UMF206

Yeah. UMF, eli Suomen viralliset konemusiikin kokoontumisajot oli taas Turussa 4.-6.8. Säät suosi ja oli kivaa.



UMF osui samalle viikonlopulle kuin Hankelan Pekan entisen kämppiksen Sami Viitamäen kotiinpaluu Suomeen. Sami oli ollut tosiaan viimeiset 8 kk Costa Ricassa sortamassa köyhiä ja palasi UMF:iin lähtöperjantaina Suomeen. Oli kuulema outoa puhua taas suomea ja ensimmäinen Karhu maistui hyvälle. Niin, ja täällä Suomessa on puhdasta.

Tuijaa (tai "Tumua", niinkuin Pennasen Jani hänet risti nilkkoihin potkien) en ollut kanssa nähnyt pitkään aikaan. Tehtiin Tuijan kanssa hauska jäynä Samille. Pistettiin Tuijalle paidan alle tyyny ja mentiin käsi kädessä Samia vastaan kentälle. Kahdksessa kuukaudessa kerkiää tapahtua paljon. Sami vaan tökkäs Tuijaa mahaan ja sanoi "no... aha". Eli vitsi kääntyi itseään vastaan.

Tultiin siis Mikon ja Outin kyydillä, Pennanen ja Riku saapui paikalle vasta lauantaina, mutta keskiarvona vetivät varmaan yhtä paljon viinaa kuin me muutkin. Lisää tästä myöhemmin.



Pidettiin majaa Parikan Aleksilla, jolla on just sopivasti sellainen kahdeksan ihmisen vetävä kämppä. Oli muuten parasta etkoilua vähään aikaan: Algella on sellainen pleikkariin pultattva visailupeli, jossa 4 pelaajaa saa kukin oman summerin! Tuli aika huutoa. Meikä oli totta kai tietoykkönen.



Samppalinna oli taas ihan täynnä. Tänä vuonna ei kuunneltu siellä yhtään mitään.



Perjantain menoa Blankosta, L.A.O.S. esiintyy. Oli tosi kovat kemut. Pandapojat veti hyvän setin, samoin Physics.



Lisää samoista kemuista.



Hohoo, tarkkaavaiset blogilukijat tietää kuka tämä neiti on. Otetaanpas ote blogista päivämäärällä 27.2.2006 kun olin rientänyt Grenobleta Lontooseen bilettämään:

Loppuilta katkelmittain: .... jengiä olis saanut olla noin puolet vähemmän ... yrtti haisee ihan uloskin asti ... joku tyyppi oli yrittänyt hyökätä pokejen kimppuun ja oli saanut omasta puukostaan ... jaettu taksimatka mukavan englantilaistuneen italialaismimmin kanssa, joka oli tulossa Suomeen opiskelemaan ... nukkumaan kello 4:40 .... herään joskus kuuden maissa siihen kun irkkukämppis harrastaa seksiä jonkun pubiruusun kanssa viereisessä sängyssä ... en saa enää unta.

Eli tämä on siis se englantilaistunut italialainen! Oli aika älytöntä, sen taksimatkan jälkeen kului noin pari viikkoa kun eräs tuttu DJ kysyi mesessä, että olinko sattumalta ollut samassa taksissa tämän ja tämän mimmin kanssa. "Öööö... joo, kuinni?" Noh, kävi ilmi tosiaan, että tämä neiti oli nimeltään DJ Alite, joka kävi siinä välissä Suomessa keikalla ja oli tullut tämä taksiepisodi puheeks. Sen jälkeen otin mesellä yhteyttä kyseiseen neitiin ja ollaan siitä lähtien puhuttu silloin tällöin ja lopulta oli iloinen jälleennäkeminen UMF:ssa. Maailma on välillä pelottavan pieni. Neiti veti myös illan parhaan setin.



UMF homo-risteily lauantailta. Oli aika upeet ilmat ja leppoisa tunnelma. Me ei kuitenkaan homoiltu.



Tää on sieltä Varvintorilta, mikä oli sinänsä tosi siisti mesta mutta niin järkyttävän kuuma, ettei kukaan jaksanut tanssia. Parhaan setin veti LBJ Live Band. Täältä mentiin sitten takaisin etkoilemaan Aleksille (pelaan lisää tietovisaa!) ennen kuin mentiin vikalle bilemestalle Manillaan. Matkalla minä, Sami, Riku ja Pennanen otettiin taksi ja meille osuin Suomen hilpein taksikuski kyyditsijäksi. "AI KAUHEE! HAHAHAHA! TE OOTTE IHAN KREISEJÄ! AI ETTÄ! MÄÄHÄN OPIN UUSIA SANOJA! AI KAUHEE! HIHIHIHII!" Muuten, Turussa on joku ihan käsittämätön hyönteisongelma. Tumu ties kertoa, että nää pikku höttiäiset oli nimeltään rypsiloisia ja ne iskee kaikkeen vähäänkään keltaiseen matksuun. Mulla oli tietenkin keltainen paita ja siihen iski aina noin 500 lentävää demonia kun yritin laittaa sen takaisin päälle. Olin sit koko päivän ilman paitaa.

Lauantain loppuillasta mulla ei oo yhtään kuvia, mutta voin sanoo, että oli oikein kivaa. Tykkäsin erityisesti Deleten ja Mufflerin setistä. Manillasta yritin muiden luo Blankoon, jonne mua ei sitten huolittu enää sisään. Menin vetään kebabia paikalliseen ja muut seurasi perässä, paitsi Riku, Pennanen ja Sami. Noh, kebabin jälkeen alkoi kadonneiden lampaiden etsintä. Riku löytyi Blankon edestä ympäripäissään ja kaulailemasta. Siinä menikin sitten ensiksi puoli tuntia, että Riku saatiin siitä pisteestä liikkeelle, kunnes Riku sammui kadulle ja vasta viides tilaamani taksi suostui ottamaan meidät kyytiin. Herra Vassinen piti heittää väkivalloin taksin penkille, kiitos riuskalle kuskile avusta. Niin ja muut oli siis tällä välin jo Algella levyttämässä.

Kun Riku oli saatu turvallisesti Algelle, oli aika alkaa ettiä Samia. Soitin Samille 16 kertaa kunnes mies vihdoin vastasi. Mies oli herännyt snagarin vierestä siihen, kun joku oli pitänyt Samin lompakkoa kädessään. Siistiä, mies oli ollut 8 kk Lattareissa ilman minkäänlaista haaveria, mutta heti ekana viikonloppuna Turussa mies joutuu rikoksen uhrikisi. Kello 6 aamulla vihdoin päästään nukkumaan.



Seuraavana päivänä herättiin perinteiseen tapaan krapulassa ja jostain se kipinä tuli lähteä Ruissaloon. Pistettiin Citroenin kyytiin sellaiset 7 henkeä (ainakin takas tullessa) ja nostettiin kytkintä. Oli kyl yksi hienoimmista krapulapäivistä ikinä.