Jabba Le Hut

Eli tarkoitus olis päästä kesäkondikseen. Taino oikeastaan tavoite olis olla kunnossa kesän lopulla, mutta sama asia. Tuli noita kiloja vähän liikaa Ranskassa ja isin ensimmäinen kommentti kotiin palattua taisi olla "onps sulla läskit posket". Eipä siinä mitään.

Kiloja on nyt 96, mikä on noin 8 enemmän, mitä haluaisin. Olen nyt Lahdessa asuessani polkenut kuntopyörää joka päivä, mutta syönyt normaalista (eli suht huonosti). Sitten kun Wapun jälkeen muutan takaisin Helsinkiin on aika tehdä tiukka lista "go ja no go" ruoista sekä herättää henkiin Töölögymin kortti. Tarkoitus olisi tosiaan olla ennätyskunnossa kesän lopulla.

Stay tuned jos kiinnostaa. Mä yritän kirjoittaa tänne suht usein, ihan vaan siks että pysyn itsekin kärryillä.

Jäähyväiset aseille...

... koska Ranska olisi helppo vallata muutenkin. Kjeh.

Tässä nyt vihoviimeinen blogipostaus nykymuodossaan. Mä ehkä teen blogistani kuntoilublogin Suomeen palattuani, tarkoitus on antaa vaihtokiloille kyytiä aika rankastikin. Se kuuluisa 0,1 tonnin rajapyykki saattaa olla todella lähellä, en oo punninnut itseäni tänne tulemisen jälkeen ja ennen tänne saapumista painoin 96 kiloa. Ja kyllä, kessiä on tullut täällä lisää. Perkeleen valkoinen leipä ja kermaiset juustot! Mutta vaihto-osuus on siis nyt paketissa. Outoa ja ehkä vähän haikeeta. Mä ainakin opin tykkäämään tästä blogiavautumisesta aika paljon jos ei muuta.

Aloitetaan noilla (kahdella) lukijakysymyksillä. Minna Islannista kysyy, että mitä tapahtuisi, jos Paluu Tulevaisuuteen leffoissa Marty McFly olisi oikeasti päätynyt kiksauttamaan äitiään (Minski taisi tosin käyttä sanaa ”oleen”, mutta tota se saleen tarkoitti) niinkuin ekassa leffassa meinasi käydä. Noh, Minna tietänee vastauksen tuohon itsekin mutta jaetaanpa nyt tämä salaisuus ihan jästeillekin:

Minna sanoo:
oho, nyt ikkunan ohi meni poika, joka vois olla mikko lehmuskoski 10 v. sitten

Aura sanoo:
:D

Henri sanoo:
mikko tule takaisin...

Henri sanoo:
tulevaisuusteen

Aura sanoo:
hurjaa, sä oot ehkä joutunu aika-avaruusjatkumon vääristymään

Minna sanoo:
tänne, missä on leijailevia skeittilautoja

Minna sanoo:
ja aikakoneauto

Aura sanoo:
ja michael j. fox

Henri sanoo:
ja marty mcfly

Minna sanoo:
myös hän, kuinka komea hän onkaan

Henri sanoo:
iih!

Aura sanoo:
oh... ihana

Minna sanoo:
mutta varo marty, älä sekaannu äitiisi!

Henri sanoo:
muuten saat lapseksi itsesi!

Aura sanoo:
:tippuu naurusta:

Aura sanoo:
kelaa, kuin siistii ois olla oma äiti

Henri sanoo:
ja se olisi outoa

Aura sanoo:
siinä ois kyllä vähän sellanen muna-vai-kana dilemma...

Minna sanoo:
ja siitä vasta soppa syntyisi, ei mikään kalasoppa

Henri sanoo:
ohhoh

Minna sanoo:
no ehkä semioutoa

Henri sanoo:
tässäpä idea speksiin

Aura sanoo:
nainen synnyttää itsensä?

Henri sanoo:
"mitä jos marty mcfly olisi saanut lapseksi itsensä?"

Minna sanoo:
joo, marty on itsensä isä

Minna sanoo:
ja lastensa isä sekä isoisä

Aura sanoo:
se leffanauha ois ehkä syttyny tuleen tossa vaiheessa

Minna sanoo:
sisartensa veli sekä isäpuoli [(?)]

Minna sanoo:
vaimonsa mies sekä appiukko

Aura sanoo:
apua, apua, nyt se sekos!

Minna sanoo:
menee vähän vaikeeks

Henri sanoo:
joo

Henri sanoo:
rankaisis itseään kun poika on ollut tuhma

Henri sanoo:
piiskais itseään

Minna sanoo:
antais itelleen viikkorahaa

Henri sanoo:
=D

Minna sanoo:
ja veis kalareissuille

Aura sanoo:
ottais iteltään viikkorahan pois!

Aura sanoo:
ja kertois itelleen kukista ja mehiläisistä

Henri sanoo:
söis salaa itseltään karkkia ennen ruokaa

Aura sanoo:
ja olis samaan aikaan tosi vaivaantunu ja vähän silleen et "hei fabu, mä tiiän nää jo"

Minna sanoo:
varastais iteltään tupakkaa

Aura sanoo:
jois iteltään salaa kännit

Minna sanoo:
valmentais omaa futisjengiään

Aura sanoo:
ja tulis tosi hiljaa yöllä himaan ettei vahingossa herättäis itteensä ettei huomais et on kännissä

Henri sanoo:
ja kun perheen koiraa lopetettais niin hyppäis itse oman ampumansa luodin eteen

Aura sanoo:
mut kelatkaa sen äidin asemaa siinä perheessä!

Minna sanoo:
voi, traagista, ja maagisen nopea mies!

Minna sanoo:
vähän niinku neo

Henri sanoo:
mutta niin todenmukainen

Aura sanoo:
todellakin

Henri sanoo:
lainaisi omaa autoaan

Minna sanoo:
siinä on seuraavaan speksiin vähän haastavampi päärooli!

Henri sanoo:
on kyl

Minna sanoo:
opettais itteään ajaa sitä autoo

Aura sanoo:
ja huutais itelleen kun ei osaa vaihtaa vaihteita

Henri sanoo:
heittelis oman talonsa ikkunoita kivillä, ettei itse herää

Henri sanoo:
pikkukivillä, siis

Minna sanoo:
hyvä tarkennus

Henri sanoo:
oli

Henri sanoo:
pysyis naimisissa vaimonsa kanssa, ettei itse kärsisi traumoista

Aura sanoo:
mut sit jos erois, niin vierailis aina vuoroviikonloppuina ittensä luona

Henri sanoo:
itkis ylpeydestä ekasta omasta maalistaan

Aura sanoo:
ja olis sillon itelleen tosi kiltti

Minna sanoo:
joo, mutta aina kärsisi henkisesti, kun näkisi itsensä harrastamassa seksiä vaimonsa/äitinsä kanssa

Henri sanoo:
totta kai

Aura sanoo:
ja sit muuten asuis himassa äit-vaim- no sen naisen kanssa ja olis tosi vittumainen

Minna sanoo:
ja kieltäisi itseään kertomasta niistä enempää, koska se on niin noloo

Henri sanoo:
joo

Henri sanoo:
menisi omilla papereillaan baariin

Minna sanoo:
itkisi kun unohtaisi omat synttärinsä

Aura sanoo:
ja kapinois itteään vastaan teininä pukeutumalla sellasiin vaatteisiin, jota ite ei hyväksy

Henri sanoo:
ei pääsisi omiin nappulaliigan matseihin kun on niin kiire

Minna sanoo:
kysyisi äidiltä, "miksi minä olen aina niin myöhään iltaisin töissä"

Aura sanoo:
ostais itelleen tosi himmeitä synttärilahjoja koska kärsii syyllisyydentunteesta

Henri sanoo:
lupaa tästä lähtien laittaa itsensä kaiken edelle

Minna sanoo:
hohoo

Aura sanoo:
kiusais pikkuveljeään ja rankaisis itteensä siitä

Henri sanoo:
epäilee, että itse pettää äitiä/vaimoa sihteerinsä kanssa

Henri sanoo:
toivoo, ettei ota eroa vaimostaan

Aura sanoo:
kärsii oidipus-kompleksista muttei kuollakseenkaan ymmärrä, miksi

Minna sanoo:
salaa itseltään työttömäksi joutumisensa

Henri sanoo:
hemmottelee itsensä piloille

Minna sanoo:
hyvä chäänssi antaa itelleen enemmän etuja kuin muille lapsille

Henri sanoo:
on kyl

Aura sanoo:
totta

Minna sanoo:
on aina itsensä puolella sisarusriidoissa

Henri sanoo:
yrittää elää omat epäonnistumisensa urheilijana uudelleen itsensä kautta

Minna sanoo:
mutta ei silti tottele itseään

Henri sanoo:
käskee itseään nurkkaan

Minna sanoo:
toi urheilujuttu on muuten ihan kauheeta katsottavaa ihan normaaleissakin perheissä

Aura sanoo:
käskee itsensä aikaisin nukkumaan eikä tottele vaan hiipii itseltään salaa takas alakertaan kattomaan kauhuleffaa

Aura sanoo:
niin on kyl

Minna sanoo:
pakottaa itsensä syöä

Minna sanoo:
mään vihanneksia

Minna sanoo:
(siis perheissä joissa isä ja poika on eri henkilöt)

Aura sanoo:
sanoo itelleen "katso nyt, minäkin söin aina vihannekset ja katso millainen minusta tuli!"

Henri sanoo:
ai NIIISSÄ perheissä

Henri sanoo:
friikkejä

Aura sanoo:
ja vastaa "Niinpä"

Aura sanoo:
joo, mä en oo koskaan ymmärtäny sellasia useamman henkilön perheitä

Aura sanoo:
mä en ymmärrä, miks yks ihminen ei vois vetää kaikkia rooleja

Minna sanoo:
joo, mä en tajuu

Aura sanoo:
itse olen esim. aina perjantaisin oma koirani

Aura sanoo:
se on tosi helppoo, ku voi vaan maata ja syödä

Aura sanoo:
mut vähän vaikeeta ku ei osaa ite avaa ovee

Henri sanoo:
tää keskustelu menee sitten blogiin, varoitus

Henri sanoo:
ellet itse kerkeä ensin

Aura sanoo:
tai käyttää telkkarin kaukosäädintä

Henri sanoo:
riennä!

Minna sanoo:
ounou. pistä sä vaan

Minna sanoo:
kunhan saan ansaitsemani creditit

Henri sanoo:
tai itse asiassa tää kuulunee speksifoorumeille

Minna sanoo:
hehee, sano kaikille siellä terveisiä

Aura sanoo:
tää kuuluu joka paikkaan

Aura sanoo:
tää on oikeesti tosi syvällistä filosofista pohdiskelua

Aura sanoo:
mä oon kyl välillä miettiny et jos pystyisin meneen ajassa taaksepäin ja näkisin itteni vaik 10 vuotta sitten tälleen nyky-auran silmin niin mitä mä kelaisin itestäni?

Aura sanoo:
totesin et läpsisin itteeni varmaan korville aika lujaa

Minna sanoo:
ja tää kaikki lähti maisteri lehmuskoskesta.

Henri sanoo:
kyllä

Henri sanoo:
siitä mä leikkasin sen

Aura sanoo:
ohoo, mä nään et henri on nyt speksifoorumeilla

Aura sanoo:
kohta se postaa

Minna sanoo:
parasta ikinä

Henri sanoo:
oli kyl

Henri sanoo:
mua naurattaa noin antaa itselleen viikkorahaa ja kertoo itselleen kukista ja mehiläisistä läpät

Henri sanoo:
istuu omalla polvellaan ja kertoo kukista ja mehiläisistä

Minna sanoo:
ja kertoo tarinoita omasta lapsuudestaan itselleen

Henri sanoo:
ja tylsistyy

Minna sanoo:
"silloin hiihdin kouluun joka päivä miljaardi kilometriä"

Aura sanoo:
koska on jo kuullu ne kaikki aiemmin

Aura sanoo:
ylämäkeen kumpaankin suuntaan

Aura sanoo:
sudet juoksi perässä

Minna sanoo:
"joo, mut osta mulle silti skede"

Aura sanoo:
vuoden ympäri

Aura sanoo:
:D

Henri sanoo:
"enkä hiihtäny!"

Minna sanoo:
toi

Minna sanoo:
riita ei loppuis ikinä

Henri sanoo:
ei kyl loppuis

Minna sanoo:
paitsi kun se laittais ittensä nukkuu

Minna sanoo:
mutta jäis kuitenki kattoo salaa aikuisten ohjelmia äänettömällä

Henri sanoo:
joo, kattois salaa portaiden yläpäästä omaa pornoaan

Aura sanoo:
kelaa sitä shokkia kun löytää omasta pöytälaatikosta pornolehdet, jotka on piilottanu iteltään

Henri sanoo:
siinä kunnon kompromissi

Aura sanoo:
ja sit alkaa selailla niitä varovaisen jännittyneenä

Minna sanoo:
missi ku missi

Aura sanoo:
ja sit jossain vaiheessa hiipii mieleen sellanen fiilis et "mä oon muuten nähny nää ennenkin"

Minna sanoo:
ton vois toteuttaa sille "siamilaiset kaksoset"-henkisesti

Henri sanoo:
joo vois

Minna sanoo:
tai sitten ihan vaan yhtenä, vois olla hauskempi

Aura sanoo:
joo, vois ommella ne näyttelijät yhteen

Minna sanoo:
jos on hyvä näyttelijä

Minna sanoo:
sillä ois vaan puolikkat

Minna sanoo:
viikset

Henri sanoo:
tietty

Minna sanoo:
niinku siinä pepsi-mainoksessa

Minna sanoo:
ja puolikkaat silmälasit

Minna sanoo:
puolikas propellilippalakki

Henri sanoo:
puolikas ulsteri ja pilotti

Henri sanoo:
toisessa jalassa maihari ja toisessa reino

Minna sanoo:
toisessa suupielessä salatupakka ja toisessa piippu

Pointti tullee kaikille selväksi.

Kassu Chilestä kysyy, että vieläkö Avoriazin hiihtokeskuksessa haisee shaisse. Noh, siellä oli hevosia ihan perkeleesti ja niillä on tapana tuottaa lantaa ihan mukavaa tahtia, joten vastaus kysymykseen on.... ehkä. Mut siellä baarissa haisi oikeasti ihan hirveälle, vessassa oli tapahtunut putkivahinko heti alkuviikosta eikä sille tehty koko loppuaikana mitään. Hyööörgh. Onneks siihen hajuun tottui yllättävän nopeasti aina sisään tultaessa, mutta kyllä se oli silti aina alitajunnassa kolkuttelemassa.

Speaking of Avoriaz, mä aion ehdottaa KY-Skille, että alkaa järkkään kimppamatkoja tonne Altiglissiin. Tonnehan siis voi tulla kuka vaan ja hinta on vaan 370€ sisältäen kaiken. Lennot Geneveen saattaa saada menopaluuna yksinäänkin joku 200€ ja menopaluu Genevestä junalla Grenobleen on joku 35€, riippuen päivästä. Halpaa kuin se kuuluisa saippua! Ja oikeasti, jos se viiden hengen ryhmä osa yhtään laskea niin pääsee aika takuuvarmasti palkinnoille ja ne oli tosiaan aika perkeleen kovia palkintoja. Mä tuon muuten sen mun voittamani laudan Suomeen ja myyn sen siellä, tarjouksia otetaan edelleen vastaan! Ovh on tosiaan 279€ mutta mä voin luopua siitä jo hintaan 150€. Simo lautahuoneelta hei.

Nyt tosiaan voisi aloittaa tän mun jälkikäteisreflektion että mitä jäi käteen ja kumpaan. Aloitetaan nyt ensiksi niillä asioilla, mitä mun ei todellakaan tule ikävä:

Ranskalainen rakennustaito - Se on oikeesti ihan käsittämätöntä, miten nää ei osaa rakentaa huoneita sillä tavalla, etteikö siellä olisi yöllä ihan perkeleen kylmä. Kaikki ulkkarit valittaa tästä. Se lukee säännöissä. Mun ekat pari viikkoa täällä meni aika lailla hytistessä ja flunssastessa (minä flunssaan, sinä flunssaat, hän flunssaa...), kunnes ostin lisäpeiton tohon päälle. Kesällä täällä on salettiin taas yöllä liian kuuma, onneks en oo ottamassa siitä selvää.

Ranskalainen tehottomuus,byrokratia ja informaatioteknologian kehittymättömyys - Mä tuun varmaan purskahtamaan iloiseen itkuun jossain Kampin Mäkin jonossa kun saan pitkästä aikaa ateriani vain minuutin jonottamisen jälkeen. Sellainen tehokkuuden ja optimoinnin pelisilmä on tainnut jäädä ranskalaisissa geeneissä väistyväksi ominaisuudeksi. Se on niin turhauttavaa katsoa kun esmes. Mäkissä saattaa olla viis kassaa auki, mutta vaan yks ihminen keittiössä ja sit ne kaikki kassat odottaa siinä burgeriräkin edessä omiaan. Raaah! Marco kertoi jonottaneensa burgeria kerran yli 30 minuuttia, kunnes lähti (ilman burgeria) menemään, jotta kerkiäisi leffaan. Nice. Mitkään aikataulut ei täällä tosiaan pidä ja jengi saapuu joka paikkaan 15-30 minsaa myöhässä.

Ranskalaista byrokratiaa ei oikeesti voita mikään ihanuudessa. Paikallisten matkatoimistojen pitäisi myydä suomalaisille pakettimatkoja, jossa ihmisten pitäisi tyyliin viikossa a) avata pankkitili b) ottaa vakuutus c) anoa jotain apurahaa d) kirjoittaa shekki jollekin instanssi ja sen jälkeen perua kaikki nää transaktiot. Jos onnistuu kaikessa viikon sisään niin saa ilmaisen matkan! Nyt kun mun vaihto alkaa lähestyä loppua niin mun pitäisi lopettaa mun pankkitili. Mä menen pankkiin mun Nordean tilin IBAN-numero messissä ja kerron, että haluan lopettaa tilini. Seuraa seuraavanalainen sananvaihto.

Pankin ByroNatsi: ”Onko teillä RIB (eli siis sellain lappu, missä näkee just noi kaikki IBAN-tunnarit) mukananne?”

Henri: ”Jo toki, olkaapa hyvä.”

PBN: ”Ikävä kyllä en voi hyväksyä tätä, tämä ei ole riittävä.”

H: ”Ööö... miten niin.”

PBN: ”Se ei ole virallinen.”

H: ”????”

PBN: ”Nämä tiedot pitää toimittaa teidän Suomen pankin virallisella paperilla.”

H: ”Siis samat tiedot, mutta virallisella paperilla?

PBN: ”Kyllä.”

H: ”Mutta jos kerto tiedot on kuitenkin täysin samat...”

PBN: ”Paperin pitää olla virallinen.”

H: ”No mistä te esimerkiksi tiedätte, että paperi todella on virallinen Nordean paperi?”

PBN: ”Siinä on yleensä logo.”

Tjoo-oh. Ja sen lisäksi nainen kertoi, että virallisen RIB:n toimittamisen lisäksi mun pitää ANOA tilin lopettamista KIRJALLISESTI. Pliis, antakaa mun lopettaa mun tili, jooko? Menin takas kouluun ja Nordean verkkosivuille. Tallensin Nordean logon koneelle ja alan tekemään väärennettyä (uu, pahis) Nordean RIB:iä. Mutta onneksi Fahmi tulee paikalle ja takoo vähän maalaisjärkeä meikäläisen päähän: ”Dude, why don’t you just take your money out and leave the account be? What do you care?” Hyvä pointti, teenkin niin. Ja jos ne jotain urputtaa niin esitän tyhmää. Toimii aina.

Toinen asia mitä en tuu kenties koskaan ymmärtämään on se, että täällä menee melkein joka mesta kiinni tunniksi lounasaikaan. Eikö ne voi vuorotella lounasaikojensa kanssa tai vaikka syödä konttorissa? Eheeei, laissa lukee, että meillä on oikeus herkutella tunnin ajan keskellä päivää ja asiakkaat syököön leivoksia. Off with their heads, sanon ma.

Informaatioteknologia ei toimi täällä juuri ollenkaan. WLAN-asemia löytyy sieltä täältä mutta ne on aina maksullisia ja aneemisen hitaita. Nettipankki on näille joku suuri saatana, ihan lapsenkengissä vielä. Toista se on Cyberpunk-Suomessa.

Nyt viime viikonloppuna pääsi muuten kanssa aika monta ärräpäätä Lyonin lentokentällä, jonne olin mennyt lautapussini kanssa jotta saisin sen heivattua rahtiin. Lautapussi painaa tällä hetkellä about 30 kiloa, kiitos erinäisten hankintojen ja voitettujen tuotteiden. Ei todellakaan kiinnosta maksaa ylipainosta penniäkään, joten ajattelin lähettää sen ennakkona rahtina Suomeen. Olin miettinyt, että suuntaan ensiksi Lyonin kentälle ja otan siitä bussin Lyonin keskustaan. Vaikka Lyon on tyyliin Grenoblen lähin suurkaupunki, en ole saanut raahattua persettäni sinne vielä kertaakaan. Meidän isikin sanoi, että kaupunki on yksi Ranskan parhaimpia raflakaupunkeja. Mums. Uudet kesäkengätkin oli kanssa kiikarissa. Toisin kuitenkin kävi, niin kuin Ranskassa usein.

Herään vähän ennen kello yhdeksää (darrassa) ja raahaan maailman painavinta lautapussia bussiasemalle. Bussimatka Lyonin kentälle kestää vähän reilu tunnin. Saavuttuani perille, meen infotiskille ja tiedustelen, että missäköhän mahtaa olla rahdin luovuttamispiste. Vastaus:

”Olen pahoillani, emme ota vastaan rahtia lauantaisin emmekä sunnuntaisin.”

Itken.

Oikeesti, mikä lentokenttä EI ota rahtia viikonloppuisin? Nää ja näiden saatanan työehdot. Noh, palloilen lentokentällä päättömästi jonkun 20 minuuttia, lähinnä siksi että en vain suostu myöntämään, että ainoa järkevä vaihtoehto on palata takaisin Grenobleen. Ei hirveästi nappaa mennä Lyoniin 30 kiloinen laukku olkapäällä. Kiroilen ja ostan uuden bussilipun (15€ suuntaansa). En tätä kirjoittaessani vielä tiedä mitä teen ton lautapussin kanssa. Pahimmassa tapauksessa jouduin maksamaan ylipainosta täyden hinnan ja sehän on vain sellainen 300€, jota mulla ei juurikaan ole. Pitäisi siis soittaa vanhemmille kentältä ja anoa pikasiirtoa.

Kun saavun vihdoin takaisin Grenobleen niin mietin, että pitäisikö tässä sitten vielä lähteä Lyoniin. Kello oli kuitenkin jo sen verran myöhä, että päätän jäädä Isoon G:hen. Muutenkin kun tuhlasin jo 30€ ja kolmisen tuntia tuohon täysin tyhjänpäiväiseen reissuun. Onneksi Grenoblessa sentäs paistoi aurinko ja löysin ne himoitsemani kesäkengät:



Pariisilainen sananlasku (oikeesti): Mitä paremmat kengät, sitä parempi itsetunto.

Mitä muuta ei tuu ikävä:

Koulun tasoa - Mä olen aivan saletisti laiskistunut täällä opiskelijana, pitänee korjata kurssi syksyllä. Oikeasti, vaikka kuinka yrittäis vetää kaikki tentit rimaa hipoen läpi, niin on silti aina luokan korkeimpien arvosanojen joukossa. Parasta on kuitenkin se, että paikalliset opiskelijat tietää, että koulu on ihan läppä, mutta niitä ei kiinnosta paskaakaan, koska ne saa ihan pelkän koulun maineen ansiosta todella hyvät työpaikat takuuvarmasti valmistuttuaan. Tän koulun opiskelijoita ei muuten todellakaan näkynyt niissä CPE-mielenosoituksissa saatika yhtään luentoa peruttu protestina CPE:lle. Niilllä ei niin sanotusti oo hommassa penniäkään kiinni.

Muutenkin hommaa vedetään mun mielestä täällä ehkä hieman liikaa opiskelijoiden ehdoilla. Toisessa pääaineessa oppilaat oli ”huutoäänestänyt”, että tenttiä ei pidetä ja opettaja oli vaan että ”aijaa, no ei sit”. Kai tää on tätä ranskalaisten yksityiskoulujen arkea. Niin ja kertauksena, tää koulu oli tosiaan reilusti HSE:tä korkeammalla siinä kuuluisalla management koulujen listalla.

Grenoblen kaupunkia - Grenoble on Ranskan Lahti. Molemmissa oli yhdet talviurheilukisat monta monta vuotta sitten ja sillä maineella on ratsastettu näihin päiviin asti. Molemmat kaupungit on ”kokoistaan väkivaltaisempi” tilastojen mukaan. Ja mikä tärkeintä, mä olen asunut molemmissa ja en loppua kohden malttanut, että pääsisin muuttaan Helsinkiin kummastakin.

Sunnuntait on Grenoblessa ihan legendaarisia. Jos mä heräsin vaikka kello kymmenen niin mua vitutti aina se, että päivästä tulee liian pitkä. Mä pyrinkin aina parhaani mukaan ajoittamaan laskettelureissuni sunnuntaille jottei tarvitsisi kärvistellä täällä. Jos en ollut laskemassa, niin sitten yksinkertaisesti laskin sekunteja ja purin nilkkaani iltaan asti, jotta pääsisi leffaan. Leffateatterit oli melkein ainoat mestat, mitkä oli sunnuntaisin auki. Menin sunnuntaisin nukkumaan aina ennen kahtatoista jotta päivä olisi armollisesti ohi.

paikallista punaviiniä - Tästä mä olin suoraan sanottuna hyvin yllättynyt. Ei kaupassa osunut yhtään hyvää viiniä käteen. Mä ostin koko vaihdon aikana aika monta pulloa viiniä ja välillä kaadoin niitä maistamisen jälkeen ihan lavuaarista alas tai alensin ne ruoanlaittoviineiksi kun ne oli niin pahoja. Ranskalaiset viinit on mun makuun aivan liian marjaisia ja happamia. Parhaat viinit sai rafloista ja ne oli melkeen aina italialaisia. Jännä juttu, mä ainakin assosioin punaviinin vahvasti Ranskaan, en tosin enää. Niin, ja valkkariahan mä en juo.

Se menkkaamisesta, nyt keskitytään niihin asioihin, mitä mulla tod näk tulee hyvinkin suuri ikävä:

Valkoista leipää - Onhan se nyt perkeleen hyvää. Todella rapeaa ulkoata, pehmeää sisältä ja halpaa kuin ranskalainen valkoinen leipä. Varsinkin ne vanhanajan patongit, joiden päälle laitetaan ihan sikana jauhoa sen jälkeen kun ne otetaan uunista on niin luksusta. Ruisleipää on kyllä kieltämättä pirun kova ikävä. Todennäköisesti meen Suomessa ekat pari päivää nukkumaan Vaasan Ruispalat-paketti kainalossa.

Paikalliset juustot - Nää hakkaa parhaudessaan jopa valkoisen leivän. Juusto on halpaa, kermaista ja sitä saa tuhatta eri lajia. Mun ehdottomaksi suosikiksi nousi Tomme De Savoie, joka on sellainen puolipehmeä kermapohjainen juusto, joka on suolattu ehkä täydellisesti. Brietä tuli vedettyä kanssa ihan hyvin, samoin goudaa ja parmesania (kiva leikata itse omat lastunsa pastaan). Jollei mulla olisi toi reppu jo niin perkeleen täynnä paluuta ajatellen niin toisin Suomeen kyllä joitain juustoja.

Meidän koulun läheinen sandwhich mesta - Ihan taivaallinen paikka. Sieltä saa todella isoja täytettyjä patonkeja ja panineja noin kolmen euron yksikköhintaan. Mun suosikit oli Bagnat Thon ( 1/3 jättipatonki, majoneesia, tonnikalaa, salaattia ja munaa), kanapanini ja L’Italien (puolikas patonki, mozzarellaa, oliiviöljyä ja tomaattia).

Kebab - Paikallinen kebab tehdään aina lampaasta ja on todella nannaa verrattuna Suomeen. Me likes. Ja sitä saa halvalla ja yleensä vielä ranskalaiset kaupan päälle ilmaiseksi. Tää on myös yllättäen kontribuoinut mun kessiin. Ja kebabmestoja on täällä paljon, yksi jopa suoraan mun ulko-oven edessä.

Italialainen kortteli - 30 italialaista raflaa vieri vieressä, kaikki mafian omistamia. Kuulema joku ”ulkopuolinen” oli yrittänyt pistää pizzeriaa pystyyn niiden viereen, se poltettiin kahden päivän jälkeen tms. Mutta kyllä ne osaa tehdä hemmetin hyvää pizzaa ja vielä kiviuunissa. Kohtuuhalpaakin oli vielä ja hyviä italialaisia viinejä.

Opiskelijaedut - Tuntui siltä, että joka ikisessä mestassa sai opiskelija-alennusta. Raflat, museot, kaupat, leffateatterit, julkiset, rautatiet, laskettelukeskukset... KAIKKIALTA. Kaikki yritykset saa vissiin ottaa sen erotuksen verotuksessa takas. Maksanee Ranskan valtiolle hunajaa, mutta eipähän oo mun verorahoja penniäkään kiinni. Erityisen hämärä on se, että Quickissä (paikallinen Hesburger) saa ison aterian ostettuaan opiskelijakortilla toisen samanlaisen burgerin ilmaiseksi. Eka luultiin, että meidän tutorit yritti kusettaa meitä kun ne kertoi siitä, mutta pakko se oli uskoa itsekin viimeistään kun noin seitsemättä kertaa tuota etua käytti hyväksi.

Vuoret - On ne kyllä komeita ja on niissä kiva lasketella ja vaellella. Korkeimmillaan olin 3800 metrissä, siellä oli jo vähän vaikea hengittää. Pitänee muuten laittaa tää laskettelukausi pakettiin, meinaa ei välttis mikään Messilä tai Himos tunnu näiden keskusten jälkeen juuri miltään. Saa nähdä että löytyykö itse asiassa motivaatiota laskea Suomessa enää koskaan, paitsi ehkä jossain Lapissa. Laskupäiviä tuli muuten yhteensä vaihdon aikana 16 tai 17, en oo enää varma kumpi. Alkukaudesta tosiaan oli aika hirveää laskua kun täällä ei ollut lunta lainkaan, mutta sen jälkeen olikin oikke kivvoo. Suurin osa budjetista meni itse asiassa juuri lasketteluun, nyt kun miettii.

leffatettarit - Lähinnä siksi kun ne kaksi oli tossa heti nurkan takana, ne oli halpoja ja leffat oli aina alkuperäiskielellä. Näin monen monta leffaa ja monet vielä tosi tosi hyviä.

Top 10 leffaa mitä näin täällä:

1. Brokeback Mountain
2. Jarhead
3. Walk The Line
4. Munich
5. Lord Of War
6. Everything Is Illuminated
7. Syriana
8. Se Uma Thurmanin ja Meryl Streepin komedia
9. Good Night & Good Luck
10. You Got Served ( DVD:ltä, tosin - sarjassamme ”niin helvetin huono, että on jo hyvä” )


Vaihtarikaverit - Meillä oli ihan huikea porukka, niin kuin olen useaan otteeseen jo hehkuttanut. Vain yhden 35-v punaniskajenkin kanssa en tullut toimeen ja sekin lähinnä sen takia, kun se flippas nähtyään mun ”Fahrenheit 9/11”-paidan. Siitä ei kyllä tykännyt kyllä kovin moni muukaan. Sellain huonolla tapaa ikinuori ääliö.

Mutta tosiaan, mä vieläkin ihmettelen sitä miten nopeeta tahtia täällä tutustui jengiin heti alussa ja miten meistä tuli sellainen tiivis verkosto. Ikinä ei ollut seuran puutetta koulussa ja me tehtiin ihan sikana eri asioita yhdessä. Jopa pokeririnki saatiin poikien kanssa perustettua ja se teki hemmetin hyvää mun matkakassalle, joku 140€ jäin voitolle. Kjäh. Leffassa käytiin usein yhessä tai sitten vaan hengattiin jonkun kämpillä ja tehtiin safkaa. Ulkona käytiin vähintään kaksi kertaa viikossa. Good times.

Siitä tulikin mieleeni, että ainakin kolme pohjois-amerikkalaista vaihtaria olisi tulossa Suomeen käymään kesäkuussa vaihdon loputtua osana laajempaa Skandinavian kiertuetta. Aikataulusta ei ole vielä tietoa, mutta jonnekin juhannuksen seuduille se näyttäis osuvan. Siistiä. Pitänee viedä ne mökille ja saunottaa ne ... ALASTI!

Meillä oli viime torstaina periaatteessa läksiäiset, koska se oli viimeinen ilta kun me kaikki oltiin yhdessä paikalla. Vaihtarijengi antoi mulle ja Kristofferille tällaiset (klikkaa isommaksi):



*Niisk* Tuli roska silmään.

Ei mulla muuta. Nähdään Suomessa.

[/vaihto]

Kato äiti, mä osoitan mieltä!

Tää ei ole se luvattu viimeinen postaus, vaan pistä väliin vielä vähän lisää observaatioita Ranskasta ja tästä ah niin kivasta kansasta.

Mulla oli tänään vapaapäivä koulusta, mutta tulin silti koululle kun ei mulla ollut paremapaakaan tekemistä (joo, tää kaupunki on tosiaan hieman kuivanpuoleinen). Mä joudun joka päivä kulkemaan juna-aseman ja raiteiden ali kulkevan tunnelin läpi. Tänään oli siinä tunnelin sisäänkäynnin edessä odottamassa noin 25 poliisia, kaikki mellakkavarusteissa. Parilla oli jopa happinaamarit otsalla. Näytti oikeesti aika uhkaavilta.

Nopeimmat varmaan arvasi jo mistä oli kyse; täällä osoitetaan taas mieltä CPE:tä vastaan. Lyhyt kertaus: CPE = "contrat prémiere embauche", eli siis nuoren vastavalmistuneen ensimmäinen työsopimus. Nykyisellään CPE:n maksimipituus voi olla 6 kk, mutta lainsäätäjät haluaa pidentää sitä kahteen vuoteen. CPE:n aikana työntekijä voidaan siis irtisanoa päivän varoitusajalla ilman mitään erorahaa. Kaikki vastavalmistuneet ei tietenkään allekirjoita CPE:tä, vaan solmii ihan normaalin työsopimuksen, mutta monet ei saa muuten töitä ellei suostu CPE:hen.

Italiassa on samanlainen systeemi ja siellä saatiin työttömyys laskuun paikallista CPE:tä muokkaamalla samalla tavalla. Vastustus oli vissiin Italiassakin kovaa, mutta ihan näin lapasesta ei tainnut homma karata. Täällä jengi nostaa äläkän, jos he kokevat, että oma napa on uhattuna (ja totta kai vetoaa johonkin solidaarisuuteen tai muuhun tekosyyhyn samalla) kuten EU:n perustuslain kanssa kävi. Toissapäivänä oli ympäri Ranskaa ollut mieltä osoittamassa yhteensä 3 miljoonaa (!!!!) ihmistä CPE:tä vastaan. Saa nähdä ratifioiko Chirac lain.

Saavuin koululle ja istahdin meidän vakkari "ulkkaripöytään". Kanadalainen Sean kertoi ohimennen, että sai toissapäivänä pippurisuihkeesta silmiin kun käveli himaan CPE-mielenosoituksen läpi. Meno oli kuulema yltynyt aika hulluksi. Siitähän meikäläinen innostui ja lähti samantien kotiin hakemaan kameraa. Mäkin haluan! Mietin, että tästä sais mukavan jutun kanssa Kylteriin jos homma oikein karkaa lapasesta. Gonzoreportteri Weijo henkensä uhalla paljastaa totuuden Ranskan opiskelijamellakoista. Verta! Pippurikaasua! Pamppuja!

Kotiin juostessa oli asemalle ilmestynyt lisää kyttiä ja ne oli alkanut levitä laajemmalle. Pääkadun varrella oli jokaisessa kadunkulmassa vähintään kaksi poliisia passissa. Tältä varmaan tuntuu elää poliisivaltiossa, mietin. Ihmisiä oli kadulla tosi vähän, varmaan mennyt väkivaltaa karkuun. Aloin olla aika innostunut jo koko mielenosoituksen ajatuksesta. Helppohan se meikäläisen, kun ei ole penniäkään koko CPE:ssä kiinni. Muut mielenosoittajat huutaa itku kurkussa iskulauseita ja meikäläinen marssii mukana riemuidioottihymy naamalla ja mietin vaan että "meitsi on melkeen anarkisti, siistiä!".

Riennän kotiin, heitän repun nurkkaan ja otan kameran kainaloon. Lähden samantien menemään ja suuntaan kohti pääkatua. Siellä näyttäis olevan jonkinnäköinen ihmismassa valmistautumassa marssiin. Sinne! Joukon edessä oli joku valkoinen auto, johon oli pultattu kajarit kiinni. MC yritti kiihottaa mielenosoittajia hurmioon. Mun ranskan ymmärrysskillsit on kyllä parantunut tänä vaihtoaikana. Mun "small talk"-ranska oli jo ihan hyvällä hollilla ennen vaihtoa. Nyt luonnistuu jo baarissa huutaminen musiikin yli ranskaksikin, mutta vielä en ole oppinut ymmärtämään megafoni-ranskaa, useista yrityksistä huolimatta. "mmmfhfhhff.... CPE!! .... contre!... nous... mmfmfmfmff...". Ei siitä saanut mitään tolkkua.

Hetken seisoskelun jälkeen väkijoukko alkaa liikkua. Kajareista alkaa pauhaa... Robert Milesin "Children". Öööö? No okei, kai sen jotenkin ymmärtää. Children... children of the revolution tms. Mut seuraava biisi onkin jo sitten vähän vaikeampi selittää: Outhere Brothersin "Boom Boom Boom". Öööö... biisin nimi kuvastaa mitä käy CPE:lle? Seuraava biisi oli totta kai Whigfieldin "Saturday Night", joka on siis sävelletty kaikille mielenosoituksissa kuolleille. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi kaikki toiveet kunnon väkivaltaisesta mielenosoituksesta hävitä. Wää. Juoksen joukon eteen kun haluan ottaa kuvan niiden mielenosoituskankaasta. Siinä luki "lukiolaiset vs. CPE". No voihan perkele. Missä on "militanttianarkistit vs. CPE" kun niitä eniten tarvii?



Laita Haddawayn "What Is Love" seuraavaks!





Ennen tätä koko CPE-kohua mä olin kerinnyt nähdä muistaakseni jo 5 eri mielenosoitusta eri aiheista. Nää ihmiset tosiaan tykkää mielenosoituksista. Mulla on jopa teoria tälle ilmiölle, mä meinaan syytän tätä taulua:



Toi on siis Eugene Delacroix'n "Vapauden Jumalatar johtaa kansaa", yksi romanttisen ajan kuuluisimmista tauluista. Aikanaan toi taulu innoitti ihmisiä ja muutenkin romantisoi koko vallankumouksen ja mielenosoittamisen ajatusta. Romantiikan aikana Ranskassa kuulema nuoret miehet vaelteli kaupungista toiseen etsien toisia romanttisia hupsuja, joita voisi haastaa kaksintaisteluun, panoksena kauniin neidon suosia. Mä veikkaan, että tämä sama idiotismi on ranskalaisilla vieläkin veressä.

Ainiin, mikä siis oli se linkki tohon tauluun. Jos olisit itse pienestä asti katsonut taulua mellakoivasta väkijoukosta, jossa joukkoa johtaa topless nainen, niin totta kai se ehdollistaa nuoret miehet liittymään mukaan! "Mielenosoitus... vapauden jumalatar... tissi... I'm so there!" Ennen vanhaan nuoret miehet julistivat nousevansa barrikadeille sortavaa kuningasta vastaan, mikä totta kai sai naisten korsetit kostumaan. Nykyään nuoret miehet nousee barrikadeille jotain EU:n maatalousdirektiivejä vastaan, mikä ei nyt saa ihan samanlaista reaktiota naisväessä. Mutta yritys pysyy kovana.

Off the record, itse olen CPE:tä vastaan. En siksi, että olisin jotenkin työläisten puolesta tai muuta kommaria, vaan lähinnä siksi, että tässä toistuu sama ilmiö kuin Suomessa: kun ei voida/uskalleta leikata muilta, niin leikataan opiskelijoilta. Ranskassa on työntekijöillä jopa Suomeen verrattuna aika perkeleen kova irtisanomissuoja ja etuisuudet, eli toisin sanoen kynnys palkata uusi työntekijä on melko korkea, koska siitä voi olla myöhemmin vaikea päästä eroon. Ranskan hallitus haluaa laskea työttömyyttä ja saada palkkaukset nousuun, mutta keinoja on kovin vähän. Ainoa ryhmä, joka ei voi oikeastaan mennä lakkoon on juurikin opiskelijat, joten niitä on hyvä lyödä. Sääli. Idea on oikea, ratkaisu on väärä.

Takaisin aiheeseen. Kävelin sitten mielenosoittajien kanssa jonkin matkaa toivoen, että se liittyisi suurempaan pääjoukkoon, jossa olisi niitä rähinöitsijöitä. Kulkue liittyi pääjoukkoon, mutta siellä odotti vaan lisää lukiolaisia. Tänään oli siis näköjään vaan lukiolaisia liikkeellä, näköjään mielenosoittaminenkin voi olla vuorotyötä. Räpsin lisää kuvia ja lähdin kotiin. Olipa floppi. Toista se oli silloin kun oltiin Pinochetia ja Batistaa kaatamassa.



Ihq!!!1 Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus! Mut missä on tissi?

Interaktiivisuutta!

Elisa K käski mun just kirjoittaa lisää asiaa blogiin. Täältä pesee.

Niin, ne jotka ei vielä tiedä, niin tässä siis teille: mä olen Suomessa lopullisesti torstaina 13.4.2006 kello 2:59 aamuyöstä. Silloin saapuu lento Pariisista rakkaalle Helsinki-Vantaan lentokentällemme. Mä aikaistin lähtöä lähinnä kolmesta syystä: a) mulla ei oo rahaa reissata opintojen jälkeen (suht tärkee kun miettii) b) kaikki muutkin vaihtarit lähtee pois täältä ja c) mulla ei oo vielä kesäduunia ja sen etsiminen lienee helpompaa Suomessa. Toi vika nyt ei oo kovin painava argumentti, mutta vaikutti kuitenkin. Kahdeksan päivää siis kotiinpaluuseen, vähän jänskättää jo!

Mutta siis, koska mun vaihto on niin lähellä loppuaan niin pitää pikkuhiljaa vetää tää blogigin pakettiin! Nyt mä toivoisin kaikilta teiltä, jotka tätä blogia lukee pientä osallistumista. Mä huomasin tässä yks päivä, että mun blogiprofiili on luettu tähän mennessä jo 491 kertaa (!!) Mua kiinnostais tietää, että ketkä kaikki tätä lukee oikein aktiivisesti. Eli nyt kaikki kipin kapin merkkaamaan tämän postauksen kommenteihin oma nimi ja kuinka usein tätä lukee (tai jotain)! Tämän lisäksi jos on joitain kysymyksiä mihin haluaa esittää kysymyksiä, joihin mä sitten vastailen vihoviimeisessä postauksessani, niin siitä vaan! Mun viimeinen postaus tulee olemaan hyvin pitkälti jälkikäteisreflektiota siitä miten vaihto on mennyt ja niin edelleen.

Kohta nähdään ja nyt kaikki, kommentteihin mars!