Toronton monikulttuurismista

Lueskelin pitkästä aikaa jotain Uuden Suomen blogeja tai vastaavia ja tuntuu tuo maahanmuutto nousevan aika kovaksikin vaaliteemaksi Suomessa ja tunteet käy aika kuumina. Mutta se mikä lukiessa tarttui silmään oli väite että "Suomi on jo monikulttuurinen". Vaikka Helsingissä alkaa olla jo aika isokin prosentti maahanmuuttajataustaista ja etnistä ravintolaa löytyy melkeen joka mantereelta, niin en voi hyvälläkään tahdolla mieltää Suomea miksikään muuksi kuin hyvinkin homogeeniseksi yhteiskunnaksi, sen verran iso kontrasti on Torontoon verrattuna. Täällä on saanut aika paljonkin konkreettista kokemusta miten monikulttuurinen yhteiskunta toimii ja miltä se näyttää. Ei tarvi kävellä kuin Toronton downtownia ympäri tai mennä metrolla pysäkiltä toiselle niin paikat näyttää hyvin hyvin erilaisilta riippuen millä kadulla on. Mut sen vähän mitä oon yrittänyt seurata paikallista poliittista keskustelua ja jutella paikallisten kanssa, niin maahanmuutto ei tunnu olevan täällä juuri minkäänlainen poliittinen kuuma peruna, ainakaan paikallisella tasolla.

Kanadaa pidetään jonkinnäköisenä maahanmuuton mallimaana. Ainakin verrattuna Suomeen sanoisin, että isolta osin tää johtuu siitä, että Kanadalla on maahanmuuton kanssa paljon Suomea pidemmät perinteet. Varmasti täälläkin on omat debaattinsa käyty aikoinaan mut virheistä on varmasti opittu. Tänne tuli kaiketi paljon väkeä samalla tavalla kuin Jenkkeihin toisen maailmansodan jälkeen, eli melkeen kaikille halukkaille oli tarjolla (ruummillista) työtä kun sodan jälkeen jälleenrakennus veti. Pidemmät perinteet maahanmuutossa on myös johtanut siihen, ja minkä luulen vaikuttavan tohon integroinnin onnistumiseen nykyään tosi paljon, että noilla isoimmille etnisille ryhmille on muodostunut niin paljon kriittistä massaa (ja kertynyt myös varallisuutta), että ne ikäänkuin pystyy elättämään uusia tulijoita ja tarjoamaan niille tukiverkostot. Tämän lisäksi kyynikko muistuttais myös, että Kanada on myös kylmän valikoiva maahanmuutossaan, sillä kaikki maahan tulevat pisteytetään. Mitä olen ymmärtänyt niin on paljon etua jos pystyy osoittaan et on sukulaisia tai duuni maassa valmiina. Myös koulutus, muu perhetausta ja esim. tietyillä alueilla on etulyöntiasema, mm. vanhat brittiläisen dominionin alueet ja kansalaisuuden voi periaatteessa ostaa kiertäen jos on tarpeeks pätäkkää hyödyntäen "investor status" lakia.

Vaikea on kieltää, etteikö eri etnistä taustaa edustavat väestöt tuntuisi tulevan hämmentävän hyvin toimeen keskenään. Sen huomaa pienissä asioissa ehkä parhaiten, esim. julkisissa kerran tajusin että täällä ei ole mitään diskriminointia sen välillä että kuka menee kenenkin viereen kun Suomessa usein sen maahanmuuttajan vieressä on paikka vapaana (tää on ehkä sellainen että sen pitää nähdä ennen kuin sen ymmärtää). Totta kai sen huomaa myös vähän "isoimmissakin" asioissa, esim ruokakulttuurissa. Vaikka eri yhteisöt pitää ruokaperinteistään kiinni niin oman havaintoni mukaan täälläkin tietyistä globaaleista hittiruoista (sushi, intialainen, länsimaalaistettu kiinalainen keittiö, shwarmat, falafelit jne.) on tullut koko kansan suosikkeja, niitä syö kaikki täällä etnisyyteen katsomatta. Ei se integraatio ole tietenkään ollut sellaista yhteensulautumista, vaan esim just alueet myös mielletään tiettyjen kansalaisuuksien ja vähemmistöjen alueiksi. Täällä on nuo vanhat klassikot Little Italy, China Town ja Little Portugal, mut ne on nykyään melkeen turistinähtävyyksiä enemmän. Oikeat rajat etnisyyksien välillä löytyy pohjoisemmasta, esimerkiksi siellä missä asuin ekana oli vahva korealainen presenssi (lähes kaikissa kaupoissa ekana ilmoituskielenä korea) ja nyt täällä missä asun on toinen puoli hyvin vanhaa slaavinsukuista (etenkin venäjänjuutalaista) maahanmuuttajien aluetta mut heti ison kadun toisella puolella taas on kaikki kaupat ja palvelut (mukaanlukien isojen pankkien konttorit) kiinaksi. Systematreeneissä muuten noin kaksi kolmasosaa treenaajista puhuu toisena tai ensimmäisenä äidinkielenään venäjää. Veikkaan että iso slaavilainen presenssi oli yksi iso syy sille miksi Systeman "kakkoskoulu" perustettiin aikoinaan tänne. Jälleen: tarpeeksi kriittistä massaa.

Juttelin aika pitkään aiheesta yhden yorkilaisen tohtoriopiskelijan kanssa, joka viimeisteli just väitöskirjansa kiinalaistaustaisten maahanmuuttajien kulutustottumuksista. Tää tutkimus käsitti siis ihan viimeisen vuoden aikana muuttaneista aina jonnekin neljännen polven maahanmuuttajiin, jotka ei puhu sanaakaan kiinaa tai ei ollut ikinä käynyt Kiinassa. Kertoi myös noista kiinalaisen maahanmuuton kolmestat päävaiheesta: heti toisen maailmansodan jälkeen, kulttuurivallankumouksen aikana ja silloin kun Hong Kong luovutettiin takas Kiinalle. Kuuntelin haltitoituneena miten juuri pitkään Kanadassa olleiden etnisyyksien kentässä on tosi paljon mielenkiintoisia jännitteitä, joka ilmentyy just kulutuskäyttäytymisenä. Kun monilla on just se identiteetti paljon enemmän juurtunut nykyään kanadalaisuuteen (mitä halutaa näyttää harrastuksissa ja vaatteisssa esmes) mut silti odotetaan (sekä "omien" että ihan "valkoisen Kanadan" toimesta) että pitäisi ylläpitää sitä kiinalaista identiteettiä jollain tavoin, mut siihen ei ole sit juuri mitään yhteyttä. Varsinkin nuoret kokee tän tosi ongelmalliseks, jopa ahdistavaks välillä. Mut toisaalta silti monet neljännen polven maahanmuuttajat esimerkiksi diggaa tosi paljon jostain kiinalaisista uusista vuosista ja muista vuosittaisista rituaaleista, jolloin saa vetää roolia juhliessa ja olla ylpeä. Kai se on vähän sama kuin St Patrick's day jolloin "kaikki on irlantilaisia" Jenkeissä.

Mutta tämmöistä tällä kertaa, hajanaisia ajatuksia. Mut sanoisin et tää etninen vaihtelevuus on ehdottomasti kaupungin parhaita puolia täällä, ei käy mikään alue sinänsä tylsäks kun vaihtelevuutta on niin paljon.

Olemme muuttaneet!

Kuten aiemmin mainitsin, eka osoitteeni oli vain väliaikainen. Asuin ekat kolme viikkoa Thornhillissä, Toronton pohjoispäässä. Alue oli viihtyisä, mutta liikkuminen ei ollut ihan herkkua. Esimerkiksi koululle piti mennä joko bussi-bussi tai bussi-metro-bussi yhdistelmällä. Tässä uudessä kämpässä (joka on siis ihan metroaseman vieressä) pääsee koululle suoraan bussilla, joka on kaiken lisäksi vielä express, eli kestää vaan joku 25 minuuttia huonoimmillaankin. Muutenkin tää alue on melkoinen upgreidi edelliseen: vieressä on kaksi leffateatteria, shopping mall, pari supermarkettia ja iso läjä etnisiä rafloja. Ihan kadun päässä näytti olevan tosi suosittu korealainen rafla, pitänee mennä heti kokeilemaan kun vaan kerkiää.

Mitäs muuta? Täällä paukkas melkoisen intiaanikesän, 30 astetta koko viikonlopun ja saman pitäisi vielä jatkua seuraavat pari päivää. Ens viikolla alkaa myös Toronto International Film Festival, joka saanee jonkin verran lievittää Rakkautta & Anarkiaa -festareiden missaamisen tuskaa. TIFF:lla on leffaa, eli aikamoinen runsaudenpula. Monet tosin on vanhoja ja kertaalleen nähtyjä klassikkoja. Paikalliset ties kertoa että TIFF:in aikaan kaupunki kuhisee julkkiksia ja niitä "kannattaa" bongailla Yorkvillessä.

Kuvia asunnosta:

Kahden viikon jälkeen

Outoa että oon ollut täällä alle kaksi viikkoa mutta tuntuu kuitenkin et olisin ollut täällä paljon paljon pidempään. Kertonee jotain siitä et kuinka helppo tänne on ollut sopeutua. Arkirutiini on aikalailla hanskassa bussiaikatauluja, matkakortin ostamisia ja supermarkettikäyntejä myöten.

Kanadalaisiin on helppo samaistua. Hauska esimerkki tästä oli kun siellä Rusko/Chrystal Castles bileissä juttelin yhden tytön kanssa ja hän kysyi että "saanko mä kysyä et miksi sä muutit Torontoon, mä en tiennyt että ihmiset oikeasti haluaa muuttaa tänne." Se oli melkein suoraan kuin suomalaisen suusta kaikessa alemmuuskompeksisuudessaan. Sama fiilis tuli kun kävin kattoo Scott Pilgrim vs. the Worldin ja kun elokuvan alussa kerrottiin sen sijoittuvan Torontoon yleisöstä kuulunut "WHOOO!" oli jotenkin väääääääähän liian innostunut, vähän sama kuin iltapäivälehdet hieman liian isoin otsikoin mainostaa aina mitä Suomesta sanotaan. Tai jotain. Kai näilläkin oma pieni alemmuuskompleksinsa on jenkkien suuntaan samalla tavalla kuin Suomella on... ööö... koko maailman kanssa.

Mutta kanadalaiset on todella mukavia ja huomaavaisia, helppo tulla toimeen. Jenkkeihin jos vertaa niin tuntuu että kaikki käytöksen ääripäät on hiottu ikäänkuin tahdikkaimmiksi, eli kaupan kassa ei huuda iso virne naamalla että HELLO HOW ARE YOU! HAVE A NICE DAY! mutta toisaalta sieltä toisesta ääripäästä ei löydy sitä tiettyä liian ison itsetunnon tuomaa uhoa tai "sense of entitlement", miten ton nyt suomeksi ilmaisetkaan (näin ääripäistä kun puhutaan). Omalla tapaa ymmärrän tietyt popkulttuurikliseet kanadalaisista että ne on vähän niinkuin vaniljaversio räiskyvimmistä rajanaapureistaan, mutta mun on ollut tosiaan ollut tosi helppo tulla toimeen heidän kanssaan. Ja julkisen liikenteen käytöskulttuuri on kuin suoraan Helsingistä, eli kukaan ei puhu mitään eikä puhettakaan katsekontaktista.

Mun keskimääräinen päivä näyttää about tältä: herätys-aamiainen-Yorkiin-lounas-duunia n. 18:15 asti-Systematreeneihin-kotiin kello 21. Arkipäivät on siis aika hyvin buukattu umpeen. Tosiaan, yks isoimmista bonuksista Torontoon tulemisesta oli se, että täällä on Systeman (venäläinen itsepuolustuslaji) toiseksi kovin koulu heti Moskovan jälkeen. Treenaaminen ei eroa Suomesta juuri ollenkaan, mutta kyl taso on kovempi. Maksoin heti tullessani loppuvuodeksi itselleni treeniaikaa neljäksi kerraksi viikossa, voi olla että tulee treenattua enemmänkin jonain viikkoina.

Vähän kuvia.

Näkymää CN Towerista, joka on muuten aika hirveä turistikokemus. 2 tuntia jonotusta ei oo ihan sen ryysiksen arvoinen.

Aikalailla keskustassa oleva markkinapaikka, Dundas Square.

Chinatown.

Kensington Market, Toronton "hip" kaupunginosa orgaanisine myymälöineen, kirppareineen ja kahviloineen.

Queen's Quay, järven rannalta.

Ensimmäisiä fiiliksiä Torontosta

Kerinnyt nyt reilun viikon asua täällä niin jonkinnäköinen kuva kaupungista alkanut hahmottua. Tässä vähän ajatuksia.

Toronto on autokaupunki melko isolla A:lla. Ihan keskustassa asti menee about kuuden kaistan levyisiä autobaanoja ja autotuistumisen takia asutus on levinnyt tosi laajalle. Jos haluaa liikkua nopeasti, niin auto on pakollinen. Tilannetta tosin tasapainottaa se, että metroverkko vie laajalle ja sivuttaisliikenne busseilla metroasemille toimii. Metroasemien ympärillä on myös tosi paljon kaupunkimaisia palveluita, vähän niinkuin Herttoniemen ja Kampin välimuotoja. Esimerkiksi meikäläisen tuleva kämppä (asun kuun loppuun vähän pohjoisempana) on yhden viimeisimmistä metropysäkeistä (Sheppard/Yonge) vieressä ja mulla on lähellä mm. 2 leffateatteria, 2 pienehköä ostaria ja erittäin hyvälaatuinen ruokakauppa + miljoona etnistä ravintolaa. Sheppardilta vetää keskustaan metrolla 20 minuuttia ja Yorkiin bussilla 20 minuuttia. Stadissa ei tulis mieleenkään asua näin kaukana keskustassa, mutta täällä tällain asuminen tuntuu toimivan.

Positiivista on myös se, että kaupunki on siisti ja kaikki paikat tuntuu olevan hyvässä kunnossa. Oon vaan tosin miettinyt että sellaisen kliinisyyden ja infran hyvässä kunnossa olemisen varjopuolena tuntuu olevan se, että vaihtoehtokulttuuri kuihtuu. Jos vertaa Torontoa (tai Helsinkiä) vaikka New Yorkiin tai Berliiniin, niin näin ensivaikutelmalta tuntuu, että täällä ei ole sellaista rosoisempaa kaupunkikulttuuria (esim klubit ja galleriat). Berliinissä ja New Yorkissa vaihtoehtokulttuuri ammentaa niistä hylätyistä vanhoista tehdas- ja varastotiloista, mutta täällä (ja Suomessa) ei tuollaisia oikein tunnu olevan, tai jos on niin ei ainakaan keskustan alueella (tässä myös liika henkilöautoliikenteeseen nojaaminen on syyllinen, tosin). Suomessa myös tuollaisia tiloja vahdataan liian tarkkaan että niissä voisi mitään järjestää, kai tai on näitä hoivayhteiskunnan varjopuolia.

Edellisestä voi johtaa, että en pitäisi Torontoa ihan ykkös turistikaupunkina. Oon käynyt nyt muutamaan otteeseen hengailemassa vähän pidempään tuolla keskustassa, niin juuri se tietty kliinisyys ja liikenne ehkä tuo sen, että ei siellä tee mieli vaan hengailla ja istuskella päämäärättömästi. Nähtävyyksistä CN Tower oli aika ankea, 2 tuntia jonottamista hienon näköalan takia oli vähän meh. Vähän ydinkeskustan ulkopuolella on tosin Kensington Market, joka on ihan täynnä second hand kauppoja, orgaanisia myymälöitä ja kuppiloita. Kensington on myös Chinatownin ympäröimä, siellä pääsee vähän aistimaan sellaista erikoisempaa tunnelmaa. Little Italyssä ja Little Portugalissa (täällä on sellainenkin!) en oo vielä ehtinyt käydä. Mut tosiaan, oon vasta tutustumassa tähän kaupunkiin eli saattaa olla että täällä on vaikka mitä jännää, mutta näin ensivaikutelmalta Toronto vaikuttaa erittäin mukavalta asuinkaupungilta, mut ei niinkään turistimatkan arvoiselta paikalta.

Mut loppuun vielä vähän viime lauantailta. Kävin vähän varjo-Flow festareilla kuuntelemassa Chrystal Castlesia, Sindenia ja Ruskoa. Oli erittäin kova meininki kaikkien keikoilla, mut erityisesti Ruskon soittaessa oli aika maailmanlopun meininki:

Tässä nyt alkuun. Ens postauksessa vähän ehkä omasta arjesta ja kanadalaisista itsestään.

Blogin henkiinherätys

Edellisestä postauksesta on näköjään lähemmäs neljä vuotta, eli ne jotka on hakannut F5:sta joka päivä odottaen uusia kirjoituksia on varmaan vaihtanut näppistä pariinkin kertaan. Mutta ajattelin ottaa tän "vaihtoblogin" takaisin käyttöön nyt tän Toronto-episodin ajaksi, koska en halua tehdä "ammatillisesta" blogistani (www.facade.fi, siis) mitään "mitä Henrille kuuluu" palstaa, vaan pitää sen ihan tuollaisenaan. Ja Facebookin notesit toimii musta vähän huonosti, niin tää oli paras vaihtoehto.

Eli siis aion YRITTÄÄ postata tänne jotain kuulumisia kaukomailta, en ehkä samalla intensiteetillä mitä Grenoblen vaihtoaikoina, mutta jotain kuitenkin. Lähinnä omia fiiliksiä ja havaintoja kulttuurien välisistä eroavaisuuksista, varmaan myös jotain matkaraportin oloista jos ja kun tuun käymään Toronton ulkopuolella. Pistän kuvia kyllä jossain vaiheessa.

Bloggaamisen sietämätön keveys

Taas kuukausittainen update (kun ei kandin kirjoittaminen suju).

Nyt kun on palannut ns. normaalielämään, eli ei ole enää Ranskassa huitelemassa tai jollain tappolaihiksella (älkää kysykö missä mennään nyt, jojo on toiminut aika tehokkaasti syksyn flunssien ja dokaamisten myötä) niin on jotenkin ollut vaike löytää blogirytmiä. Ei oikein löydy niitä "suuria tapahtumia" joista vuodatella. Mutta sitten kun taas kuukauden tauon jälkeen alkaa kirjoittamaan niin huomaa että sitähän on tapahtunut helvetisti kaikkea.

Ainii, lupaan jo nyt seuraavan entryn sisällön: Provinssi 2004. Löysin vanhan kertakäyttökameran nurkista pyörimästä ja kesti hetken ennen kuin muistin mitä helvettiä sen sisällä piilee. Vien sen kehitettäväks ens viikon alussa ja pistän sit kuvat blogiin ja kuvien kera. Näin kahden vuoden viiveellä.

Iso ilmoitusluontoinen asia: Heterokommuuni (tm) syntyy! Eli kesällä 2005 UMF:ssa minä, Riku ja Sami alettiin heittämään puolitosissaan läppää kommuuniin muuttamisesta ja sen brandaamisestä. Tarkoitus oli pistää hynttyyt yhteen heti kun minä ja Sami tullaan vaihdosta pois. Noh, yli vuoden aikana kerkiää tapahtua kaikenlaista, Riku mm. teki comebackin viiskulmaan (kädet vieläkin kipeät kaikesta siitä kantamisesta, miksei Riku voi kerätä MP3:ia eikä vinyyliä?) ja muutenkin projekti oli hetken aikaa jäissä. Yhtä isoa ja todella pommia lukaalia käytiin katsomassa Kampista mutta se ei sytyttänyt ketään. Välittäjäkin vaikutti kohtuumulkulta.

Meni jonkin aikaa kunnes pari viikkoa sitten Simon Boston-varjobileissä Salla Kuumanainen heitti ohimennen, että eräs hänen tuttunsa etsii vuokralaisia suht isoa kämppää varten Meilahdessa. Pikainen telekonferenssi Samin ja konsultaatio Lassin kanssa ja saatiin yhteystiedot jo samana iltana. Näyttö oli nyt torstaina ja kaikki oli lähes varauksetta myytyjä. Kolme vessaa, hieno keittiö, olohuone toimivalla takalla(!) ja jokaiselle oma makkari. Kokoa 120 neliöö ja vuokra 1200€. Heti näytön jälkeen alkoi välittömästi Jussin kuumottaminen takaisin heterouden tielle. Jussi tulee mun kaa tänään katsomaan sitä. Mutta vaikka Jussi ei tuliskaan messiin niin kolme alkuperäistä muskettisoturia on jo sitoutunut projektiin.

Saa nähdä mitä tuosta yhteiselosta syntyy. 2005 UMF:ssa tuli ainakin muutama hyvä idea:

- oleskeluluvat ulkopuolisille, kuka tahansa heterokommuunilainen (tai "hetsku") saa käyttää veeeeeeetto-oikeutta.
- säästöpossu yhteistä Cancun-matkaa varten (pitää muuten ostaa The Real Cancun DVD ja fiilistellä sitä yhdessä)
- teemaviikot (Riku: "Esim. joku viikko vois olla 'Aja Henri raivon partaalle kerran päivässä' -viikko!")
- yhteisesti sovitut säännöt (joista suurin osa täysin järjettömiä)
- seinään upotettu puolikas Cadillac, joka toimisi siis drive-in leffateatterina
- diskopallo
- strippitanko
- samenttia, samenttia ja lisää samenttia

Mut ei tuosta sitten sen enempää kuin vasta kun muuttoapua tarvitaan ja kun tuparit on ajankohtaisemmat.

IDBM-risteily oli kans täs välissä. Paras risteily ikinä, aivan huipputyyppejä kaikki. Pikkujouluja sitten odotellessa.



Nää oli kivat bileet, piti vaan muistaa sanomani. Lisää kuvia (ei mun ottamiani, siks en viitti linkittää suoraan)löytää täältä klikkaamalta.

Mitäs muuta mulle taas kuuluu? Tosiaan, mulla on ollut enemmän tai vähemmän flunssa nyt jo neljä kertaa tän syksyn aikana. Melkein kaikki on saanut aikansa dokaamisen jälkeen. Muutenkin tänä syksynä on tuntunut, että mopo lähtee käsistä helpommin. Esim. koko eilispäivä meni krapulassa kärvistellessä kun oltiin oltu Rikua muuttamassa ja sen jälkeen Umolla. Oon jo muutamaan kertaan vannonut, että nyt otan rauhallisemmin seuraavat pari viikkoa, mutta aina sitä löytää itsensä lopulta Herkku-Haarukasta darra-safkikselta. Herkku-Haarukka on siis tässä Arabianrannassa oleva rafla, josta saa kohtuuhintaan tosi messeviä annoksia ja hyviä pizzoja.

Kandi tökkii hieman, mulla on enää aikaa kirjoittaa sitä periaatteessa viikonloppuisin. Sama juttu freelance-duunien kanssa. IDBM ei oikeeastaan oo vielä kunnolla alkanut kun on ollut vaikea saada audienssia asiakkaan kanssa ja muutenkin ollaan oltu vähän ulalla. Kyllä se siitä sitten varmaan aikanaan.

Ainii, seuraavan blogipostin kirjoitan tod. näk. tällä:



Pistin tilaukseen torstaina, parhaassa tapauksessa tulee jo ens viikolla. Hintaa on aika suolaisesti mutta liisaamalla se hoituu.

Palaillaan taas. Nyt ei oikein kirjoittaminen suju.

Henri auto update

Hjoo, hiljaiseloa on pitänyt. Pahin syy tälle hiljaiselolle on se, että en ole kirjoittanut. Mutta ei tässä kyl hirveesti mitään erityistä maatajärisyttävää ookkaan tapahtunut. Kerrotaan nyt mitä Henrille kuuluu.

Kun viimeks kirjoitin niin olin just tullu UMF:sta ja oli ollut kivaa. Sen jälkeen tuli Flow, joka oli ainakin festarina onnistuneempi kuin UMF, vaikka mun henk. koht. ykkösodotus Coldcut pettikin pahasti setillään. Candi Staton oli hiton kova ja koko sunnuntaipäivä oli yhtä nautintoa kun signor Vassisen kanssa istuttiin narikassa ja fillisteltiin musiikkia ilmaista särvintä nauttien. Toivottavasti pääsen ens vuonna uudestaan järkkäriks sinne, mielellään jonkun artistin houstiks, niinkuin nti Suviranta tänä vuonna.

Flown jälkeen loppui ITP (jossa tein Nokialle projektin) ja alkoi IDBM (jossa teen Nokialle projektin). Vaihtelu virkistää. Ihan huippuryhmä osunut kohdalle, meillä synkkaa hyvin ja ideat lentelee ihan hirveetä vauhtia. Tää on rakkautta. Puhutaan jo yhteen muutosta ja yhteisestä matkasta Tokioon. Joo. Mut oikeesti, vähään aikaa en oo ollut näin fiiliksissä jostain kouluun liittyvästä ja tähän luen mukaan Nicefactoryn vierailuluennot sekä Elisa Dayn ITP:llä.

Mä oon blogiruosteessa, vitsit tuntuu väkinäisiltä.

Mulla on jännä sellain focus elämässäni, ehkä ekaa kertaa sitten esikouluiän jolloin halusin ruveta ammatimaiseksi virvelikalastajaksi. Nyt mun tavoitteena on tehdä IDBM tän vuoden aikana (aika d'uh, koska IDBM kestää vuoden) ja sit ens syksynä alkaa tehdä sitä gradua, mielellään toimeksiantona jonnekin IDBM-firmaan. Valmistuminen joskus 2008 aikana, mielellään ENNEN sitä heinäkuun takarajaa. Mä oon alustavasti miettinyt, että voisin heti valmistumisen jälkeen lähteä viideksi vuodeksi ulkomaille duuniin.

Ideana on se, että 2008 mulla tuskin on mitään pakottavaa syytä jäädä tänne (esim. lapsi ja/tai vaikeasti siirrettäviä kalusteita) ja muutenkin se expatriaattijakso olis kiva tehdä heti alkuun. Ellei käy hyvä säkä tai ryhdy yrittäjäksi, niin joka tapauksessa ensimmäinen vuosi valmistumisen jälkeen menee sellaisessa ei niin optimi työpaikassa ja vasta sitten tän jälkeen voi alkaa miettiä sitä unelmaduuniin hyppäämistä. Mä itse ainakin järkeilin sen silleen, että vois tehdä sen ensimmäisen vuoden ulkomailla, niin jo se ulkomailla olo vähentäis sitä ekan duunin turhauttavuutta ja sitten ekan vuoden jälkeen voisi vaihtaa siellä uudessa kotikaupungissaan duunia, kun on alkanut kotiutumaan ja kokee, että kaipaa uusia haasteita ja että nyt työmarkkinoiltakin saattaisi tulla sitä rispektiä.

Tässä on mun nykyinen lista top 5 kaupungeista, missä tahtoisin asua:

1. Vancouver (vieressä valtameri ja vuoret ultrapuhtaassa ja modernissa kaupungissa)
2. New York (siellä tapahtuu koko ajan jotain, kysykää vaikka Lassilta)
3. Toronto (New York light, mutta turvallisempi)
4. Lontoo (init?)
5. Pariisi (onneks ranskalainen työmoraali ei tunnu täällä niin kovasti)

New York on tosin näin rakkauden ja anarkian aikana noussut listalla kaksi sijaa. Käytiin katsomassa Awesome, I fucking shot that! ja Dave Chappelle's Block Party ja molemmissa oli miljöönä New York ja aiheina musiikki. Tuli koko ajan sellainen "hitto, olisinpa tuolla" fiilis joka jäi kalvamaan leffan loputtuakin. En muuten käy ruotimaan R&A leffoja tän enempää, lukekaa Puniksesta sitten jos ja kun saadaan se juttu kirjoitettua.

Mut joo, tossa noi kaupungit mitkä kiinnostais. Vancouverissa en oo ikinä ees ollut, saati Torontossa. Tää on vähän tällaista etäihastumista. Pitää varmaan käydä niissä lomalla ennen kuin tekee tällaisen "snadin" päätöksen että missä viettää elämänsä seuraavat 5 vuotta valmistumisen jälkeen. Trallalaa. Työnkuvasta en uskalla sanoa vielä mitään. Mulla on sellainen hämärä mielikuva, että mitä mä tulevaisuudessa haluan tehdä. Jotain, missä mä pääsen yhdistämään ITP:t, IDBM:n ja markkinoinnin opiskelut mun graafisen suunnittelun ja viestinnän taustaan. Eli siis helppo ja looginen yhdistelmä.

Ouver änd aut.

UMF206

Yeah. UMF, eli Suomen viralliset konemusiikin kokoontumisajot oli taas Turussa 4.-6.8. Säät suosi ja oli kivaa.



UMF osui samalle viikonlopulle kuin Hankelan Pekan entisen kämppiksen Sami Viitamäen kotiinpaluu Suomeen. Sami oli ollut tosiaan viimeiset 8 kk Costa Ricassa sortamassa köyhiä ja palasi UMF:iin lähtöperjantaina Suomeen. Oli kuulema outoa puhua taas suomea ja ensimmäinen Karhu maistui hyvälle. Niin, ja täällä Suomessa on puhdasta.

Tuijaa (tai "Tumua", niinkuin Pennasen Jani hänet risti nilkkoihin potkien) en ollut kanssa nähnyt pitkään aikaan. Tehtiin Tuijan kanssa hauska jäynä Samille. Pistettiin Tuijalle paidan alle tyyny ja mentiin käsi kädessä Samia vastaan kentälle. Kahdksessa kuukaudessa kerkiää tapahtua paljon. Sami vaan tökkäs Tuijaa mahaan ja sanoi "no... aha". Eli vitsi kääntyi itseään vastaan.

Tultiin siis Mikon ja Outin kyydillä, Pennanen ja Riku saapui paikalle vasta lauantaina, mutta keskiarvona vetivät varmaan yhtä paljon viinaa kuin me muutkin. Lisää tästä myöhemmin.



Pidettiin majaa Parikan Aleksilla, jolla on just sopivasti sellainen kahdeksan ihmisen vetävä kämppä. Oli muuten parasta etkoilua vähään aikaan: Algella on sellainen pleikkariin pultattva visailupeli, jossa 4 pelaajaa saa kukin oman summerin! Tuli aika huutoa. Meikä oli totta kai tietoykkönen.



Samppalinna oli taas ihan täynnä. Tänä vuonna ei kuunneltu siellä yhtään mitään.



Perjantain menoa Blankosta, L.A.O.S. esiintyy. Oli tosi kovat kemut. Pandapojat veti hyvän setin, samoin Physics.



Lisää samoista kemuista.



Hohoo, tarkkaavaiset blogilukijat tietää kuka tämä neiti on. Otetaanpas ote blogista päivämäärällä 27.2.2006 kun olin rientänyt Grenobleta Lontooseen bilettämään:

Loppuilta katkelmittain: .... jengiä olis saanut olla noin puolet vähemmän ... yrtti haisee ihan uloskin asti ... joku tyyppi oli yrittänyt hyökätä pokejen kimppuun ja oli saanut omasta puukostaan ... jaettu taksimatka mukavan englantilaistuneen italialaismimmin kanssa, joka oli tulossa Suomeen opiskelemaan ... nukkumaan kello 4:40 .... herään joskus kuuden maissa siihen kun irkkukämppis harrastaa seksiä jonkun pubiruusun kanssa viereisessä sängyssä ... en saa enää unta.

Eli tämä on siis se englantilaistunut italialainen! Oli aika älytöntä, sen taksimatkan jälkeen kului noin pari viikkoa kun eräs tuttu DJ kysyi mesessä, että olinko sattumalta ollut samassa taksissa tämän ja tämän mimmin kanssa. "Öööö... joo, kuinni?" Noh, kävi ilmi tosiaan, että tämä neiti oli nimeltään DJ Alite, joka kävi siinä välissä Suomessa keikalla ja oli tullut tämä taksiepisodi puheeks. Sen jälkeen otin mesellä yhteyttä kyseiseen neitiin ja ollaan siitä lähtien puhuttu silloin tällöin ja lopulta oli iloinen jälleennäkeminen UMF:ssa. Maailma on välillä pelottavan pieni. Neiti veti myös illan parhaan setin.



UMF homo-risteily lauantailta. Oli aika upeet ilmat ja leppoisa tunnelma. Me ei kuitenkaan homoiltu.



Tää on sieltä Varvintorilta, mikä oli sinänsä tosi siisti mesta mutta niin järkyttävän kuuma, ettei kukaan jaksanut tanssia. Parhaan setin veti LBJ Live Band. Täältä mentiin sitten takaisin etkoilemaan Aleksille (pelaan lisää tietovisaa!) ennen kuin mentiin vikalle bilemestalle Manillaan. Matkalla minä, Sami, Riku ja Pennanen otettiin taksi ja meille osuin Suomen hilpein taksikuski kyyditsijäksi. "AI KAUHEE! HAHAHAHA! TE OOTTE IHAN KREISEJÄ! AI ETTÄ! MÄÄHÄN OPIN UUSIA SANOJA! AI KAUHEE! HIHIHIHII!" Muuten, Turussa on joku ihan käsittämätön hyönteisongelma. Tumu ties kertoa, että nää pikku höttiäiset oli nimeltään rypsiloisia ja ne iskee kaikkeen vähäänkään keltaiseen matksuun. Mulla oli tietenkin keltainen paita ja siihen iski aina noin 500 lentävää demonia kun yritin laittaa sen takaisin päälle. Olin sit koko päivän ilman paitaa.

Lauantain loppuillasta mulla ei oo yhtään kuvia, mutta voin sanoo, että oli oikein kivaa. Tykkäsin erityisesti Deleten ja Mufflerin setistä. Manillasta yritin muiden luo Blankoon, jonne mua ei sitten huolittu enää sisään. Menin vetään kebabia paikalliseen ja muut seurasi perässä, paitsi Riku, Pennanen ja Sami. Noh, kebabin jälkeen alkoi kadonneiden lampaiden etsintä. Riku löytyi Blankon edestä ympäripäissään ja kaulailemasta. Siinä menikin sitten ensiksi puoli tuntia, että Riku saatiin siitä pisteestä liikkeelle, kunnes Riku sammui kadulle ja vasta viides tilaamani taksi suostui ottamaan meidät kyytiin. Herra Vassinen piti heittää väkivalloin taksin penkille, kiitos riuskalle kuskile avusta. Niin ja muut oli siis tällä välin jo Algella levyttämässä.

Kun Riku oli saatu turvallisesti Algelle, oli aika alkaa ettiä Samia. Soitin Samille 16 kertaa kunnes mies vihdoin vastasi. Mies oli herännyt snagarin vierestä siihen, kun joku oli pitänyt Samin lompakkoa kädessään. Siistiä, mies oli ollut 8 kk Lattareissa ilman minkäänlaista haaveria, mutta heti ekana viikonloppuna Turussa mies joutuu rikoksen uhrikisi. Kello 6 aamulla vihdoin päästään nukkumaan.



Seuraavana päivänä herättiin perinteiseen tapaan krapulassa ja jostain se kipinä tuli lähteä Ruissaloon. Pistettiin Citroenin kyytiin sellaiset 7 henkeä (ainakin takas tullessa) ja nostettiin kytkintä. Oli kyl yksi hienoimmista krapulapäivistä ikinä.

Pilates of the Caribbean: Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Kävin juurikin katsomassa Pirates of The Caribbeanin jatko-osan. Lyhyt arvostelu: ykkösosa steroideilla. Pitkä arvostelu alkaa tästä, ja jos ei ole kyseistä elokuvaa nähnyt niin kannattaa lopettaa lukeminen nyt.

Ensimmäinen Pirates oli hyvä seikkailu/action leffa. Hyvät tehosteet, hyvä setting, hyvät läpät, hyvä kissa (Keira Knightley <3) ja ennen kaikkea yltiöhyvä Johnny Depp. Ykkösosa loppui sopivalla tapaa kesken ja vielä siihen päälle kun lyö hirvittävän kassamenestyksen, niin jatko-osa oli aikalailla pakko tehdä.

Leffan juonesta en paljasta nyt mitään erikoista, sanon vaan että leffa loppuu niin hirveään cliffhangeriin joka vetää vertoja jo The Empire Strikes Backille. Ens kesänä tulee seuraava osa ja siinä on mukana myös itse Keith Richards. Innolla odotan sitä, mutta olen aika satavarma, että Keith ei osaa näytellä, vaikka sen ei tarvitse muuta tehdä kuin olla oma itsensä. Mutta nyt siis sen asian kimppuun, että miksi tää leffa ansaitsee blogi-entryn. Vihje näkyy jo otsikossa.

Ykkösosan ehdoton valopilkku oli nimenomaan Johnny Deppin esittämä Jack Sparrow. Helvetin elävä ja hauska hahmo ja aluksi tuntuu, että kakkososassa Johnny on kääntänyt liioittelumutteria vielä pari pykälää kaakkoon. Maneerit on ihan överiliioiteltuja, mutta hyviä nauruja ne kirvoittaa.

Mä oon perinteisesti vihannut Orlando Bloomia. Mulle se on aina ollut sellain niin perus jimipääkalloandrogyyni, no talent pretty boy. Mun yksi paskimmista elokuvakokemuksista oli kun kävin kattoon LOTR: Return of the Kingin lähes tyhjässä salissa, mutta eturivissä oli kaksi pikkutyttöä, jotka voihkaili ja huokaili melkoisen kovaan ääneen aina kun Orlando tuli ruudulle (ja tytöt kans). Sitten ne tytöt vielä meni pudottamaan Hot Rod sipsinsä lattialle ja alkoi tallomaan niitä huvikseen ja tässä vaiheessa mä nousin snadisti ylöspäin ja käskin niitä olemaan hiljaa. Ne tais pelästyä aika pahasti, tuli vähän paha fiilis. Mutta siis bottom line, ennen tätä leffaa: Orlando = teh gay, Johnny = teh win.

Leffa alkaa sillä, kun joku Britti-upseeri (yläluokan englantia puhuvat ihmiset on jenkkileffoissa AINA pahiksia, tietäkää tämä) tulee ja keskeyttää Keiran ja Orlandon häät. Pariskuntaa uhkaa hirsipuu, voi ei! Mikä eteen? Orlandolle ehdotetaan, että jos hän hakee Captain Jackilta maagisen kompassin, he pääsevät vapaaksi. Orlando lähtee ja hyvästelee morsmaikkunsa. Noh, fast forward eteenpäin: Keira karkaa tyrmästä, Orlando löytää Jackin mut Jack pettää Orlandon pelastaakseen oman nahkansa, Keira päätyy Jackin kanssa samalle veneelle ja oih, alkaa tuntea vetoa tähän huolimatta Jackin huonosta hygienista (suora sitaatti).

Leffan loppuvaiheessa Orlando pääsee pahisten kynsistä pakoon ja kohtaa Jackin ja syyttää sitä petoksesta, Keiran kauhuksi ja pettymykseksi. Noh, siinä sitten jonkin aikaa hutkitaan ja puhkitaan, kunnes päädytään Jackin laivalle isolla possella ja Jack jättää jo laivan Keiran pettymykseksi (taas), mutta palaa vielä lopussa huonon omantunnon saattelemana takaisin pelastamaan päivän. Tämä siis samalla kun Orlando rehkii kuin hullu Keiran ja itse asiassa koko laivan pelastamiseksi. Lopulta laivan kimppuun hyökännyt Kraken pelästytetään hetkeksi ja kohtaus päättyy Keiran ja Jackin suudelmaan, jonka Orlando totta kai näkee. Keira tosin pulttaa Jackin isomastoon kiinni, koska Keiran mukaan Kraken jahtaa Jackia, ei niitä muita. Leffa loppuu siihen, kun Orlando heittelee passiivis-agressiivisuuksissaan (valitsi siis Weijo-strategian, mutta itse olisin näytellyt kyseisen kohtauksen paljon uskottavammin, vuosien kokemuksella) puukkoa pöytään ja Keira itkee Jackin perään.

Eli, kerrataanpa:

1) Jack haisee pahalle ja on töykeä

2) Jack pettää Keiran kihlatun oman nahkansa pelastamiseksi

3) Jack valehtelee Keiralle tästä ja muista asioista

Eli on vain luonnollista, että Keira rakastuu Jackiin samalla kun Orlando huhkii henkensä edestä Keiran pelastamiseksi. Oikeesti, tossa leffassa tuli käytyä läpi varmaan joka ikinen renttuklisee mitä vaan voi olla. Jack on niin perus renttu kun voi vain olla: pitkät hiukset, "villi ja vapaa", huono hygenia ja samat lempivaatteet koko ajan, mutta poikamaista charmia, huonoa kohtelua ja "hauskanpitoa" riittää. Keira jopa uskoo pystyvänsä muuttamaan Jackin, mikä on näistä kliseistä se kaikista klassisin.

Mikä niissä rentuissa oikein viehättää? Mä itse oon joskus tokaissut, että rentut on naisten versio tyhmistä silikoniblondeista: hauskaa kertaviihdettä mutta pidemmän päälle vaarallisia nautittuna suurissa määrin. Mikä saa naisen haluamaan miestä sitä enemmän, mitä huonommin mies naista kohtelee? Nimeltämainitsemattoman leffaseuralaisen mukaan pahat pojat vetoaa, koska ne on parempia sängyssä. Mä en tosin itse näe miten huono kotikasvatus johtaa parempaan klitoriksen käyttöohjeiden omaksumiseen. Ehkä tää on joku juttu, että sillä aikaa kun tulevien kilttien poikien äidit torui niitä niin pahojen poikien äidit alkoi puhumaan kukista ja mehiläisistä kun pojat oli tottelemattomia.

*KLIR*

"Mikä se oli?"

"Äiti! Ville rikkoi ikkunan!"

"Ville! Etkös sinä tiedä, että emättimen aukon sisäpuolella, 1-4cm ulkoaukosta syvempään on G-piste, jota voi stimuloida käsin myös ulkoa päin? Häpeä!"

Mä ymmärrän, että tää on vain elokuvaa, mutta silti mulle tuli hirveet sympatiat Orlandoa kohtaan. Mä aion olla ens kesänä heti ensi-illassa Orlandon fanipaita päällä ja sellain hervoton Orlando-styrofaanisormi beesissä hurraamassa Orlandon puolesta. Johnnylle tän voi antaa anteeksi pitkän track recordin takia. Viihdyttävä leffa kaiken kaikkiaan, kannattaa mennä kattomaan.

The kyyyngfiskeee list of music videos!

Noni, nyt kun tajusin tosiaan että noita juutuupin videoita voi helposti pulttaa omaan blogiin, niin otetaan tästä riemusta kaikki irti! Nyt seuraa lista ei ehkä maailman parhaista mutta jollain tapaa merkittävistä musiiikkivideoista.

Tää mun blogi ja ylipäätänsä koko meikäläisen mediaimperiumi kehittyy huimaa vauhtia. Viikon päästä on varmaan jo oma vaatelinjasto, siitä kuukausi niin oma kustantamo ja siitä pari vuotta niin eka sateliitti laukaistaan kiertoradalle. Pornoon laajennutaan kunha keritään (Rakkauden Weijossa on selvää potentiaalia). Muun muassa. Osakeannista ilmoittelen myöhemmin. Hype alkaa kuitenkin nyt.

Mut videot:



Roni Size & Reprazent - Brown Paper Bag

Toi on mun kenties kaikkien aikojen lemppari musavideo. Aikanaan toi oli teknisesti hemmetin hieno eikä ajan hammas oo sitä liikaa yhdeksässä vuodessa haukannut. Biisi on ihan klassikko. Jotka on blogia pidempään lukenut muistaa, että mä näin Ronin keikalla Ranskassa maaliskuussa.



Adam F - Circles

Yksi mun kaikkien aikojen lempibiiseistä ja koska sille ylipäätänsä oli tehty musavideo, piti se lisätä tähän listaan. Tähän biisiin liittyy ehkä mun paras festarimuistokin. Gilles Peterson 2003 Koneistossa soittaa tän siellä ulkolavalla auringon laskiessa ja jengi huutaa jee. Taino kuka nyt Koneiston festariksi laskee.



Goldie - Inner City Life

Se biisi mikä sai mut kiinnostumaan junglesta ja sai mainostoimistot hetkellisesti sekaisin ja laittamaan kaikkiin mainoksiin junglea taustalle. Erittäin rujo video joka sai silloin pienempänä miettiin et "vitsi, vähänks olis siistii olla tollasis bileissä". Ja kuinka ollakkaan, mun ekat jungle-bileet oli nimenomaan Goldien keikka Helsingin Juhlaviikoilla meikäläisen ollessa 15-v. Puhuttiin ittemme jopa Tavastian jatkoille sisään ihan vaan sillä verukkeella, että meillä ei ollut papereita messissä, koska me oltiin Lahdesta. Siitä se lähti enkä oo normaaleissa kotibileissä oikein lempimusastani sen jälkeen pystynytkään keskustelemaan. Mä olen vakuuttunut, että junglella on negatiivinen vaikutus mun flaksiin, koska se antaa mulle paljon vähemmän pelivaraa small talkissa.

Mut on se sen arvoista perkele!



Pendulum - Slam

Heh, tää ei oo enää ees niin hyvä biisi, mut täs on niin huikee video.



Meat Loaf - I would do everything for love (but I won't do that)

Noni, tässä on Musiikkivideo isolla M:llä! Älytön budjetti, hirveet efektit, juoni, laulajan egoa mairitteleva tarina, reilusti extroja, upeat puitteet, HELVETIN kaunis nainen... täs on KAIKKI! Ja vittu ohjaajana Michael "Armageddon" Bay!! Pituuttakin on mukavat 7:43. Itse biisihän on niin naurettavan megalomaanin kaikkine kitaravalleineen, hirveine kertiksineen että on ihan pakko ottaa paita pois ja mennä partsille laulaan mukana. Kuunelkaa nyt noita taustoja! Mä muistan kun pienenä katoin tätä niin olin ihan innoissani kun tossa videon lopussa toi nainen menee sinne taloon orkkuilemaan. Huh, tulipas kuuma.

Ja parasta on tietenkin se, että tää ei ole edes Meat Loafin kaikkeista överein video. Se "I would die for you and that's the truth" on tuplasti överimpi kuin tää, video sekä biisi. Mut sitä ei tietenkään löydä YouTubesta. Jos se joskus pullahtaa esiin niin se on täällä about samantien.



Guns 'n' Roses - Don't Cry

Se oli joko tää tai November Rain, molemmat ison budjetin juonimusavideoita, mutta ei kuitenkaan ei läheskään yhtä övereitä kuin Meat Loaf. Biisinähän tää on reilusti parempi kuin November Rain ja videon tarina on reilusti synkempi ja ahdistavampi, joten siksi tää.



Bon Jovi - Always

Kumpi on säälittävämpää: se, että yks mimmi kerran nauhoitti C-kasetin täyteen tätä biisiä ala-asteella, vai se, että mä osaan vieläkin ainakin 80% tän biisin sanoista ulkoa. Kunniamaininta Bed Of Rosesille.



Queen feat. David Bowie - Under Pressure

Tää sitä aikaa kun videoissa käytettiin ihan helvetisti arkistofilmiä. Räjähdykset ja talojen sortumiset oli kumman suosittuja, tiedä sitten miksi. Mut tää on myös yksi Queenin parhaista biiseistä ja tässä on maailman paras bassoriffi. Ei, Rapper's Delightin bassoriffi ei ole yhtä hyvä kuin tän. Hemmetin hyvä biisi kaiken kaikkiaan.



Sex Pistols - Anarchy in the U.K.

Sex Pistolsien jäsenien teennäinen kovuus yhdistettynä yleisön mielettömään pogoiluun tekee tästä videosta aika ikimuistettavan. Biisi on kans kestänyt aikaa todella hyvin, me likes.



Haddaway - What is Love?

No HALOO, totta helvetissä tää kuuluu tänne listalle. Päät heiluun!



A-ha - Take on me

Ihan legenda video.



Björk - Human Behaviour

Tää on yksi omaperäisimmistä videoista ja ehkä biiseistä kanssa. Björkiltä olis voinut laittaa enemmänkin, esim. Play Deadin video on erittäin ahdistava, It's Oh So Quiet on taas tosi riemastuttava, All is Full of Love tosi kaunis biisi ja sitten vielä Hidden Place, minkä videolla Björkin iho "elää", Hyper Balladissa on upeet efektit, Hunter on ihan älytön kanssa, Army of Men se hiton iso rekka ja tietty mun lemppari Björk-biisi: Possibly Maybe.

Tilarajoitteen vuoksi laitettiin vain tää ehkä Björkin tunnetuin.



Unkle feat. Thom Yorke - Rabbit in your headlights

Hyvä biisi ja helvetin makea video. Kantsii kattoa ihan loppuun asti.



Massive Attack - Teardrop

Massive Attackilta olis voinut kans pistää ainakin kolme biisiä (Unfinshed sympathy, Protection ja tää) mut tässä on hienoin video, vaikkei paras biisi noista kolmesta olekaan.



Air - All I need

Tää on aika omaperäinen video, todella symppis. Toi pariskunta on tosi aito ja niiden jutut saa hymyilyttään. Biisi on kans ihan hemmetin hyvä. Pienelläkin budjetilla saa hyvää aikaan.



Radiohead - Just

Tää on musiikkivideoiden Pulp Fiction. Kaikki haluaa tietää mitä siinä salkussa oli mitä Jules ja Vincent oli hakemassa (Tarantino ei koskaan sitä paljastanut) ja ihan samalla tavalla kaikki haluaa tietää että mitä toi tyyppi sanoo tän videon lopussa. Mä muistan kun joskus katsoin Jyrkistä tullutta Radiohead-dokkaria ja siinä toi paljastettiin. Se sanoo: "Don't tell her so." Mitä lie tarkoittaakin.



Radiohead - Street spirit

Radioheadilta ei voinut jättää vain yhteen. Street spirit on mun yksi lemppari RH biisestiä ja video kuvastaa hyvin biisin fiilistä.



Radiohead - Paranoid android

Okei, tää on vika Radioheadilta, lupaan! Piirretyt musavideot on yleensä varsin kiintoisia. Tää on yksi niistä parhaimmista. Muistan kun tää eka tuli jonkun kuukauden sensuroimattomana ja sit MTV sensuroi noi tissit ja veret tosi tökerösti.



Rage Against The Machine - Freedom

Voimakas video jossa on aika kantaaottava tarina. Mulla on ikävä tätä bändiä, ei Audioslave oo kuitenkaan ihan sama asia.



Sepultura - Ratamanhatta

Ei mitää hajua mitä toi tarkoittaa, mutta video on sekä ahdistava että helvetin siisti. Kunnon mosh pit kamaa. :slayer:



Metallica - One

Tää on totta kai se täyspitkä versio, jossa on ne leffasitaatit messissä. Mulla oli toi leffa (Johnny Got His Gun) koneella, mut en koskaan saanut katottua sitä. On kuulema hemmetin ahdistava elokuva ja sai vissiin aikanaan aika paljon debaattia aikaan eutanasiasta. Ja niin, toi alun riffi on yksi niistä jotka saa musiikkivälinekaupoissa myyjät hulluksi. Koittakaa jos ette usko.



Soundgarden - Black hole sun

Mä en niin järin ees tykkää tästä biisistä enkä videosta (mua alkaa aina oksettaa kun se tyttö sylkee sitä pehmistä suustaan) mutta kai tää on niin merkittävä video, että se kuuluu tänne. Spoonman on melkein parempi video. Ja biiseistä Pretty Noose ja Burden in my had on reilusti parempii.



Johnny Cash - Hurt

Tää on siis Nin Inch Nailsin alkuperäinen, josta Cash teki coverin. Hemmetin hyvä tulkinta ja todella hyvä video.



Michael Jackson - Thriller

Vaatimattomat 13½ minuuttia pitkä, aikansa megavideo. Ei oo kestänyt kovin hyvin aikaa ja en mä tosta biisistä liikaa koskaan digannut. Mut hei "Michael made Thriller. Thriller!"



Aphex Twin - Windowlicker

Hemmetin tyylikäs video, jossa ihan levoton ja ennen kaikkea levottoman pitkä intro. Hyvä biisi kans.



Daft Punk - Da funk

Taas aika erikoinen musavideo. Toi kitara wahwah-riffi on ihan sairaan tarttuva. Hyvä biitti kans.



Teuvo Loman - Helsinki city boy

AAAAAAAAAAAAAAAAAA!



Beastie Boys - Fight for your right

Haha, tää on niin 80's ettei rajaa. Kunnon meinkiä. Se oli joko tää tai Sabotage, tosin Intergalacticin video on kans ihan ok.



Ol' Dirty Bastard - Shimmy shimmy ya!

Täs on ihan sekopäinen video mut se sopii biisin ja oikeastaan koko artistin luonteeseen. RIP Ol Dirty.



Wu-Tang Clan - C.R.E.A.M.

WTC:n yksi parhaimmista biiseistä, silloin kun soundi oli vielä rujoa ja videoiden budjetti oli miinuksella ennen kuin filmaus edes oli alkanut.



Raekwon - Ice Cream

Samaa kamaa. Yks parhaimmista taustoista ikinä.



Method Man & Mary J. Blige - You're all I need

Yks parhaista hip-hop videoista ever, millä tahansa mittarilla. Ihan kipeän hyvä biitti.



2pac - Do for love

Taas piirretty video, lähinnä siksi että artistiherra oli jo kuollut videota tehdessä. Mun mielestä vaan yksi 2Pacin parhaista biiseistä. Goldie on tehnyt tästä biisistä oman vielä paremman versionsa.



U2 - One

Tää on niistä kolmesta versiosta se paras, ainakin mun mielestä. Ja joo, en laskenut sitä mun karaoke-raiskausta yhdeksi niistä versioista. Johnny Cash on kans tehnyt oman versionsa tästä, joka on ihan sika hyvä. Mary J. Bligen versio jättää mut snadisti kylmäks.



Green Day - Good Riddance (Time of Your Life)

Tykkään vaan tästä biisistä ja videosta.



Queen - Show must go on

En nyt kliseisempää loppua musiikkia käsittelevälle postaukselle nyt keksinyt.

Brandi-ilmeen kohennus

Jep. Pistin koko höskän näin sunnuntain ratoksi täysin uusiksi, kun mietin että kun tätä blogia tulee kirjoitettua myös laihduttamisaiheiden ulkopuolelta niin miteaswell pistää sen "mun" näköiseksi. Nyt koko Facaden organisaation graafinen viestintä on linjassa. Shareholderit kiittää.

Mulla loppuu tunnit päivässä kesken. Mä tuun melkein aina koulusta kotiin joskus seiskan tai kasin jälkeen jonka jälkeen pitäis vielä lukea joku 80-120 sivua artikkeleita tai tehdä ns. omia juttuja. Tämä yhtälö johtaa joko univelkaan tai viikonlopputöihin, niinkuin tänäkin viikonloppuna.

Ei täs nyt enempää, pistän viikon alkupuolella vaikka jotain vielä. Toi ilmeen uudistaminen vei kaikki mehut.

Jew-Hannus

Anteeksi pitkä hiljaiselo, viime aikoina ollut lähinnä ITP:tä ja kun meni toi nilkka paskaks futiksessa viime tiistaina niin ei puntillakaan tullut käytyä. Tällä viikolla pitäis ottaa vahinkoa takas oikeen huolella. Innostuin juhannuksena taas uimisesta aika huolella ja tällä viikolla pitäis ottaa se osaks viikko-ohjelmaa. Se helpottuis vaan huomattavasti jos sais sen perkeleen pyörän Lahdesta itelle mahd. pian.

Mut joo, Juhannus. Oli aivan huippua. Meitä lähti siis speksin ympärille koottu porukka terästettynä yhdellä kappaleella Tuomas Ylikoskea. Kaiken kaikkiaan mökillä oli 10 henkeä, mutta samaan aikaan aina vain yhdeksän (ei mikään sääntö, vaan ihan aikataulujen sanelema pakko. Toi olis kyl ihan hauska sääntökin, pitänee alkaa soveltaan).

Kuvii:



Paikkana oli siis jälleen luonnonkauniin Casa Weijon maisemat. Metereologit oli väärässä ja meilläpäin ei ainakaan satanut kuin matkalla mökille ja silloinkin snadisti. Sääli, sillä nimenomaan metereologeille sois niitä onnistumisia ja sitä kautta lisää itseluottamusta, joka johtaa uusiin onnistumisiin.



Siinä meidän niin iloista mökkiseuraa. Varsinkaan Janne ei meinaa pysyä nahoissaan kun on niin innoissaan.



:laittaa Olavi Virran biisin soimaan ja aloittaa herutuksen.... nyt:



Oh, taidekuva. Ma pakahdun.



Riikalla meinas käydä flaksi kun kokko yritti uida liiveihin. Kuumaa kamaa.



Flaksikokko. Huikeen korkeet lieksat läks kyl.



Käytiin perinteisillä siltatansseilla fiilistelemässä. Joku local peoplen edustaja toi paikalle mankan ja venattiin, että sieltä alkais joku Joel Hallikainen tai vastaava camp-helmi soimaan, mutta totta kai eka biisi oli Hard Rock Hallelujah. Sekin biisi on nyt sit näköjään kansallisaarre.



Eki ja Elisa pisti tanssiks. Musiikkia ei tietenkään vielä tässä vaiheessa ollut soimassa.



Meidän viehkottaret Lissu ja Riikka <3



Juhannusyö kello 1 aamulla. Before the mosquitos came...

Pelattiin Aliasta ja Mölkkyä, maattiin auringossa, juotiin kaljaa ja syötiin hyvin. En ees halua ajatella kuin perkeleesti kaloreita kului. Mut onneks Juhannuksia ei lasketa näin laihduttaessa. Yhteensä meni ruokaan ja juomaan mulla 74€. Yli jäi tyyliin yks makkarapaketti ja pullo kossua. Kossu tulee mukaan baariin ens kerralla jotta voin vetää uusiks tän "kävelen baarista kotiin Arabianrantaan ja naukkailen kossua ja samalla lähettelen vihaisia tekstareita, jotka unohtuu herätessä mutta muistuu puhelimen avatessa"-teatterin. Kesän hitti - takuu morkkisdarra!

Update 13.6.

Eli se kuva jäi uupuun.

Painon pudotus...

... on nyt virallisesti pysähtynyt. Varmaan viimeiset kaks viikkoa putkeen on vaaka näyttänyt sitkeästi sitä 94 kiloa. Kai se on ihan jees, kunhan toi rasva jatkaa vaan tippumistaa niin hyväksyn ton elopainon paavillisella heilautuksellani (joka on muuten tosi hyvä olkapäätreeni). Niin, ja kuvan lisään ehkä illalla tai huomenna.

Toi uusi ohjelma, jota nyt viime viikolla vedettiin tuntuu tosi hyvältä. Treenin jälkeisinä päivinä on kaikki paikat melkoisen hellinä ja taas treenipäivinä puhkuu energiaa. Ennenhän mulla oli tapana jakaa tosiaan treenipäivät eri lihasryhmille ja vetää esmes 3 eri rintalihastreeniä, eli kaiken järjen mukaan tällaisen treenin pitäis tuntua rankemmalta, mutta näin ekan viikon jälkeen pitää sanoa että kahden päivän välein eri toistoilla vain kerran vetäminen vaikuttaa tehokkaammalta. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää.

Joku kyseli, että mites on suoritus noussut ihan lukuina laitetaan nyt jotain. En nyt oo pitänyt mitään hirveetä kirjaa mut joitain on huomannut ihan selvästi.

Paino: 5 kiloa tullut alas

Rasvaprosentti: ei mitään hajuu, vois käydä mittaa.

Juoksu: silloin kun mä aloitin niin vedin sellaisen viiden kilsan lenkin ja olin aivan hajalla. Nyt pystyy vetää sellaista reilua kymppiä ja olla vielä suht energinen treeninkin jälkeen.

Penkki: mä oon erittäin huono penkissä, syytän tästä heikkoja ojentajiani. Silloin kun aloitin tän salilla käynnin niin taisin vetää vapailla painoilla 3x10 sarjoja kahdella 16 kilon painolla. Nyt käytän "jo" 20 kg:n painoja ja kohta siirryn varmaan 22 kilosiin.

Jalat: jalat on mun bravuuri, joilla mä näytän kaikille testoille Töölö Gymillä, etten oo ihan mikään kynäniska. Tää on peruja sekä jääkiekkomaalivahdin uralta, lumilautailuharrastuksesta sekä koriksen peluussa. Kaikissa pitää viettää laatuaikaa jalat noin 90 astee kulmassa reilusti yli puolet ajasta. Varsinkin mun maastavedot on varsinaista jumalten teatteria johtuen kanssa mun luodinkestävästä alaselästä, jota on treenattu kroonista kipua ennaltaehkäisemään. Tulkaa joskus katteleen, takuutyydytys.

Vatsat: viel on läskii eessä niin ei näy sikspäkki, mut jaksaa tehdä kyl huomattavasti enemmän tehdä kuin alussa.

Selkä: mun patentoitua alaselkää hehkuttelinkin jo (tässä vaiheessa vois mainita, että sain intin kuntotestissä tehtyä yli 90 selkätoistoa, kun kiitettävän raja taisi olla 60, oikeesti tulkaa hiplaan sitä joskus, jeppiskamaa), mutta mä oon hiljattain löytänyt yläselän treenaamisen riemun. Yläselkää on silleen hieman vaikea treenata, koska se yleensä tarkoittaa taljavetoja ja niissä tuppaa noi kädet väsymään hieman nopeammin kuin itse selkälihakset. Tähän jeesaa kun tosiaan päästää ne liikkeet hitaasti irti ja keskittyy mielessään niiden lihasten flexaamiseen. Nykyään mulla on joka treenin jälkeen ylemmät selkälihakset ihan rikki, eli selvästi treeni tehoaa nykyään paremmin. Yeah.

Flaksi: Noussut 37.8%*

*verrattuna mursuvuoden indeksiin

Safka: Mun dieetti on ohi, eli voitte lopettaa sen "höhöö, eiks sun pitänyt olla dieetillä, höhöö"-kommentoinnin jos mulla on vaikka tuoppi kädessä terassilla. Se natsivaihe dieetistä oli oikeesti aika kivaa, silleen kiva huomata että se itsekuri pysyy jos vaan on tarpeeksi motivoitunut. Dieetinkin jälkeen oon tietoisesti vältellyt ostamasta tiettyjä safkoja ja suosinut proteiinia hiilareiden sijaan. Eli ei, tästä ei tullut mitään jojo-dieettiä vaan kyllä mä oon ihan jonkin verran sisäistänyt sellaista terveen elämäntavan ajattelutapaa. Nih. Rahaa on kans säästynyt kun on syönyt vähemmän ja tehnyt ruokaa itse. Kertyneet säästöt olen totta kai laittanut suoraan hyväntekeväisyyteen.

Joo.

Mulla on kaamea kapula

Paska mainos, mutta pitää nyt kutinsa. Mulla loppui tipaton toissapäivänä ja eilen vedettiin Auran ja Pastorin kanssa kalsarikännit. Oli kivaa, katottiin mm. Youtubesta vanhoja Queenin musavideoita ja kateltiin Siht'03 kuvia slideshowna. Good times. Nyt on vaan melkoinen darra, kyllä se kovasti kerkes unohtumaan kuukaudessa se juomisen jalo taito.

Muutenkin nyt tää mun dieetin "tappovaihe" on ohi, mä vois siirtyä silleen hiljalleen hieman normaalimpaan ruokavalioon. Esmes eilisen menu oli seuraavanlainen:

alkupalaksi bruschettaa
pääruokasi kana-ceasar salaatti
jälkiruoaksi Bailey's-pirtelöä (törkeen hyvää)

Aamulla vedin vielä darrapizzan kanssa oikeen vallan. Mut mä sallin tän repsahduksen nyt itselleni, oon mä tässä kuun aikana sen verta kärvistelly ja tekee se elimistölle ihan hyviikin elää muuten kuin säästöliekillä koko ajan.

Maanantaina alkaa uusi rutiini, koska kroppa alkoi jo tottua tohon edelliseen rutiiniin. ITP-vaihtari John vinkkas, että uusimmassa Men's Healthissä oli erittäin jees NASA:n jonkun "lihastieteilijän" kehittämä punttisohjelma, ja sitä lähdetään nyt kokeilemaan. Se vaikuttaa ens alkuun tosi lupaavalta ja loogiselta. Se menee jotakuinkin näin:

1A - Maastaveto leveällä otteella
1B - Kyykkyräjähdykset käsipainoilla
2A - Ylätalja leveällä otteella
2B - Vinopenkki vapailla painoilla
3A - Alataljassa soutu
3B - Sellain tosi härö vatsaliike jumppapallolla, jota en nyt käy tässä kuvaileen.

Idea on se, että A ja B tehdään aina ns. samaan aikaan, eli silloin kun "lepää" edellistä liikettä niin tekee toista. Supersettejä siis. Jokainen liike tulee tehdä silleen, että 3 sekuntia nostaa/työntää, sekunnin pitää jännityksessä ja sekunnin palauttaa liikkeen. Kunnolla poltetaan niitä lihaksia. Toi sama rutiini siis vedetään viikossa kolme kertaa, mutta eri toistoilla:

Maanantai: 4x5 toistoa, 90 sekkaa tauko
Keskiviikko: 2x15 toistoa, 30 sekkaa tauko
Perjantai: 3x10 toistoa, 60 sekkaa tauko

Toistoja vaihtelemalla lihakset kasvaa eri tavalla ja saa sekä voimaa että massaa. Välipäivinä saa tehdä aerobista liikuntaa, mutta ei mitään voimaliikkeitä. Lihaksen palautuminen kestää treenin päättymisen jälkeen max 48 tuntia, eli just sopiva tempo pysyy.

Ja jos siellä koneen ääressä nyt huutelee, että "ei kannata tehdä tota! kannattaa eriyttää lihakset eri päiville!", niin koko homman juju on nimenomaan siinä kokovartalotreenissä. Ensinnäkin, ei ole olemassa täysin eristävää harjoitusta. Eli jos mä vaikka teen penkkiä niin kyllä siinä selän lihakset on hengessä mukana aika vahvasti jne. Jossain ylätaljassa huutaa melkein koko ylävartalo leipää ja se on omiaan keskeyttämään just ton elimistön toipumisen.

Toinen tärkeä seikka on se, että jos koko ruumiin jaottelee vaikka koko viikolle, niin silloinhan saa periaatteessa lihaskasvua vaan yhden treenipäivän ajalta (plus sekin kasvu saattaa olla huonoa, jos harjoittaa lihaksia ns. vahingossa muita liikkeitä tehdessä muina päivinä). Tossa yllä olevassa rutiinissa koko vartalo kasvaa periaatteessa aina kahden päivän sykleissä ja vielä oikein kun noita toistojen määriä pelaillaan. Saa nähdä miten tää tästä lähtee käyntiin.

Niin joo, tohon kuvaan viitaten. Painon lasku on pysähtynyt (itse asiassa painoa on tullut varmaan lisääkin), mutta se ei huolestuta mua meinaa se on todennäköisesti lihasmassaa, meinaa toi kessi tuntuu päivä päivältä pienemmältä. Paino on nyt jumittunut siihen n. 94 kilon paikkeille ja siinä sen olis hyvä pysyä. 92 tais olla mun ilmoittama tavoitepaino ja kattoo nyt et päästäänkö siihen ja missä vaiheessa. Kesän lopussa aion vetää läpi vielä ainakin kaks erilaista punttisohjelmaa (toinen pelkästään kiinteyttävä, toinen räjähtävyyttä lisäävä).

Palaillaan taas.

Tipaton ohi - 3 päivää

Ollut rankkaa kyl tää tipaton, varsinkin kun ilmasta viinaa olis saanut muutaman kerran tässä kuukauden aikana. Muutama päivä enää, sit potentiaalisesti lähtee. Saa nähdä mitä ens viikonloppu tuo tullessaan.

Ei mitään kummempaa raportoitavaa tältä viikolta, kuvissakaan ei näy mitään eroa oikeestaan. Mua neuvottiin usealta taholta pitämään yks sellainen kaloripitoinen välipäivä, että elimistö menis sopivasti sekaisin tosta aineenvaihdunnan kehittymisen suunnasta. Vedin sitten torstaina aika mukavasti ruokaa kotona Lahdessa, äiti oli tehnyt todella hyvää lammaspaistia ja valkosipuliperunaa. Mmmmm... Saa nähdä miten toi sit vaikuttaa pitkällä tähtäimellä.

Puntilla menee nyt jo aika rutiinilla, eli kohta pitää sitten varautua shokeeraamaan tota ruumista taas. Muutama sarja pitää pistää ihan uusiks, varmaan pistän tiputussarjan jokaiseen vikaksi. Se tyyppi jolle mä tein ne Pro Health Systems kotisivut neuvoi mulle uuden jalkarutiinin, jonka tarkoitus olis polttaa 1000 kaloria sitä tehdessä ja 1000 kaloria seuraavan kahden päivän aikana kun ruumis palautuu. Rutiinin nimi on "the Cardio Slam" ja se menee näin:

10 minuuttia kuntopyörää
3 x 6-8 maastavetoa ja jalkakyykkyä vedettynä peräperää, maks 90 sekan tauot tuplatoistojen välillä
15 minsaa juoksumattoa, ensin minuutti kovaa sit minuutti hölkkää
3 x 25 metriä luisteluloikkia hitaasti (Töölö Gymin aerobic-sali päästä päähän, siis)
3 x 10 syväkyykkyräjähdyksiä kädet selän takana
10 minuuttia kuntopyörää

Tää koko setti ei saa kestää enempää kuin 60 minuuttia. Kuulostaa helpolta, mutta minä ja se yks ITP-ulkkari John vedettiin tää perjantaina ja vaikka pidettiin ihan rivakkaa tahtia niin silti saatiin vedettyä homma vain 55 minuutissa. Molemmat joutui jättään puntin eilen väliin kun jalat oli niin saatanan kipeät. Yritin mennä eilen heitteleen korista mutta jo vartin jälkeen oli energiataso ihan pohjalla, joutui menee himaan. Nyt tänä aamuna kaks päivää treenin jälkeen on kävely vieläkin todella kivuliasta, mutta puntille mennään tänään.

Kysymys: miksi maustamaton kana maksaa aina enemmän kuin maustettu kana? Ja miks kananrinta maksaa niin perkeleesti verrattuna kanankoipiin?

Uusmedia-ihme etsii kotia

Vedetään tähän alkuun toi perinteinen progress-kuva.



Ihan tyytyväinen oon viikon saldoon, vaikka mm. äitienpäivänä tuli syötyä ravintolassa hieman rasvaisemmin. Kävin tänään kans juokseen ekaa kertaa viikkoon (allergia uhkas painua vähän flunssaks) ja kyllä juokseminen tuntui nyt paljon kevyemmältä ton painon pudotuksen takia, mukavaa että tästä painonpudotuksesta saa ns. välitöntä palautetta ruumiiltaan kun pitää tahdin tarpeeks rivakkana.

Siinä 1500 kalorin paikkeilla ollaan taidettu liikkua, paitsi viimeiset pari päivää on ollut selvästi siinä 1200 paikkeilla tai alle. Vielä pari viikkoa kun jaksaa tätä tappotahtia niin luulis näyttävän jo joltain. Ei oo ihan rehellisesti sanottuna harmittanut kertaakaan että lähdin tähän, tavoite olis yrittää pitäytyä näissä terveemmissä elämäntavoissa, eli jos menee ulos syömään niin ei vedä just sitä läskeintä biffiä lohkoperunoilla, ellei se ole aivan varmasti talon paras annos.

Oon käynyt puntilla yhden meidän ITP-vaihtarin kanssa ja se on pistänyt mun punttisohjelmaa aika radikaalisti uusiksi. Nyt vedän enää rinnan ja ojentajat sekä selän ja hauikset yhdessä, kaikki muut omina päivinään (tietty jalat on vaan yks päivä). Tuntuu ihan eri tavalla kun vetää vaikka rintalihaksiin kolme eri liikettä kahden sijaan ja energiaa riittää kans aivan eri tavalla. Ja olkapäätreeni maistuu nyt kans tosi hyvälle kun vähän justeerasin liikkeitä.

Otsikkoon viitaten, oon vihdoin saanut kaikki paperityöt tehtyä ton mun toiminimen kanssa. Eli mä olen nyt virallisesti ammatiltani graafinen suunnittelija. Facade Graphic Design. Parasta on tietty se, että mä sain tänään ihan mielettömän neronleimauksen ton saitin ulkoasua ajatellen, eli toi menee jonkin verran vielä uusiksi. Mutta nyt on sentään jotain ja tonkin kanssa mä vaihdossa taistelin aika kauan.

Nyt syömään maitorahkaa, joka muuten on perkeleen hyvää kun siihen laittaa ihan snadin tilkan hunajaa.

Palaillaan, yritän pistää vielä yhden väliraportin ennen seuraavaa viikkorajapyykkiä.

Ekan viikon saldo

Tolta nyt näyttää ekan viikon jälkeen. Lihasten kanssa ei tietenkään oo viikossa kerinnyt tapahtua mitään, mutta kai tuo maha on tuosta vetäytynyt hieman. Vaaka näytti Töölö Gymillä 94.7 kg eilen, eli painoa on tullut alas suht reippaasti, mutta suurin osa on totta kai nesteitä. Ens viikon jälkeen kun ottaa uuden kuvan ja vertaa alkutasoon niin pitäis olla vähän isompi ero jo.

Muutenkin ihan hyvin mennyt. Eka päivä oli kaikista pahin, kun oli ihan hirvittävä nälkä kello kolmesta iltaan asti ja ei mainannut saada unta. Toisena päivänä taas mä söin aivan liian vähän, varmaan joku 800 kaloria ja sen kyl huomas illalla leffoja katsoessa (Kill Bill I & II <3) kun olin käynyt aamulla punttiksella ja illalla vielä vetään noin kuuden kilsan lenkin. Oli todella heikko olo ja pyörrytti joka kerta kun nous hakeen lisää vettä. Seuraavalle päivälle justeerasin kaloreita vähän ylöspäin ja olikin huomattavasti parempi olo.

Mä aloitan päiväni aina maitorahkalla, johon oon laittanut ihan snadisti juoksevaa hunajaa (ehkä 100 kaloria). Sitten mä suuntaan salille ja salin jälkeen vedän rasvattomaan maitoon sekoitetun proteiinipirtelön (250 kaloria ) ja 1-2 karjalanpiirakkaa (80-160 kaloria) ja tässä vaiheessa kalorisaldo huutaa siis noin 500. Lounaan suuruus vaihtelee aika paljon. Yritän pitää sen siinä 300-600 kalorin haarukassa ja sitten justeeraan päivällistä sen mukaan, että tulee toi 1200-1500 kaloria täyteen. Päivällinen on tavoitteena syödä aina ennen kello viittä ja sit viiden jälkeen en syö enää mitään, ellei ole ihan täysin pakko.

Kanaa on kulunut paljon. Oon tehnyt itse erilaisia marinadeja maustamattomiin kananrintaleikkeisiin ja syönyt niitä omatekoisen tzatzikin kanssa. Tzatziki on hyvää, mutta mulla on vielä vähän resepti hakusessa. Ehkä se kaipais tosiaan jotain rasvaisempaa jugurttia tai sit vaan jatkeeksi lisää oliiviöljyä. Riisiä ostin kanssa eilen ja alan syömään sitä kanan lisukkeena, että saa vähän vaihtelua kanssa. Kalaa olis tarkoitus kokeilla eri muodoissaan ens viikolla.

Dieetistä oon "sortunut" oikeastaan vain kaksi kertaa. Eka oli se, kun olin yhden ITP-vaihtarin kanssa kattomassa Suomi-USA matsia ja ostettiin kori nachoja, vaikka mulla oli kalorit täynnä. Toinen oli eilen, kun mentiin Rikun, Auran ja Speden kanssa ulos syömään ennen UMO Jazz clubille menoa. Vedin ison tomaattivalkosipulikeiton Slussenissa. Slussen on muuten aika oivallinen uus ravintola, mä tykkäsin. Ja toi keitto oli ihan törkyhyvää, mutta varmaan tosi rasvaista. Muutenkin nyt on ollut outoa käydä ulkona selvinpäin. Yllättävän hauskaa on kyl ollut ja hyvin jaksanut muutenkin. Ennen jotenkin ajatellut, että tarvitsee sitä kaljaa, että pysyy hereillä ja meno päällä, mutta se taitaakin olla vähän päinvastoin. Revelations 2006.

Mun punttisohjelma on seuraavanlainen:

maanantai: tissit, ojentajat, vatsat ja hartiat
tiistai: yläselkä, alaselkä, naruhyppely ja hauikset
keskiviikko: jalat ja vatsat
torstai: tissit, ojentajat, naruhyppely ja hartiat
perjantai: yläselkä, alaselkä, vatsat ja hauikset
lauantai: jalat ja naruhyppely
sunnuntai: lepoa ja piiiiiitkä venyttelysessio

Tai siis naruhyppely ja vatsat vuorottelee eri päivien välillä. Ihan hyvältä toi on tuntunut, noi lihakset saa nopeasti vedettyä kerralla ja esmes. ojentajat ja rintalihakset on hyvä treenata samana päivänä kun esim. penkissä ojentajat saa jo jonkin verran treeniä muutenkin. Sama hauisten kanssa esim. ylätaljassa. 3 X 8-10 toistoa, 30 sekkaa taukoa toistojen välillä, että pysyy syke. Viimeinen sarja vedetään, kunnes tulee stoppi. Vähän oon yrittänyt sellaista minipyramidia kanssa joidenkin lihasten kanssa, erityisesti jaloissa.

Juoksemassa kävin viime viikolla kerran, korista heittelemässä/pelaamassa kolme kertaa, eli ei tullut urheiltua kahta kertaa päivässä - vielä. Ja ens viikolla ilmat näyttäis vähän kylmenevän, wää. Melkein joka ilta oon vetänyt venyttelyä, mutta oon päättänyt pyhittää sunnuntait sellaiselle 40-60 minsaa kestävälle venyttelysessiolle.

Summa summarum, ihan hyvältä näyttää ja tuntuu. Reseptejä alan pisteleen tässä kans sitä mukaa kun hyviä keksin.

Huomenna lähtee!

Huomenna alkaa suicide-dieetti. Tipaton alkoi jo heti välittömästi vapun jälkeen. Nykytilanne on tämä:



Kuten näkyy, käsissä ei ole yhtään muotoa ja vatsan seudulla on vararengas. Ja muutenkin mun yleiskunto ja ihan yleisfiilis on ollut vähän huonona. Ei oo ollut oikeen terve olo. Tähän tarttis ny ikäänkuin muutoksen. Ajattelin muuten pistää samanlaisen kuvan noin viikon välein, että näkee itsekin onko mitään tapahtunut.

Mulla on kovat tavoitteet: päivittäinen kalorimäärä ekan kuukauden pitäis saada jonnee sinne 1200-1500 tienoille, mielellään vähemmän. Puntilla olis tarkoitus käydä ainakin joka arkipäivä, samoin joko juoksemassa, kiipeilemässä tai heittelemässä korista. Ja JOKA ilta on pakko venytellä, edes vähän. Kun oon suht tyytyväinen rasvan määrään (toivottavasti jo joskus kesäkuun alussa) niin vaihdan punttisohjelmaa silleen, että se painottaa räjähtävyyttä jaloissa ja yläkropassa sellaista hyvin tiukkaa lookkia, eli siis toistoja vähän enemmän.

Pannassa on tästä lähin: valkoinen leipä, tavalliset juustot, sokerilimut (joita en kyl juo muutenkaan), kaikenlaiset makeat, punainen liha, peruna ja pasta. In on: maitorahka, kana, kala, ruskea riisi, proteiinijauhe, ruisleipä, kevytjuusto (ja sitäkin vähän) ja Cokis light. Näin siis ohjesääntönä. Eineksistä mä sallin itselleni sen Kitchen Joy thai-safkan, jossa on per annos vain joku alle 600 kaloria. Jos vetäis vaikka sellaisen lounaaksi silloin tällöin. Ne on kyl hyvää, kantsii tsekkaa.

Huomenna pitää kans printtaa itselleen sellain samallain raksituspaperi mitä mulla oli silloin 2004 kesällä kun edellisen kerran himokuntoilin. Pitänee tehdä erillinen punttiksell, aerobisille ja venyttelylle.

Tästä se lähtee, wish me luck.

Off topic, tältä mun kämppä näyttää nyt:



Eli mulla on sänky tuolla oikealla lähellä partsia, telkka ikkunan edessä ja sen edessä tollain snadi pöytä, jolla mä pidän mun läppäriä, jotta sais sen kiinni kotiteatteriin. Pöydän edessä on kahden istuttava vuodesohva ja sohvan takana seinän vieressä on mun kirjoituspöytä. Tää ratkaisu tuntuu varsin toimivalta. Voin kattoa joko DVD:eitä telkkarista tai TV-sarjoja läppäriltä vaihtamatta istumapaikkaa. Ja kotiteatterin surroundkin toimii jees, takakaiuttimet on kirjoituspöydällä. Jee. Kaipais vaan vähän julistetta toi seinä.

Palaillaan varmaan viikon lopulla.

Jabba Le Hut

Eli tarkoitus olis päästä kesäkondikseen. Taino oikeastaan tavoite olis olla kunnossa kesän lopulla, mutta sama asia. Tuli noita kiloja vähän liikaa Ranskassa ja isin ensimmäinen kommentti kotiin palattua taisi olla "onps sulla läskit posket". Eipä siinä mitään.

Kiloja on nyt 96, mikä on noin 8 enemmän, mitä haluaisin. Olen nyt Lahdessa asuessani polkenut kuntopyörää joka päivä, mutta syönyt normaalista (eli suht huonosti). Sitten kun Wapun jälkeen muutan takaisin Helsinkiin on aika tehdä tiukka lista "go ja no go" ruoista sekä herättää henkiin Töölögymin kortti. Tarkoitus olisi tosiaan olla ennätyskunnossa kesän lopulla.

Stay tuned jos kiinnostaa. Mä yritän kirjoittaa tänne suht usein, ihan vaan siks että pysyn itsekin kärryillä.