Vaihtokateus iskee

Mulla on virallisesti nyt vaihtokateus. Minna kirjoitti ohimennen blogissaan, että se pääsee perjantaina kattomaan Pendulumia. Pendulum on just jees. Ja sit tosiaan viime viikolla Minna oli nähnyt Sigur Rósin, Damon Albarnin ja Damien Ricen livenä. Täällä Grenoblessa toi klubikulttuuri on sellaista nuokku-tasoa. Mä eksyin yhteen vinyylikauppaan yks päivä ja juttelin sen myyjän kanssa ja se sanoi, että ehkä kerran kuussa on yhdet housebileet. Jos haluu kunnolla pistää jalalla koreaksi niin pitää mennä Lyoniin tai Montpellieriin. Mä varmaan suuntaan ihan suoraan Lontooseen kun oon niin hemmetin snobi.

Muutenkin mua on alkanut vähän harmittamaan että mulla ei oo oikein tullut sellaista kulttuurishokkia. Täällä on yhtä kylmä kuin Suomessa mun lähtiessä ja muutenkin tää on ihan länsimainen kaikin puolin. Ja hei haloo, onhan Ranska niiiiiiin nähty. On ollut tosi kadehdittavaa lukea Simon ja Samin blogejaa ja niiden tarpomisia viidakossa. Se mun suunnitelma lähteä toiseen vaihtoon Malesiaan just ennen valmistumista alkaa vaikuttaa yhä suurimmissa määrin todennäköiseltä. Siinä yksi lisäsyy tehdä opinnot purkkiin ennen sitä 2008 deadlinea, että kerkee vielä lomalle Malesiaan. Kansantalous ja Kasanen kiittää.

Ettei nyt menis pelkäksi nillitykseksi, niin sanotaan että hyvää täällä Ranskassa on lähinnä ruoka/viini ja noi pikku vuoret tossa vieressä. Valkoista jugurttia saa 12-packin hintaan 1,20€, eli voisin vihdoin toteuttaa sen mun ikiaikaisen fantasian kylpyammeellisesta valkoista jugurttia. Mmmmmmm. Paikalliset halpajugurtit pärjää maultaan jopa Bulgarian jugurtille. Hassu juttu on se, että vielä ei ole osunut vastaan yhtään oikeen oikeen hyvää viiniä; pitänee tehostaa etsintää ja kulutusta. Juustot on todella halpoja, rasvaisia ja hemmetin hyviä. Ne vaan leikataan tosi tyhmästi niin niitä on vaikea höylätä. Leivät on täällä ihan sairaan hyviä ja ne on aina poikkeuksetta valkoisia. "Tummin" leipä mitä on tullut boulangeriesta vastaa sellaista ehkä graham-paahtoleipää.

Mä en käsitä miten ihmiset pysyy täällä niin laihoina. Kaikki ruoka on täällä tosi lihottavaa, koulun käytävillä eri kerhot ja yhteisöt myy kaikkia suklaaherkkuja joka päivä ja kuten tosta mun edellisestä postauksesta kävi ilmi, niin sokerin makuun opetetaan lapset aika aikaisin. Mutta silti puolet mimmeistä täällä on ihan anorektikoita. Joko nää urheilee kuin pienet eläimet, oksentaa ruoan jälkeen tai sitten näillä on kaikilla on kolibrin geenit ja ruoansulatus. Mä olin itse asiassa jo unohtanut miltä hiilariöverit tuntuu. Eli siis se fiilis kun vetää tyhjään mahaan vitusti sokeria ja ekaks tulee hirveen energinen olo mut sitten menee veto ihan pois. Mun on pakko korjata kyllä noita syömätapoja vähän, muuten musta tulee vaihdon päätteeks Jabba Le Hutt.

Eilen oli ekaa kertaa koristreenit. Me mentiin sinne yhdessä neljän jenkin ja kahden norjalaisen kanssa. Matkalla kentälle meitä hakemaan tullut ranskalaispelaaja kehui kuinka hyvä joukkue niillä ja kuinka kovaa ne treenaa jne. Totuus oli kyl toinen, lähempänä sitä miten mä muistan pelaamiseni silloin 2002 kun olin Lillessä duunissa. Ranskalaiset itkee ja parkuu pienestä kontaktistä, ei syötä juuri ollenkaan ja ei osaa pelata kurinalaisesti. Niiden valmentaja pisti treenien lopuks meidät ulkkarit omaksi joukkueeksi ja se tais vähän huolestua kun meidän helvetin huonossa kunnossa ollut rag tag jengi voitti niiden aloitusviisikon aika selvästi. Muutama niistä jenkeistä osas pelata kyl tosi hyvin ja niillä oli muutenkin hyvä meininki. Muutenkin jenkit on ihan parhaita. Muut vaihto-oppilaat pyrkii olemaan isännille silleen kohteliaita ja bileissä silleen sopeutumaan joukkoon, mutta jenkeillä (erityisesti pojilla) on sellainen "otetaan tää tila haltuun"-mentaliteetti joka on musta tosi virkistävää ja jopa tarttuvaa. Sellainen vähän naivi sosiaalinen optimismi on aika hyvä tapa kuvailla niitä. Good peoples.

Nyt pitäis alkaa tehdä noita työhakemuksia ens kesäksi. Hieman ahdistaa ettei tosiaan pääse työhaastatteluihin paikalle, ellei ne pidä niitä joskus toukokuun puolella. Toivottavasti saan kesäduunin suht nopeata hoidettua alta pois, mielellään jo ennen tota mun laskettelukauden alkua. Ainii, mä ajoin parran taas kokonaan pois. Mulla jäi trimmeri Suomeen niin pitää taas turvautua tähän "kasvata kunnes on pakko kasketa"-metodiin. Alkoi reuhka olla liian pitkä niin armotta pois! Ihmiset ei meinannut tunnistaa aamulla, oli hassua.

Silkkiposki kuittaa.