Mulla oli tänään vapaapäivä koulusta, mutta tulin silti koululle kun ei mulla ollut paremapaakaan tekemistä (joo, tää kaupunki on tosiaan hieman kuivanpuoleinen). Mä joudun joka päivä kulkemaan juna-aseman ja raiteiden ali kulkevan tunnelin läpi. Tänään oli siinä tunnelin sisäänkäynnin edessä odottamassa noin 25 poliisia, kaikki mellakkavarusteissa. Parilla oli jopa happinaamarit otsalla. Näytti oikeesti aika uhkaavilta.
Nopeimmat varmaan arvasi jo mistä oli kyse; täällä osoitetaan taas mieltä CPE:tä vastaan. Lyhyt kertaus: CPE = "contrat prémiere embauche", eli siis nuoren vastavalmistuneen ensimmäinen työsopimus. Nykyisellään CPE:n maksimipituus voi olla 6 kk, mutta lainsäätäjät haluaa pidentää sitä kahteen vuoteen. CPE:n aikana työntekijä voidaan siis irtisanoa päivän varoitusajalla ilman mitään erorahaa. Kaikki vastavalmistuneet ei tietenkään allekirjoita CPE:tä, vaan solmii ihan normaalin työsopimuksen, mutta monet ei saa muuten töitä ellei suostu CPE:hen.
Italiassa on samanlainen systeemi ja siellä saatiin työttömyys laskuun paikallista CPE:tä muokkaamalla samalla tavalla. Vastustus oli vissiin Italiassakin kovaa, mutta ihan näin lapasesta ei tainnut homma karata. Täällä jengi nostaa äläkän, jos he kokevat, että oma napa on uhattuna (ja totta kai vetoaa johonkin solidaarisuuteen tai muuhun tekosyyhyn samalla) kuten EU:n perustuslain kanssa kävi. Toissapäivänä oli ympäri Ranskaa ollut mieltä osoittamassa yhteensä 3 miljoonaa (!!!!) ihmistä CPE:tä vastaan. Saa nähdä ratifioiko Chirac lain.
Saavuin koululle ja istahdin meidän vakkari "ulkkaripöytään". Kanadalainen Sean kertoi ohimennen, että sai toissapäivänä pippurisuihkeesta silmiin kun käveli himaan CPE-mielenosoituksen läpi. Meno oli kuulema yltynyt aika hulluksi. Siitähän meikäläinen innostui ja lähti samantien kotiin hakemaan kameraa. Mäkin haluan! Mietin, että tästä sais mukavan jutun kanssa Kylteriin jos homma oikein karkaa lapasesta. Gonzoreportteri Weijo henkensä uhalla paljastaa totuuden Ranskan opiskelijamellakoista. Verta! Pippurikaasua! Pamppuja!
Kotiin juostessa oli asemalle ilmestynyt lisää kyttiä ja ne oli alkanut levitä laajemmalle. Pääkadun varrella oli jokaisessa kadunkulmassa vähintään kaksi poliisia passissa. Tältä varmaan tuntuu elää poliisivaltiossa, mietin. Ihmisiä oli kadulla tosi vähän, varmaan mennyt väkivaltaa karkuun. Aloin olla aika innostunut jo koko mielenosoituksen ajatuksesta. Helppohan se meikäläisen, kun ei ole penniäkään koko CPE:ssä kiinni. Muut mielenosoittajat huutaa itku kurkussa iskulauseita ja meikäläinen marssii mukana riemuidioottihymy naamalla ja mietin vaan että "meitsi on melkeen anarkisti, siistiä!".
Riennän kotiin, heitän repun nurkkaan ja otan kameran kainaloon. Lähden samantien menemään ja suuntaan kohti pääkatua. Siellä näyttäis olevan jonkinnäköinen ihmismassa valmistautumassa marssiin. Sinne! Joukon edessä oli joku valkoinen auto, johon oli pultattu kajarit kiinni. MC yritti kiihottaa mielenosoittajia hurmioon. Mun ranskan ymmärrysskillsit on kyllä parantunut tänä vaihtoaikana. Mun "small talk"-ranska oli jo ihan hyvällä hollilla ennen vaihtoa. Nyt luonnistuu jo baarissa huutaminen musiikin yli ranskaksikin, mutta vielä en ole oppinut ymmärtämään megafoni-ranskaa, useista yrityksistä huolimatta. "mmmfhfhhff.... CPE!! .... contre!... nous... mmfmfmfmff...". Ei siitä saanut mitään tolkkua.
Hetken seisoskelun jälkeen väkijoukko alkaa liikkua. Kajareista alkaa pauhaa... Robert Milesin "Children". Öööö? No okei, kai sen jotenkin ymmärtää. Children... children of the revolution tms. Mut seuraava biisi onkin jo sitten vähän vaikeampi selittää: Outhere Brothersin "Boom Boom Boom". Öööö... biisin nimi kuvastaa mitä käy CPE:lle? Seuraava biisi oli totta kai Whigfieldin "Saturday Night", joka on siis sävelletty kaikille mielenosoituksissa kuolleille. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi kaikki toiveet kunnon väkivaltaisesta mielenosoituksesta hävitä. Wää. Juoksen joukon eteen kun haluan ottaa kuvan niiden mielenosoituskankaasta. Siinä luki "lukiolaiset vs. CPE". No voihan perkele. Missä on "militanttianarkistit vs. CPE" kun niitä eniten tarvii?
Laita Haddawayn "What Is Love" seuraavaks!
Ennen tätä koko CPE-kohua mä olin kerinnyt nähdä muistaakseni jo 5 eri mielenosoitusta eri aiheista. Nää ihmiset tosiaan tykkää mielenosoituksista. Mulla on jopa teoria tälle ilmiölle, mä meinaan syytän tätä taulua:
Toi on siis Eugene Delacroix'n "Vapauden Jumalatar johtaa kansaa", yksi romanttisen ajan kuuluisimmista tauluista. Aikanaan toi taulu innoitti ihmisiä ja muutenkin romantisoi koko vallankumouksen ja mielenosoittamisen ajatusta. Romantiikan aikana Ranskassa kuulema nuoret miehet vaelteli kaupungista toiseen etsien toisia romanttisia hupsuja, joita voisi haastaa kaksintaisteluun, panoksena kauniin neidon suosia. Mä veikkaan, että tämä sama idiotismi on ranskalaisilla vieläkin veressä.
Ainiin, mikä siis oli se linkki tohon tauluun. Jos olisit itse pienestä asti katsonut taulua mellakoivasta väkijoukosta, jossa joukkoa johtaa topless nainen, niin totta kai se ehdollistaa nuoret miehet liittymään mukaan! "Mielenosoitus... vapauden jumalatar... tissi... I'm so there!" Ennen vanhaan nuoret miehet julistivat nousevansa barrikadeille sortavaa kuningasta vastaan, mikä totta kai sai naisten korsetit kostumaan. Nykyään nuoret miehet nousee barrikadeille jotain EU:n maatalousdirektiivejä vastaan, mikä ei nyt saa ihan samanlaista reaktiota naisväessä. Mutta yritys pysyy kovana.
Off the record, itse olen CPE:tä vastaan. En siksi, että olisin jotenkin työläisten puolesta tai muuta kommaria, vaan lähinnä siksi, että tässä toistuu sama ilmiö kuin Suomessa: kun ei voida/uskalleta leikata muilta, niin leikataan opiskelijoilta. Ranskassa on työntekijöillä jopa Suomeen verrattuna aika perkeleen kova irtisanomissuoja ja etuisuudet, eli toisin sanoen kynnys palkata uusi työntekijä on melko korkea, koska siitä voi olla myöhemmin vaikea päästä eroon. Ranskan hallitus haluaa laskea työttömyyttä ja saada palkkaukset nousuun, mutta keinoja on kovin vähän. Ainoa ryhmä, joka ei voi oikeastaan mennä lakkoon on juurikin opiskelijat, joten niitä on hyvä lyödä. Sääli. Idea on oikea, ratkaisu on väärä.
Takaisin aiheeseen. Kävelin sitten mielenosoittajien kanssa jonkin matkaa toivoen, että se liittyisi suurempaan pääjoukkoon, jossa olisi niitä rähinöitsijöitä. Kulkue liittyi pääjoukkoon, mutta siellä odotti vaan lisää lukiolaisia. Tänään oli siis näköjään vaan lukiolaisia liikkeellä, näköjään mielenosoittaminenkin voi olla vuorotyötä. Räpsin lisää kuvia ja lähdin kotiin. Olipa floppi. Toista se oli silloin kun oltiin Pinochetia ja Batistaa kaatamassa.
Ihq!!!1 Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus! Mut missä on tissi?
3 comments:
Vaadimme lisää "woohoo"-tyylisiä pousauskuvia. Yhdessä toogakuvassa oli yritystä tässä suhteessa.
Off the record -kommentti off the record -kommenttiisi. Vertaus Suomen opiskelijoilta leikkaamiseen vähän ontuu koska kyse ei Ranskassa ole mistään leikkaamisista. Päinvastoin, lakiuudistus yrittää parantaa juuri esitystä vastaan lakkoilevien asemaa.
Jos alle 26-vuotiaiden työttömyys on kaikkein korkeimmalla Ranskassa, lienee luonnollista sen pienentämiseksi kohdentaa toimenpiteitä nimenomaan tuon ryhmän työmarkkina-asemaan. Eli on vähän outoa sanoa, että opiskelijoita lyötäisiin koska heitä voi lyödä.
Tiedän, että tarkoitus on nimenomaan parantaa opiskelijoiden asemaa, mutta mielestäni perimmäisenä syynä siihen, että miksi puututaan mielummin CPE:hen sen sijaan, että esmes rukattaisiin tavallisten työläisten irtisanomissuojaa työttömyyden parantamiseksi, on juuri se, että tämä uudistus _voidaan_ tehdä.
Eli siis työttömyyteen puututaan leikkaamalla sen ryhmän etuja, jonka lakonuhka on pienin. Miun mielestä leikkauksia pitäisi tehdä across the board, mutta se nyt ei oo mahdollista. Kyllä mä ymmärrän, että ei Ranskan valtio ihan vittuillakseen tota uudistusta tee, mutta kyllä se joidenkin opiskelijoiden asemaa heikentääkin.
Post a Comment