Reeeeeeaaaaaally?

Toi on vaihtariporukan uus catch-phrase. Se on Austin Powers II:sta. Mutta kaikki hokee sitä, myös minä. Minä ja Marco käytiin perjantaina tällainen sananvaihto:

M: "I'm so hungry I could fuck a donkey."

H: "I've tried it, doesn't work."

Tsiih.

Kävin eilen taas Bastillessa. Nyt se gondola toimi taas, eli pääs huipulle asti ilman kahden tunnin patikointia. Ilma oli varsin kiva ja (mie) sain napsittua jonkin verran kuviakin.



Tolla siis nousin Bastilleen. Ihan itse.



Maisema ylhäältä. Grenoble on muuten yksi Ranskan saasteisimmista kaupungeista ympäröivien vuorten takia, can you tell?



Nyt seuraa hieman maantietoa. (klikkaa kuva suuremmaksi niin näät paremmin.) Mä siis asun tossa punaisessa täplässä ala-vasemmalla, Hôtel Bristol ja neljäs kerros kadun puolella. Kadun nimi on Avenue Félix Viallet ja sen päässä siintää mun koulu (oikealla). Félix Viallet poikkasee myös ton hemmetin pitkän kadun nimeltä Jean Jarreau. Jean Jarreau on kuulema Euroopan pisin katu. Se jatkuu samalla nimellä läpi seuraavan kolmen kylän, yhteensä vissiin joku parisenkymmentä kilometriä. Suora se on ainakin.

Mä siis asun tosi lähellä ydinkeskustaa, mikä on tosi jees. Aina jos mennään leffaan tai baariin niin mun tarvii kävellä ehkä maksimissaan 400 m. Leffateatteri on oikeasti 100 metrin päässä. Sijainnin puolesta ihan paras paikka siis. Ja keskellä virtaa joki, eli Isère. Sen vesi on todella kirkasta, sillä se saa alkunsa ympäröiviltä vuorilta. En tietenkään menis juomaan sitä mutta silti.



Bastillen ja kaupungin välinen korkeusero on 500 metriä ja välillä pudotus on aika jyrkkä, mutta kiipeillä täällä ei voi. Bastillesta lähtee monta eri vaellusreittiä, keväällä meinaan ehdottomasti käydä kapuamassa yhden korkeamman mutta helposti kiivettävän vuoren huipulle. Siinä menee koko päivä mutta on ehdottomasti sen arvoista kuulema. Jee.




Grenoblelaista arkkitehtuuria kauheimmillaan. Paikallinen Merihaka. Villi veikkaus: noi rakennettiin vuoden 1968 olympialaisia varten kisaajille ja turisteille. Noi on vielä kaupungin korkeimmat rakennukset, joten ne näkee hyvin melkein kaikkialta. Kunnon torahampaat.



Matkalla alas leikin paparazzia.

Mä en tiedä kerroinko mä tän jo mutta kerrotaan nyt uudestaan, jotta tulee toistoa. Tää koulu oli siinä kuuluisassa management-koulujen rankingissa sijalla neljätoista. Neljätoista! Meidän armas kauppishan oli vasta sijalla 33, joten tän koulun pitäisi olla sitten huimasti parempi. Jotenkin mä en vaan näe että miten se voisi olla mahdollista, meinaa tää koulu on niin monelta osaa sellainen yksi vitun häröpallo että ei mitään rajaa.

Eilen käytiin taas, yllätys yllätys, leffassa. Leffa oli mulle entuudestaan täysin tuntematon Everything is Illuminated, mutta se osoittautui todella positiiviseksi yllätykseksi. Kyseessä oli Liev Schreiberin esikoisohjaus ja pieniä esikoisohjaajan lapsentauteja lukuunottamatta (KATTOKAA TÄTÄ KAMERAN LIIKETTÄ! NYT MÄ FEIDAAN TÄLLAISEEN SIELUNMAISEMAAN! MÄ OLEN TAITEELLINEN! WÄÄ!) oli erittäin ammattitaitoisesti tehty. Aluksi leffa oli ihan hersyvän hauska, mutta muuttui loppua kohti tosi herkäksi ja humaaniseksi. Tuli ihan herkkis olo. Niisk. En nyt kerro juonesta mitään, mutta paljastan sen, että leffan toinen päähenkilö on ukrainalainen Alex, joka puhuu maailman hauskinta broken Englishiä. Erityisesti tää dialoginpätkä tipautti totaalisesti (ulkomuistista):

Alex: You often go carnal with girls, yes?

Jonathan: What?

Alex: You have sexed a lot of women, yes?

Jonathan: Not really.

Alex: What you mean 'not really'?

Jonathan: Well I'm no monk but I'm no John Holmes, either.

Alex: I have heard of this John Holmes, he have the premium penis, yes?

Jonathan: Yes.

Alex: In Ukraine, everybody have penis like that.

Maksoin juuri 370€ arvoisen alppimatkan, mitä budjettini tervehtii varmasti ilakoiden. Matkaan toisaalta sisältyy aivan kaikki: matkat, hissiliput, hotelli, safkat(!), viinat(!!!) ja bileet. Eli jos mä olisin sen alppimatkan aikana Grenoblessa (tai missä tahansa muualla) niin mulla menis ihan perus elämiseen ja ulkoiluun ainakin noin 100€, eli halvaksi tulee. Sen lisäksi varasin vihdoin hostellin Lontoosta, mikä oli kummasti päässyt unohtumaan. Ilokseni huomasin myös sen, että ne True Playaz-bileet onkin jo perjantaina, eli mä voin olla siellä tappiin ast. Jos ne olis ollut lauantaina niin mun olis pitänyt lähteä sieltä ajoissa pois, jotta mä kerkeäsin lentokentälle aamulennolle. Samoilla silmillä, no less.

Tein muuten klassisen moan työnhaussa: muokkaan samaa hakemusta, jota sitten pistän eteenpäin joka paikkaan mutta ah, ihanaa, en sitten tajunnut vastaanottajaa itse hakemuksessa vaihtaa joka kerta. Nyt kaikki rekrytoijat luulee olevansa töissä HSE:n opintotoimistossa. Bugger.

Tällä viikolla on vain neljä päivää koulua ja tänään maanantainakin on vaan sitä taidekurssia, eli sitä ei lasketa. Meidän pitää ottaa joku vanha taideteos ja modernisoida se jotenkin. Tää on meidän tekele:



Ei kovin kliseisempää olis voinut keksiä.