Pariisi T-4 tuntia

Kohta lähen Pariisiin, siistiä. Pohdiskelen tässä kovasti että otanko kameran mukaan vai en. Pariisissa se olis kätsä mutta Lontoossa se olis vähän epäkäytännöllinen, joutuis laittaa sen johonkin strongboxiin tai whatnot bilettämisen ajaksi.

Maru ja Paula oli tosiaan täällä viikonlopun. Maru tuli tänne torstaina joskus kello 19, Paula yöllä. Mä olin edelliset kaksi päivää herännyt kello 7:10 luennoille, eli univelkaa oli. Ja kun tähän lisää sen, että Paulan saapumisen jälkeen me päästiin nukkumaan vasta kello joskus kahden jälkeen. Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä mäkeen heti 8:05 bussilla. Herätyskellon soidessa kello 6:45 yhteistuumin päätettiin siirtää herätystä parilla tunnilla ja mennä vasta kymmenen bussilla, joka me totta kai missattiiin. Mentiin kämpille ja vaihdettiin haikkausvaatteet päälle ja alettiin nousta kohti Bastillea.

Maru ja Paula:




Perjantaina siis ei tehty mitään kuin hengattu Grenoblessa. Esittelin tytöille koulunkin. Tehtiin illalla risottoa ja mentiin nukkumaan kello kymmenen. Herätys seuraavana aamuna kello 5:45, kun oltiin luettu aikataulut väärin ja luultiin, että bussi lähtee 6:50. Oikeesti se lähtikin 8:05, KUTEN AINA ENNENKIN. En oikeasti tajua miten pystyin oleen noin puusilmä. Noh, tytöt jäi asemalle kahville, mä menin kotiin takas nukkumaan vielä 20 minuuttia. Jokaisen minuutin arvoinen päikkäri kyl.

Bussimatkan ilmoitettu kesto on joku puoltoista tuntia. Nyt kuitenkin alpeilla satoi lunta kuin Esterin perseestä, niin matka kesti yli neljä tuntia. Ruuhka maantiellä oli aika huima ja Ranskan Alpeilla on jengillä tapana ihan kylmästi pysäyttää auton letkan edessä ja alkaa laittamaan lumiketjuja autoihin. Ja totta kai bussi jumahti jäisessä mäessä noin kymmenen kertaa niin kuskin piti poistua autosta ja laittaa sellain lankku renkaan eteen/alle joka kerta.

Kaveri soitti kesken matkan ja ilmoitti, että Les Deux Alpes on osittain kiinni liiallisen lumisateen takia, jotain 7/40 rinnettä vaan auki. Tytöt alkoi jo vähän panikoida, että päästäänkö tässä rinteeseen ollenkaan. Itse otin rauhallisesti, oon jo tottunut siihen, että Alpeilla tulee pettymyksiä. Autoja virtasi koko ajan alas ja veikkasin, että keskus on suljettu. Kun vihdoin kello 12:10 päästiin perille, huomasin onnekseni olleeni hyvin, hyvin väärässä.

Lipunmyynnissä kerrottiin, että kaikki rinteet oli auki. Just kun päästiin rinteeseen niin alkoi aurinko lämmittämään selkää ja taivas repesi. Offareilla oli noin 40 senttiä tuoretta puuteria. Loppupäivä olikin yhtä euforiaa. Laskin eka tyttöjen kanssa pari tuntia, mutta lopun aikaa rassasin yhtä offaria. En oikein voi käsittää: se offari oli ihan selvästi nähtävissä hissistä ja vielä suht helppoa laskemista (pari kalliota pitää väistää ja yks hypätä), mutta silti mun jäljet oli ainoat, mitä päivän päätteeksi sinne jäi.

Muutenkin jengiä oli rinteissä tosi tosi vähän suhteessa laskemisen laatuun. Ehkä se johtui siitä, että Grenoblessa satoi vettä ja jengi ei osaa yhdistää, että silloin korkeammalla todennäköisesti sataa lunta. Mutta all in all, erittäin antoisa laskupäivä. Ei paras ikinä, mutta harvinaista herkkua Suomen oloihin tottuneelle. Seuraavat kolme viikkoa täällä Alpeilla on varsinaisesti "kausi" menossa, pitää loman jälkeen käydä laskeen mahdollisimman paljon. Säätiedoissa on varoitettu jatkuvasta lumivyöryvaarasta just tänne meikäläisen alueelle. Mikä on siis ihan sairaan hyvä juttu!

Illalla mentiin Shahroozin kotibileisiin, tytöt pääsivät kokemaan miten Grenoblessa pistetään jalalla koreasti, sano! Maru ja Paula tapas suurimman osan mun ystävistä ja tytöt kertoikin, että täällä Grenoblessa näköjään pääsee tutustumaan ihmisiin paljon helpommin ja vaihtariporukat on tosi tiiviitä. Pariisissa meininkiä on niin paljon muutenkin, että varsinaisesti ei tarvitse tutustua ihmisiin. Grenoblessa kuolee tylsyyteen jos EI tutustu ihmisiin. Illan päätteeksi mentiin yhteen mafian pyörittämään yökerhoon, jonka musiikkivalikoima koostuu lähinnä 90-luvun europopista. Kuulin taas pitkästä aikaa "pomdigidigidigipomdigidigipomin" ihan kajareista eikä vain mun tai Minnan sanomana.

Nukkumaan kello 2:30, herätys krapulassa taas 7:05. Bussiasemalla oli ihan perkeleesti tyyppejä menossa skimbaamaan. Huhut puuterilumesta oli näköjään kiirinyt kansan tietoisuuteen. Ilma oli vähän kylmä, mikä sai mut vähän huolestuneeksi, meinaa se saattoi tarkoittaa kovettuneita offareita. Bussiterminaalissa kuulutettiin, että Alpe D'Huez ja Les Deux Alpes oli laitettu kiinni kovan tuulen takia. Huoli lisääntyy. Tytöt halus kuitenkin skimbaamaan, joten mentiin Chamrousseen. Chamrousse on tosiaan Grenoblesta nähtynä lähin ja mun mielestä myös paskin hiihtokeskus. Ei juuri mitään hyvää sanottavaa koko paikasta.

Kun saavuttiin Chamrousseen, niin saatiin tietää, että melkein kaikki rinteet oli kiinni kovan tuulen takia. Yläasemalla näki, kuinka lumi lensi hirveätä vauhtia ja piiskasi puita. Lipun olisi saanut puoleen hintaan, mutta mä päätin lähteä alas ja jättää tytöt oman onnensa nojaan, kuten hyvän isännän kuuluu. Tulin kotiin vähän ennen kahtatoista ja nukahdin samantien. Viides päivä putkeen kun piti herätä joskus seiskan aikaan tais olla vähän liikaa. Tytöt tuli kotiin joskus ennen kello neljää, eli ei tainnut olla liian hauskaa laskemista heilläkään. Pari tuntia hengattiin ja sitten tytöt lähti kohti juna-asemaa ja Pariisia. Mä jäin Grenobleen, koska jonkun piti palauttaa tyttöjen vuokrakamat seuraavana päivänä. Tänään lähtö kello 16:39, pitää laittaa kämppä kuntoon ennen sitä.

Ainii, rakas kansaneläkelaitoksemme muisti mua sihteerivuoden aikana maksettujen liiallisten tukien takaisinperintäkirjeellä. Yhteensä 1484€ pitää maksaa takaisin. Auts. En nyt kirjoita tästä tän enempää, mutta kiteytän mun tulevaisuuden parilla sanalla: harmaa talous.

Mistä tulikin mieleeni, että mun eka freelance-projekti on valmis. Tein yhdelle mun jenkkitutulle hänen pikku firmalleen kotisivut referenssinä, että saan vähän portfolioon täytettä. Eikä mulla ole vieläkään sitä toiminimeä perustettuna ja muutenkin laskuttaminen jenkeistä olis ollut vähän vaikeeta. ProHealth Systems on firman nimi ja ne tekee... vähän kaikkea mikä liittyy kuntoiluun, lähinnä ammattilaisille. Tosi simppeli design, mutta onpahan eka nettisivu-referenssi.

Yksi mun ranskalainen luokkatoveri on Pariisista kotoisin ja se kutsui mut ja tytöt messiin katakombeihin seikkailemaan. Nice. Siellä on kuulema joku akustinen keikka ja paljon jengiä. Pitää ottaa joko saappaat tai sellaiset kengät, mitkä voi sitten pestä helposti keikan jälkeen, on niin märkää. Ei muuten oikeen oo vielä mitään pahempia suunnitelmia Pariisin varalle. Sacre Couer pitää mennä kattoon ja Laumieren japanilainen puutarha ainakin (siellä kävin juoksemassa kun olin 4 päivää Pariisissa 2002). Ehkä shoppailua. En tiä.

Speksifoorumeilla jengi alkoi pistää kolehtia pystyyn jotta mä saisin lentoliput speksin ensi-iltaan. Tuli ihan lämmin fiilis. Mutta speksi jää nyt tänä vuonna väliin totaalisesti, ei mahda mitään. Uusimmassa Puniksessakin oli ihan kuvallinen mainos speksistä, repesin aika totaalisesti kun näin sen. Mä olen niin varma, että siitä tulee hyvä. Paras speksi kahteen vuoteen.