Kahden viikon jälkeen

Outoa että oon ollut täällä alle kaksi viikkoa mutta tuntuu kuitenkin et olisin ollut täällä paljon paljon pidempään. Kertonee jotain siitä et kuinka helppo tänne on ollut sopeutua. Arkirutiini on aikalailla hanskassa bussiaikatauluja, matkakortin ostamisia ja supermarkettikäyntejä myöten.

Kanadalaisiin on helppo samaistua. Hauska esimerkki tästä oli kun siellä Rusko/Chrystal Castles bileissä juttelin yhden tytön kanssa ja hän kysyi että "saanko mä kysyä et miksi sä muutit Torontoon, mä en tiennyt että ihmiset oikeasti haluaa muuttaa tänne." Se oli melkein suoraan kuin suomalaisen suusta kaikessa alemmuuskompeksisuudessaan. Sama fiilis tuli kun kävin kattoo Scott Pilgrim vs. the Worldin ja kun elokuvan alussa kerrottiin sen sijoittuvan Torontoon yleisöstä kuulunut "WHOOO!" oli jotenkin väääääääähän liian innostunut, vähän sama kuin iltapäivälehdet hieman liian isoin otsikoin mainostaa aina mitä Suomesta sanotaan. Tai jotain. Kai näilläkin oma pieni alemmuuskompleksinsa on jenkkien suuntaan samalla tavalla kuin Suomella on... ööö... koko maailman kanssa.

Mutta kanadalaiset on todella mukavia ja huomaavaisia, helppo tulla toimeen. Jenkkeihin jos vertaa niin tuntuu että kaikki käytöksen ääripäät on hiottu ikäänkuin tahdikkaimmiksi, eli kaupan kassa ei huuda iso virne naamalla että HELLO HOW ARE YOU! HAVE A NICE DAY! mutta toisaalta sieltä toisesta ääripäästä ei löydy sitä tiettyä liian ison itsetunnon tuomaa uhoa tai "sense of entitlement", miten ton nyt suomeksi ilmaisetkaan (näin ääripäistä kun puhutaan). Omalla tapaa ymmärrän tietyt popkulttuurikliseet kanadalaisista että ne on vähän niinkuin vaniljaversio räiskyvimmistä rajanaapureistaan, mutta mun on ollut tosiaan ollut tosi helppo tulla toimeen heidän kanssaan. Ja julkisen liikenteen käytöskulttuuri on kuin suoraan Helsingistä, eli kukaan ei puhu mitään eikä puhettakaan katsekontaktista.

Mun keskimääräinen päivä näyttää about tältä: herätys-aamiainen-Yorkiin-lounas-duunia n. 18:15 asti-Systematreeneihin-kotiin kello 21. Arkipäivät on siis aika hyvin buukattu umpeen. Tosiaan, yks isoimmista bonuksista Torontoon tulemisesta oli se, että täällä on Systeman (venäläinen itsepuolustuslaji) toiseksi kovin koulu heti Moskovan jälkeen. Treenaaminen ei eroa Suomesta juuri ollenkaan, mutta kyl taso on kovempi. Maksoin heti tullessani loppuvuodeksi itselleni treeniaikaa neljäksi kerraksi viikossa, voi olla että tulee treenattua enemmänkin jonain viikkoina.

Vähän kuvia.

Näkymää CN Towerista, joka on muuten aika hirveä turistikokemus. 2 tuntia jonotusta ei oo ihan sen ryysiksen arvoinen.

Aikalailla keskustassa oleva markkinapaikka, Dundas Square.

Chinatown.

Kensington Market, Toronton "hip" kaupunginosa orgaanisine myymälöineen, kirppareineen ja kahviloineen.

Queen's Quay, järven rannalta.