuonna.

Flown jälkeen loppui ITP (jossa tein Nokialle projektin) ja alkoi IDBM (jossa teen Nokialle projektin). Vaihtelu virkistää. Ihan huippuryhmä osunut kohdalle, meillä synkkaa hyvin ja ideat lentelee ihan hirveetä vauhtia. Tää on rakkautta. Puhutaan jo yhteen muutosta ja yhteisestä matkasta Tokioon. Joo. Mut oikeesti, vähään aikaa en oo ollut näin fiiliksissä jostain kouluun liittyvästä ja tähän luen mukaan Nicefactoryn vierailuluennot sekä Elisa Dayn ITP:llä.

Mä oon blogiruosteessa, vitsit tuntuu väkinäisiltä.

Mulla on jännä sellain focus elämässäni, ehkä ekaa kertaa sitten esikouluiän jolloin halusin ruveta ammatimaiseksi virvelikalastajaksi. Nyt mun tavoitteena on tehdä IDBM tän vuoden aikana (aika d'uh, koska IDBM kestää vuoden) ja sit ens syksynä alkaa tehdä sitä gradua, mielellään toimeksiantona jonnekin IDBM-firmaan. Valmistuminen joskus 2008 aikana, mielellään ENNEN sitä heinäkuun takarajaa. Mä oon alustavasti miettinyt, että voisin heti valmistumisen jälkeen lähteä viideksi vuodeksi ulkomaille duuniin.

Ideana on se, että 2008 mulla tuskin on mitään pakottavaa syytä jäädä tänne (esim. lapsi ja/tai vaikeasti siirrettäviä kalusteita) ja muutenkin se expatriaattijakso olis kiva tehdä heti alkuun. Ellei käy hyvä säkä tai ryhdy yrittäjäksi, niin joka tapauksessa ensimmäinen vuosi valmistumisen jälkeen menee sellaisessa ei niin optimi työpaikassa ja vasta sitten tän jälkeen voi alkaa miettiä sitä unelmaduuniin hyppäämistä. Mä itse ainakin järkeilin sen silleen, että vois tehdä sen ensimmäisen vuoden ulkomailla, niin jo se ulkomailla olo vähentäis sitä ekan duunin turhauttavuutta ja sitten ekan vuoden jälkeen voisi vaihtaa siellä uudessa kotikaupungissaan duunia, kun on alkanut kotiutumaan ja kokee, että kaipaa uusia haasteita ja että nyt työmarkkinoiltakin saattaisi tulla sitä rispektiä.

Tässä on mun nykyinen lista top 5 kaupungeista, missä tahtoisin asua:

1. Vancouver (vieressä valtameri ja vuoret ultrapuhtaassa ja modernissa kaupungissa)
2. New York (siellä tapahtuu koko ajan jotain, kysykää vaikka Lassilta)
3. Toronto (New York light, mutta turvallisempi)
4. Lontoo (init?)
5. Pariisi (onneks ranskalainen työmoraali ei tunnu täällä niin kovasti)

New York on tosin näin rakkauden ja anarkian aikana noussut listalla kaksi sijaa. Käytiin katsomassa Awesome, I fucking shot that! ja Dave Chappelle's Block Party ja molemmissa oli miljöönä New York ja aiheina musiikki. Tuli koko ajan sellainen "hitto, olisinpa tuolla" fiilis joka jäi kalvamaan leffan loputtuakin. En muuten käy ruotimaan R&A leffoja tän enempää, lukekaa Puniksesta sitten jos ja kun saadaan se juttu kirjoitettua.

Mut joo, tossa noi kaupungit mitkä kiinnostais. Vancouverissa en oo ikinä ees ollut, saati Torontossa. Tää on vähän tällaista etäihastumista. Pitää varmaan käydä niissä lomalla ennen kuin tekee tällaisen "snadin" päätöksen että missä viettää elämänsä seuraavat 5 vuotta valmistumisen jälkeen. Trallalaa. Työnkuvasta en uskalla sanoa vielä mitään. Mulla on sellainen hämärä mielikuva, että mitä mä tulevaisuudessa haluan tehdä. Jotain, missä mä pääsen yhdistämään ITP:t, IDBM:n ja markkinoinnin opiskelut mun graafisen suunnittelun ja viestinnän taustaan. Eli siis helppo ja looginen yhdistelmä.

Ouver änd aut.