23c666 Ärsyttävä niche-markkinointi, 4ov/6ects

Muistan kun tossa syssyllä kävin ton Mainonta ja Kulutus-kurssin (hyvä kurssi, btw) ja siellä yksi vierailuluennoitsija kertoi, että Ranskassa on ihan sairaan isot ja tärkeät markkinat 6-10 vuotiaiden lasten koulun jälkeiselle välipalalle. Se kuulosti musta silloin tosi hassulta, että niin ns. vähäpätöiselle aterialle olisi muka isot markkinat. Mutta näin on. Joka helevetin mainoskatkolla tulee vähintään kaksi tällaista mainosta ja ne on kaikki samojen teemojen muunnelmia. Tässä muutama esimerkki:

Lapsi: “Hei äiti, se olen minä, Jean-Pierre, hemmoteltu, ylisuojeltu ja ärsyttävän söpö lapsesi – todennäköisesti perheen ainoa! Olen palannut koulusta kummallisen latautuneena!”

Äiti: ”Jean-Pierre, silmäteräni! Tule nyt syömään päivän tärkein ateriasi, maittava välipala heti koulun jälkeen! Sitähän sinä himoitset kuin crack-kokaiinia! Huomaatko muuten lapseni, että olen aika epäluonnollisen hot!”

Lapsi: ”Äiti! Tämä Power Rangers- muoviin pakattu juustopuikula maistuu taivaalliselle ja kirvoittaa hymyn huulilleni! Minulla on Oidipus-kompleksi!”

Äiti: ”Rakas lapseni! Minä itken!”

Tai sitten toinen variaatio:

Muut lapset: ”Moi me ollaan täällä puussa ja Jean-Pierre on ihan homopoika! Harrastakaamme koulunjälkeistä kiusaamista!”

Jean-Pierre: ”No mut hei, en haluiskaan tulla teidän tyhmään puuhun, koska mulla on tää suklaavanukas, jossa on kolmetoista kerrosta suklaata!”

Muut lapset: ”Jean-Pierre onkin hyvä jätkä! Ilakoikaamme!”

Kolmas variaatio, lapsen terveydestä enemmän huolehtiville:

Lapsi: ”Äiti! Olen saapunut voitokkaana koulusta! Anna perustuslaillinen oikeuteni, eli koulunjälkeinen maittava välipala! Olet jälleen muuten aika hemmetin kuuma pakkaus!”

Äiti: ”Hahaa, olen vaihtanut välipalasi tähän uuteen, terveelliseen vaihtoehtoon!”

Lapsi: ”Äiti, miksi tapoit Jeesuksen? Oletko lutka?”

Äiti: ”Mutta lapseni, maista jugurttia ensin! Siinä on kaikki mitä kasvava lapsi (=nykyisellään liian läski, tarvis tehdä jotain) tarvitsee!”

Lapsi: ”Äiti tämä onkin hyvää! Luon nyt katseen, jolla voisi antaa anteeksi kansanmurhan!”

Äiti: ”Teepä se ja laihdu!

[myöhemmin]

Äiti: ”Jacques, aviomieheni! Mitä teet jääkaapilla lapsesi jugurtti kädessä?”

Isä: ”Hei, olen koominen loppukevennys, jolla on tarkoitus osoittaa, että vanhemmatkin voivat syödä tätä jugurttia! Lisäksi luon mielikuvaa terveestä ydinperheestä, eikä mistään YH-horosta ja äpärälapsesta!”

Äiti: ”Nauran hedelmällisesti! Tehdään uusi lapsi tässä keittiön pöydällä!”

Ton loppukevennyksen voi copypeistaa myös kahteen ekaan variaatioon. Kun tän koulun jälkeisen välipalan mielentilan löytää niin näitä mainoksia voi suoltaa suunnilleen yksi per minuutti tahdilla. Class dismissed.

Muutenkin ranskalaiset mainokset on aika hirveitä. Näillä on joku jingle- ja catch phrase-fetissi. Tyypillinen ranskalainen mainos on sellainen, että joko helvetin kaunis ihminen tai sitten todella naurettava ihminen kertoo tuotteen ominaisuuksista ja lopussa tulee jingle ja slogan (yleensä joko viettelevästi tai ärsyttävästi lausuttuna). Ja ne jinglet on ihan käsittämättömän hirveitä. Ei tietoakaan mistään mielikuvamarkkinoinnista. No ei suomalaiset mainoksetkaan niin loista mutta juu nou.

Musiikkivideot on kanssa hauskoja täällä. Hauskoja siksi, koska niissä on aina ihan hemmetin korkeat production valuet, mutta biisit on ihan hirveetä peruspoppikuraa. Ja vaikutteita on otettu jenkeistä ihan helvetistiä, vaikka ollaan olevinaan niin anti-american. Sami tossa vinkkasikin, että uusimmassa Economistissa on juttu siitä, kuinka Amerikka ja Ranska on niin samanlaisia monin tavoin. Täytyy myöntää, että se pitää paikkansa. Mä en ymmärrä miksi jotkut sanoo Suomea Euroopan amerikkalaisimmaksi maaksi (tai mä en tiedä kuinka yleinen väittämä on, mä kuulen tota aina vähän väliä). Ranska on tosiaan aika pikaruokaisa ja kulutuksellinen maa ja jenkkiviihdettä tuuttaa enemmän joka tuutista kuin Suomessa. Mutta toisaalta näillä on paljon rankempi lainsäädännöllisä keinoja Ranskan ja ranskalaisen kulttuurin suojelemiseen. Mene ja tiedä. Ja taas on huonoa tajunnanvirtatekstiä. Tarttis päätoimittajan editoimaan.

Just päättyi ensimmäinen koulupäivä. Mä luen tosiaan ostamista ja kansaivälistä "sourcingia" (ei taida olla hyvää suomalaista sanaa välittämään tota). Kauppiksessa on vaan yksi kurssi ostamista logistiikan alla, täällä sille on omistettu kokonainen pääaine. This is major is dedicated to all my homeboys, ya heard? Joo. Opettaja kävi nopeeta läpi kevään aikataulun ja näyttää siltä, että asian puolesta en tule oppimaan mitään uutta, ehkä vähän syventämään jo ennestään oppimaani. Huomaa kyllä, että Osto on kauppiksessa Tarkkalan kurssi, sen verta paljon on saatu ahdettua yhteen kurssiin kun täällä on sama neljässä kurssissa. Pitänee muuten pyytää Tarkkalalta vanhat slaidit, voi olla apua. Teenkin sen nyt heti. Noin, tehty.

Bai tö wei, ihan parasta kun meidän proffa ilmoitti, että 16.2. lähtien meillä tulee olemaan torstait ja perjantait vapaita! Mulla tulee siis olemaan neljän päivän viikonloppuja ihan sikana. Torstait ja perjantait oon rinteessä, viikonloput jossain muualla. Viikonloppuisin on liikaa jengiä rinteessä muutenkin, eli tää on mun kannalta just hyvä. Annan itselleni aplodit. Toivon vaan että maanantai-keskiviikko ei oo liian rankkaa.

Eilen oli kanssa ekaa kertaa se valinnainen kurssi, artistic creation. Oli kyl huisin hauskaa ja mielenkiintoista. Meidän maikka on joku tosi kokenut muotoilija ja taideasiantuntija. Eka me tehtiin sellainen perusharjoitus, missä piti piirtää se asia, mikä tuli mieleen jostain annetusta sanasta. Oli aika hauska huomata, miten mielikuvituksettomia suurin osa ihmisistä oli, koska ihmiset päätyi aina samoihin assosiaatioihin. Mä kyl yritin oikein nähdä vaivaa, että mä keksisin mahdollisimman erikoisia ja outoja. Päivän lopuksi se piti sellaisen pitkän luennon taiteen tulkinnasta ja taiteen käytöstä kaupallisiin tarkoituksiin. Oli mukava kuulla kun se dissas ihmisiä, jotka menee taidegallerioihin ihastelemaan tauluja ja teeskentelmään, että he muka ymmärtävät niitä. Tuli mieleen heti miten nykyään kattoo Mona Lisaa eri tavalla Da Vinci Koodin jälkeen. Esimerkkinä se näytti meille seuraavan taulun:


Sitten se pyysi meidän mielipiteitä. Kukaan ei oikeen osannut sanoa mitään. No sitten se paljasti, että teoksen on tehnyt Marcel Duchamp ja että hän on kuuluisa dadaisti, auttoiko. No vähän, se selittää teoksen luonteen ja järjettömyyden. No, entäs auttaako se, että teos on tehty 1913, eli juuri ennen WW I:stä ja että tuohon aikaan oli hirvittävä sotahurmos ja kilpavarustelu käynnissä ja että dadaistit olivat vahvasti sotaa vastaan? Nyt teos alkaa näyttää jo joltain. Tätä seurasi sitten mielenkiintoinen väittely siitä, että pitääkö artistin "konteksti" tosiaan tuntea ennen kuin osaa todella arvostaa taidetta? Opettajan mielestä pitää ja mä olen vahvasti samaa mieltä. Ja sitä paitsi, jos että jaksa lukea niitä pikku plakaatteja taulujen vieressä museossa, niin teitä (meitä) varten on minimalismi. Mutta siis todella mielenkiintoisen oloinen kurssi. Maikka näytti kanssa miten taide ja mainonta tai tuotedesign on vaikuttaneet toisiinsa (oli aika kipeitä esimerkkejä) ja ens kerraks meidän pitää miettiä joku taideteoksen ja tavallisen käyttöesineen risteytys (ope näytti näistäkin hienoja esimerkkejä). Mun ideana on yhdistää Picasson maalaus ja tavallinen seinäpeili.

Onpas pitkä postaus. Mun piti sanoa vaikka mitä vielä mutta jääköön ensi kertaan, hei hei!