Annika K ja Simo P on täällä hiihtään viikon. Mä kävin hihtään niiden kanssa Alpe D'Huezissa torstaina ja ohhoh millaiset hiihtokelit oli. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta lähes koko päivän ja uutta lunta oli tullut taas oikein kivasti. Mä kävin laskeen vain ihan pari vapaata laskua, lopun päivää laskin pariskunnan kanssa. En tietenkään laittanut aurinkorasvaa naamaan, joten lopputulos oli tämä:
Nyt naama näyttää jo inhimilliseltä, mutta viime perjantaina sain aika paljon "racoon" ja "panda" kommentteja. Ihmiset tuijotti kadulla, which was nice.
Bongasin perjantaina netistä bileet lauantaille, jotka oli n. 500 kilsan päässä Montpellierissä. Lineuppi oli ihan sairas:
Full Faya
LINE-UP
RONI SIZE ( Full Cycle , V recording , Reprazent – UK )
GROOVERIDER ( Prototype rec. , Metalheadz rec.– UK )
ED RUSH ( Metalheadz rec. , Prototype rec., Virus rec.– UK )
DJ ZINC ( Bingo Beats. , Ganja rec – UK )
SUBFOCUS ( Ram rec. , Frequency rec. – UK )
MC VERSE ( Crunch rec , Wildchild rec – UK )
DYNAMITE MC ( Full cycle , Bingo beats rec – UK )
DJ KEY & MC LOOP ( Forbidden science crew, layback radio – FR )
Joooooten menin juna-asemalle ja ostin liput menopaluulle. Pistin paluun tosi aikaisin sunnuntaille, koska en halunnut ottaa hotellihuonetta turhaan. Bileet olis ollut ohi (ohjelman mukaan) kello 6 aamulla ja hotellit pitää yleensä luovuttaa ennen kahtatoista, joten olis turhan vähän unta saanut vastineeksi rahoilleen.
Saavun siis Montpellieriin joskus seiskan aikaan, käyn tekeen Maailman Nopeimman Turistikierroksen (tm) ja safkaan hodarin kojusta ja etsin taksitolpan. Montpellier on ihan kivan oloinen kaupunki, mutta jäi vähän pintaraapaisuksi toi visiitti. Nää bileet oli noin 7 kilsaa kaupungin ulkopuolella. Motaria pitkin piti ajaa. Taksi maksoi 15€, koska ne pyöristää lähimpään viiteen euroon (??). Paikan päällä huomasin, että sinne olis tullut bussi kanssa. Aamun ensimmäinen bussi lähtee kello 6:40, joten paluumatkalla ei tarvi maksaa itseään kipeäksi, nice.
Itse mesta oli joku käsittämättömän iso konserttiareena. Siellä esiintyy aina kaikki paikalliset mestarit areenalla ja muut iskelmäättörit, mutta tälle illalle koko mesta oli varattu junglelle. Ei olis oikeesti kovin paljon parempia puitteita voinut keksiä. Lavan edessä oli tanssitilaa ihan yllin kyllin ja halutessa voi nousta istumapaikoille chillailemaan. Aulassa oli baareja ja snack-kojuja, joissa ei ollut jonoa koskaan minuuttia enemmän. Vessojakin oli tarpeeksi. Ihmisiä oli just sopiva määrä ja ilmastointi pelas vähän liiankin hyvin. Näin logistiikan lukijana pakko nostaa hattua hyvin järkätyille bileille.
Ovet aukes siinä kasin jälkeen. Eka DJ oli joku ranskalainen suuruus, joka soitti ihan jees sinänsä, mutta kovin tyhjälle salille siinä vaiheessa. Kaveri soitti ikäänkuin tribuuttina illan muiden artistien biisejä. Setin lopussa alkoi ihmisiäkin olla jo ihan hyvin. Seuraavana oli vuorossa DJ Zinc.
DJ Zinc rokkas sukat jaloista. Se soitti ensimmäiset 45 minsaa sellaista todella lunkkia soul ja funk-kamaa ihan mielettömän tarkkaan miksaten. Toinen puolisko setistä oli omistettu sitten vähän tanssittavammalle ja rokkaavammalle kamalle. Oli ihan mieletön setti, chapeau.
Seuraavana oli Sub Focus. Sub Focus on ehkä tän hetken kovin tuottaja, mutta sen DJ-kyvyistä en ollut etukäteen niin vakuuttunut. SF veti kuitenkin aika rankan setin, hieman mielikuvitusta ja vaihtelua olis toivonut kuitenkin. SF:n jälkeen tuli Grooverider, joka mätti pelkästään tuoreimpia biisejä. Tunnistin niistä ehkä vain kaksi tai kolme. Miksaus oli kyllä todella tiukkaa, mutta jäin taas innovaatiota kaipaamaan enemmään.
Roni Size oli illan pääartisti. Samaan aikaan MC Dynamite (joka oli kans Lontoossa Andy C:n MC:nä) tuli lavalle. Roni miksaa nykyään tietokoneen kautta (lyhyesti: se siis "käskee" läppäriään levysoittimien kautta) ja sen kyllä huomaa miksauksen nopeudessa, pikku soundbytejen määrässä ja muutenkin hienona kikkailuna. Tosi paljon hyvin hyvin vanhoja klassikoita miksattuna uusiin biiseihin - toimii! Paras oli kuitenkin vielä vasta edessä: Ed Rush oli feidannut, joten pojat oli sopinut, että vedetään lopuksi Roni Size vs. DJ Zinc B2B Sub Focus! Eli toisin sanoen Roni soitti omalla kahdella dekillään joko Zinciä tai Sub Focusta vastaan ja ohhoh millaiseksi meno yltyi välillä! Esmes yhdessä vaiheessa Zincillä oli omilla lautasillaan sama biisi molemmissa ja Roni vastas siihen laittamalla omillaan myös saman biisin! Siinä sitten kikkailtiin samalla biisillä yleisön riemuksi noin viisi minuuttia putkeen. En oo moista nähnyt kyllä ikinä.
Bileet loppui kello viisi, eli tuntia ilmoitettua aiemmin. Jengiä oli tässä vaiheessa vielä ihan hyvin mestoilla, tosin joku 1/4 oli istumapaikoilla nukkumassa. Bileet siis loppui tosiaan tuntia liian aikaisin (kasista viiteen on kyllä sinänsä ihan pitkähköt bileet), eli nyt mulla oli yli puolitoista tuntia tapettavana, ennenkuin eka bussi lähtee asemalle. Mulla ei todellakaan ollut mitään aikomusta venata niin kauaa ulkona kylmässä, joten aloin liftaamaan. Tärppäs noin viiden minuutin odottelun jälkeen. Ihmiset oli ollut samoissa bileissä kuin mä ja ne vei mut ihan juna-asemalle asti, vaikka se oli tosi kaukana niiden omalta reitiltä. Yritin löytää sellaisen sopivan protestoinnin asteen, että ne varmasti veis mut sinne, mutta samalla tekisin selväksi, että mulla on (muka) huono omatunto siitä, että mä aihteutan niille tällaista vaivaa. Onnistuin.
Juna-asemalle tulin siis suunniteltua aikaisemmin, junan lähtöön oli vielä noin kaksi tuntia. Ei puhettakaan nukkumisesta, sen verran epämääräistä jengiä liikuskeli steissillä. Mä en oikeasti ymmärrä, mikä saa huligaanit maasta ja kaupungista riippumatta gravitoitumaan juuri juna-asemia kohti. Ostin kokiksen ja istuin alas. Puoli tuntia siinä lueskelin mukana ollutta kirjaa, kunnes havahdun siihen, kun kaks noin kymmenpäistä jengiä ryntää vastakkaisista ovista sisään ja aloittaa mättää toisiaan. Nää huligaanit oli ehkä just ja just 15-vuotiaita, eli ei sinänsä mitään pelottavaa, mutta jotenkin absurdia se oli silti. Koomisinta oli kyllä sivustakatsojien reaktiot: kaikki oli varmaan niin väsyneitä, että kukaan ei jaksanut/osannut reagoida mitenkään. Kaikki vaan istui tuoleissaa ja käänsi katseensa kohti väkivaltaa. Itse tein samoin, vaikka ne parhaimmillaan paini siinä parin metrin päässä.
Tappelua kesti jonkin aikaa, kunnes Security ryntää paikalle ja heittää kaikki ulos. Show's over? Not. Molemmat jengit takas vartin päästä VAHVISTUSTEN KERA ja aloittaa uudestaan. Sivustakatsojat reagoi taas samalla tavalla, eli kukaan ei tee yhtään mitään. Nyt Security tulee paikalle hieman nopeammin ja ei säästele otteissaan samalla tavalla. Kaikki heitetään taas pihalle ja tällä kertaa ne ei tule takas. Kai ne meni jonnee puistoon tai parkkipaikalle jatkamaan, toivotaan vaan, että teräaseet ei missään vaiheessa tullut leikkiin mukaan.
Tän pikku Shaolin-spektaakkelin jälkeen aika mateli aika perkeleen hitaasti. Kun juna vihdoin saapuu raiteille kello siinä puoli kahdeksan niin huomaan lipusta, että mun pitää vaihtaa vielä junaa tunnin päästä. Eli en siis voi nukkua, ellen halua päätyä Pariisiin. Vaihdon jälkeen en myöskään saa unta, kun ikkunasta paistaa aurinko suoraan silmiin eikä sitä saa mitenkään peitettyä. Ilma oli kyllä aivan upea. Kaikki vuoret oli uuden lumen peitossa, eikä taivaalla näy pilven pilveä. Jos olisin ollut Grenoblessa viikonlopun, niin olisin hyvin suurella todennäköisyydellä ollut rinteessä. Paitsi että mä vein perjantaina laudan huoltoon, eli en sittenkään. Trallalaa.
Tiedättekö kun sitä aina vastaa kysymykseen "mitäs teit eilen" hyvin usein vaan "en mitään", vaikka oikea vastaus on jotain "no mä kävin lenkillä, pesin pyykkiä, katoin telkkaria ja kirjoitin pari sivua gradua.". Noh, mä taisin tehdä uuden maailmanennätyksne "en mitään"-kategoriassa. Jos lasketaan, että uusi päivä alkaa käytännössä aina aamulla, niin mun sunnuntai oli seuraavanlainen: tuun kotiin noin kello 10:30, otan vaatteet pois, pesen hampaat ja rojahdan sänkyyn. Nukun siitä iltaseitsemään, jolloin nousen ylös ja käyn hakemassa jääkaapilta kaksi jugurttia. Syön ne ja menen takaisin sänkyyn. Vastaan Simo P:n puheluun ja tekstaan äidille takaisin ja nukahdan uudestaan, herään nyt maanantai-aamuna kello 6. Siinä oli oikeasti päivä, jolloin en tehnyt
EN
YHTÄÄN
MITÄÄN.
5 päivää Alppireissuun.
No comments:
Post a Comment