Nähdä speksi ja kuolla (lotsa pictures, btw)

Speksin lämmin vastaanotto ei ole jäänyt huomaamatta täälläkään päin maailmaa. Erittäin hienoa homma ja onneks olkoon koko tuotantotiimille. Ja harmi että en tosiaan päässyt katsomaan sitä. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Saavuin Pariisiin maanantaina tosiaan joskus puoli yhdeksän aikaan ja lähdin seikkailemaan kohti Marun ja Paulan kämppää. Ilma oli mitä hirvein: kylmä ja sataa vettä. Tää tuli itse asiassa olemaan koko viikon teema, meinaa aurinkoa en nähny Pariisissa kertaakaan ja Lontoossakin vain lauantaina.



Maru ja Paula asuu Sacre Coeurin vieressä, joka on siis about Pariisin korkeimman mäen päällä. Sieltä avautuu ihan kivat näkymät...



... like so.



Paula aamiaisella. Lupasin olla laittamatta tätä kuvaa blogiin, mutta epäonnistuin. BTW, kuvan valo tulee siis lampusta, ei auringosta. Wää.

Paulan ja Marun kämppä on ihan sairaan makea. Se on jonkun suomalaisen elämäntapataitelijan omistama ja siellä on ihan kipeän väriset seinät. Toinen huone on sellainen avokadonvihreä ja toinen verenpunainen. Huoneet on vielä silleen sopivan kitchisti sisustettu, hyvällä huonolla maulla (kristallinen kattokruunu kylpyammeen päällä, anyone?). Ainoa vaan että talossa kuuluu käytävältä melu tosi herkästi ja talossa asuu ihan vitusti rääkyviä kakaroita. Tuli seurauksena taas työnnettyä omien lasten hankinnan takarajaa pari vuotta taaksepäin jonnekin sinne viidenkympin paremmalle puolelle.



Louvren edestä. Sisään ei päässyt, koska museo on tietenkin suljettu aina tiistaisin. Olisin halunnut mennä sisään ja salakuunnella Mona Lisan edessä ihmisten keskusteluja ja kattoa kuinka monta kertaa kuulee sanat "Da Vinci Code". Varmaan aika monta kertaa. En sit mennyt ollenkaan, kun tulistuin niin tosta tiistain oveltakäännytyksestä. Ai ei mun (opiskelijahintainen) lippuraha kelpaa, vai? No ei sitten. Menin kattomaan Brokeback Mountainin, joka oli ihan törkeän hyvä. Aika pirusti erilainen mitä olin odottanut. Käykää katsomassa.



Seuraavana päivänä Paulalla oli vapaapäivä, joten me mentiin sinne Laumiéren puutarhaan kikkailemaan. Silloin kun mä olin Ranskassa duunissa 2002 niin mä asuin tässä vieressä 4 päivää mun silloisen pomon tyttären kämpässä ja kävin täällä puistossa juoksemassa ja kikkailemassa. Joko aika kultaa muistot tai sitten se oli vielä puhkeamatta kukkaan, meinaa se näytti nyt aika hirveältä. Tosi tossa ilmassa mikään ei juuri näyttäis kovin hyvältä.



Pakko oli käydä kanssa Eihvel-tornin juurella. Helvetisti jengiä oli jonossa maksamassa sitä 11.40€ lipun hintaa huipulle nousua varten. Itse en vaivautunut. Grenoblessa saa ihan tarpeekseen korkeista paikoista ja komeista näkymistä.



Rieumukaari! Ilakoi ilakoi! Harmittaa kun nää kuvat olis niin monta tuhatta kertaa parempia sinisen taivaan kanssa. Ja sade totta kai rajoitti otettujen kuvin määrää ja sommittelun laatua kun vaan piti räpsäistä yksi kuva nopeeta ja juosta seuraavan katoksen alle. Tyhmää. Olin fiksuna poikana jättänyt hanskat Grenobleen ja näpit oli ihan koko ajan jäässä.

Illalla tehtiin sushia ja nautittiin ne Marun ja Paulan kahden vaihtarifrendin kanssa. Saksalainen ja ruotsalainen mimmi, ihan mukavia molemmat ja mukava ilta all around. Mietin jonkin aikaa, että olisinko mennyt kuuntelemaan Pendulumin breaks-settiä yksiin bileisiin, mutta äänestin sitten lopulta itseäni vastaan. Järkeilin, että parempi säästellä fiiliksiä Lontoon niitä bileitä varten.

Olin keskiviikkona bongannut metrossa, että täällä oli joku Star Wars-näyttely. Aina jos saa sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla taantua 8-vuotiaan tasolle ( ja vielä ilman alkoholia), niin pakkohan sellainen mahdollisuus on käyttää hyväksi.

Näyttely on ollut Pariisissa jo kohta 8 kuukautta, mutta se vetää silti joka päivä kipeitä ennätysyleisöjä. Lippua ostettaessa piti ilmoittaa, että mihin aikaan haluaa mennä itse Star Wars-osioon, sillä samalla lipulla pääsee tiedekeskuksen puolella myös. Mietin, että voisihan sitä vaikka 1½ tuntia hengailla tavallisella puolella ja vasta sitten mennä elämään lapsuutta uudelleen. Virhe. Teki mieli purra omaa kättä jotta ei olisi ollut niin käsittämättömän tylsää. Surffasin läpi kaikki eri näyttelyt noin viidessä minuutissa ja lopun aikaa istuin penkillä ja venasin.



Pitkän jonottamisen jälkeen vihdoin pääsi sisälle. Heti sisään päästyä tajusin, että tämähän on se prikulleen sama näyttely mikä oli Helsingissä 2004. Voi paska. Silloin Helsingissä oli ihan huippua kun siellä oli niin väljää ja voi hengata rauhassa. Tämä Pariisin versio oli täynnä ärsyttäviä penskoja välipalajugurtteineen. Hirveä ryysis oli.



Yoda in a yar.



Tänä keväänä trendikäs mies pukeutuu mustaan Dark Jedi apprentice robeen - arkeen ja juhlaan! Lahjavinkki hänelle. Toi olis ihan sairaan siisti, tahtoo tollaisen.



Tosta vois saada jo kohtalaisen hinnan eBayssa.

Eli kulutin siis noin neljä tuntia nähdäkseni näyttelyn, jonka olin nähnyt jo kaksi kertaa Helsingissä ja maksoin koko lystistä 8.50€. Hyvä Henri. No mut ei SW-fanius oo koskaan järkeä juuri katsonutkaan. Mut en olis mennyt jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää.

Meidän piti tosiaan mennä torstai-iltana yhden mun ranskalaisen luokkatoverin kutsumina katakombeihin seikkalemaan, mutta se teki - yllätys yllätys - oharit. Päätettiin ottaa ilta ihan suht' rauhallisesti ja mentiin syömään krepit ja parille bisselle. Maksoin tuopista Marun ja Paula paikallisessa ihanat 7.40€. Olis pitänyt kysyä hinta etukäteen.

Heräsin perjantaina kello 5:15 kun piti keretä lentokentälle. Oli jännä fiilis istua Charles de Gaulle junassa niin aikaisn aamulla. Junassa oli sellainen hämärä keltavihreä valaistus. Jos joku olis videoinut mun istumista siinä, niin siitä olis oikeasti saanut tosi hyvää matskua triphop-musavideolle. Sen verran epätodellisen näköinen se koko juna oli puoliksi nukkuvine matkustajineen. Muutenkin oli tosi outoa herätä Pariisissa ja sitten olla Lontoon keskustassa kello 10:30 samana aamuna.

Lontoossa oli perjantaina about samanlainen ilma kuin Pariisissa. Menin suoraan Genertator Hostelliin (joka on muuten tosi jees: halpa ja hyvää palvelua lähellä Lontoon keskustaa) ja heitin kamat omaan safeboxiin. Lähdin vaeltelemaan ympäri keskustaa.



Piccadilly Circus. Meinasin auton alle kun en muistanut sitä niiden käänteistä liikenteen kulkusuuntaa. Miksei ne voi eurooppalaistaa sitä?



Iso Ben ja turisteja. Ja katsokaa kuvassa näkyy aurinko! Uskomatonta.

Perjantai-iltana oli tosiaan ne mun kovasti hehkuttamat bileeni. Olin hyvin levoton jo monta tuntia ennen lähtöä. Menin hostellin alakerran baariin siemailemaan punnan stobeja ja rentoutumaan. Juttelin jonkun todella todella tylpän britin kanssa jonkin aikaa, kunnes kyllästyin ja suuntasin kulkuni kohti klubia.

Olin googlettanut sen klubin nimen etukäteen ja kävi ilmi, että kyseessä oli yksi euroopan suurimmista homoklubeista. Nice. Tiesipähän odottaa mielenkiintoisia decoja. Pääsin klubille sisään ensimmäisten joukossa. Klubissa oli 4 eri huonetta joissa jokaisessa siis soitti erilaiset DJ:t. Pääsali oli todella iso ja iloitsin, että ei varmaan ainakaan tilan puutteen vuoksi tuu oleen paskat bileet. Olin väärässä, mutta ei siitä vielä sen enempää.

Illan eka DJ oli nu:tone ja hän soitti sellaisen aika perus lämmittelysetin. Ei mitään liian nopeeta ja inspiroivaa, mutta ihan jees. Sen jälkeen tuli vuoroon Total Science, joka yllätti meikäläisen varsin positiivisesti. Kenties illan paras esitys. Seuraavana vuorossa oli illan synttärisankari, eli London Elektricity. Kyseessä oli siis Hospital Recordsin 10-vuotisjuhlat ja London Elektricityn Tony Coleman on kyseisen lafkan CEO. LE veti ihan ok setin, mutta tässä vaiheessa alkoi jengiä olla ihan ruuhkaksi asti. Mielenkiintoisena lisänä Tony oli tuonut lavalle kaksi silikonilla höystettyä esitanssijaa hoitsupuvuissa (daah, Hospital Records?). Ne siinä nuoleskeli toisiaan ja väänteli eikä osannut tanssia juuri yhtään. Onneks ne oli vaan sen yhden setin ajan.

London Elektricityn jälkeen oli vuorossa "legendaarinen" LTJ Bukem ja MC Conrad. Veti mun mielestä aika legendaarisen tylsän setin. Bukemin vahat biisit jostain 90-luvun alulta on ihan rautaa, mutta toi uusi kama ei sytytä juuri yhtään. Menin vilvoittelemaan melkei koko setin ajaksi. Seuraavana vuorossa oli Andy C.

Andy C on ilman muuta mun suosikki-DJ tällä hetkellä ja muutenkin varmaan koko "skenen" arvostetuin esiintyjä. Se on aika siistiä kun ennen Andyn settiä yleisössä alkoi olla sellainen tietty kuhina ja valmistautuminen. Jengi allkoi pakkaantua lähemmäs lavaa ja jengiä virtasi koko ajan lisää. Ikinä en ole ollut noin kuumassa ja täydessä tilassa ja pakko sanoa, että se häiritsi ihan sikana. Pilleripäiset tyypit hyppii niskaan koko ajan. Olin odottanut Andyn keikkaa kuin kuuta nousevaa mutta koko ajan mietin vaan, että missäköhän vitussa tätä keikkaa vois katsoa rauhassa. Lopulta menin ihan hallin perällä ihastelemaan meininkiä kaukaa.

Andy veti musta aika laiskan setin. Monet biiseistä oli sellaisia mitä oon kuullut ekan kerran jo joskus kolme vuotta sitten ja silloinkin tuhanteen kertaan. Viimeiset 20 minsaa setistä oli kuitenkin ihan rautaa ja munkin oli pakko raahautua lavan eteen. On se hieno mies, mutta petti kuitenkin odotuksia jonkin verran. Toisaalta mun odotukset oli niin korkealla, että tuskin kukaan olis niitä voinut täyttää. Andy sais kyllä tulla Suomeenkin joku kerta. Andyn keikan jälkeen kävin ostaan Hospital Recordsin T-paidan, kuuntelin pari biisiä High Contrastilta ja lähdin meneen. Kanye West - Gold Digger (High Contrast Remix), oli ihan sairaan hyvä biisi, mutta hallissa oli yksinkertaisesti niin saatanan kuuma että oli pakko poistua.

Loppuilta katkelmittain: .... jengiä olis saanut olla noin puolet vähemmän ... yrtti haisee ihan uloskin asti ... joku tyyppi oli yrittänyt hyökätä pokejen kimppuun ja oli saanut omasta puukostaan ... jaettu taksimatka mukavan englantilaistuneen italialaismimmin kanssa, joka oli tulossa Suomeen opiskelemaan ... nukkumaan kello 4:40 .... herään joskus kuuden maissa siihen kun irkkukämppis harrastaa seksiä jonkun pubiruusun kanssa viereisessä sängyssä ... en saa enää unta.

Lauantaina paistoi Lontoossa aurinko. Kävin räpsimässä vähän lisää kuvia ja etsiskelemässä hyviä tarjouksia alennusmyynneissä. Matkaan tarttui kivat 3/4-pituiset shortsit. Kyllästyin aika nopeasti vain kuleskeluun, joten suuntasin leffaan. Maksoin itseni kipeäksi yhdestä leffalipusta, mutta Walk the Line oli EHDOTTOMASTI sen arvoinen. Vuoden elokuva meikälle ja tänä vuonna niitä hyviä leffoja on tullut nähtyä aika pirun monta jo. Pakko mennä katsomaan uudestaan. Joaquin Phoenix ja Reese Witherspoon (lusikkansakanssa) veti ihan mielettömät roolit. Parasta leffassa oli just se, että se oli heitetty ihan täysin näyttelijöiden varaan, meinaa leffan dialogi ja "juoni" oli suht tavallista, mutta näyttelijät vei sitä eteenpäin niin hyvin. Iso käsi Joaquinille ja Reeselle jos luette tätä!

Illalla menin nukkumaan jo joskus kello ysi, mutta herään taas kello yhdeltä yöllä kun se sama irkku tulee kaverinsa kanssa polttamaan jointteja meidän hostellihuoneeseen. En tämänkään jälkeen saa enää unta, vaan valvon viiteen asti ja otan suunnan kohti Stanstedin lentokenttää. Onneks Lontoosta on suora lento Grenobleen ja halpakin vielä, joku 27€ veroineen.

Mulla meni Lontoossa ihan sikana rahaa ja vielä tosi turhaan. Saisivat siirtyä siihen euroon asap niin ei tarvis säätää noin sikana. Ja esmes Burger Kingit ei ottanut vastaan ollenkaan pankkikortteja, wtf? Mutta tässä esimerkki mun loistavasta rahankäytöstä:

Huomaan illalla, että mulla on joku £4 taskussa ja ostan Generatorin raflasta lamb curryn ihan vaan sen takia, että sais turhat kolikot käytettyä. Sitten muistan, että ainii, mun pitää tosiaan päästä sinne Victorian bussiasemalle ja maksaa se bussi Stanstediin, eli otolle ottamaan £10 ulos. Noh, bussissa voikin kulkea pummilla, koska on niin aikasta aamulla. Tästä innostuneena ostan sillä kybän setelillä itselleni Dr. Pepperin ja kävelen Victorian asemalle. Noh, lipun hinta ei olekaan £8 niinkuin muistelin, vaan juurikin se £10. Eli pitää maksaa kortilla ja mulla on vieläkin £8.80 mistä pitää päästä eroon.

Meen check inin läpi ja lentokentän HMV:hen, josta löytyy Eternal Sunshine of the Spotless Mind DVD halpaan £6.95 hintaan, jonka totta kai maksan vahingossa kortilla. Eli vieläkin on joku £7 käytettävänä. Ostan jonkun ihan random sandwhichin, josta syön puolet ja sitten vielä jonkun pussin M&M:iä. Vielä joku £2 jäjellä. Ostetaan vaikka ... toinen pussi M&M:iä. Puol puntaa jäljellä. Sitten tulee jano, eikä rahat enää riitä veteen.

Kun lentokone saapuu Grenobleen niin täällä on tietenkin ihan järkyttävän kaunis ilma ja jengi liikkui t-paidoissa. Ollut tollaista koko viikko. Nice. Muut ihmiset lentää lämpimään lomalle, mä lennän lämpimää karkuun. Hirvittää ajatella kuinka paljon mulla meni rahaa ton matkan aikana (erityisesti Lontoossa), varsinkin kun ei ole hirveästi jälkipolville näytettävää. Matkabudjetilla olis helposti matkannut Suomeen ja takaisin kattomaan speksiä ja osallistumaan kaikkii vuosijuhlaviikon rientoihin. No enhän mä voinut etukäteen tietää millaiset olosuhteet mua odottaa Lontoossa ja Pariisissa, mutta jälkikäteen olis ehkä kantsinut mennä Suomeen. Ei maha mitään.

Nyt on kurkku ihan saatanan kipeä ja räkää puskee. Helmikuun lopulla menee monella paikkaa kesätyöhaku umpeen, joten joutuu tsemppaa nää pari viimeistä päivää. Lataan Urawebistä monta sopivaa työilmoitusta ja täyttelen niitä sitten kotona, on niin huono fiilis, että ei tee mieli jäädä koululle hengaan.

Täällä on ollut koko viikon ihan upeat hiihtokelit, kuulema. Lunta on riittänyt ja aurinko paistanut. Kääntävät oikein puukkoa haavassa. Toivottavasti mä tervehdyn suht nopeeta niin pääsen rinteeseen pikapikaa. Kolme viikkoa siihen alppimatkaan.

Niiskuneiti kuittaa.

Pariisi T-4 tuntia

Kohta lähen Pariisiin, siistiä. Pohdiskelen tässä kovasti että otanko kameran mukaan vai en. Pariisissa se olis kätsä mutta Lontoossa se olis vähän epäkäytännöllinen, joutuis laittaa sen johonkin strongboxiin tai whatnot bilettämisen ajaksi.

Maru ja Paula oli tosiaan täällä viikonlopun. Maru tuli tänne torstaina joskus kello 19, Paula yöllä. Mä olin edelliset kaksi päivää herännyt kello 7:10 luennoille, eli univelkaa oli. Ja kun tähän lisää sen, että Paulan saapumisen jälkeen me päästiin nukkumaan vasta kello joskus kahden jälkeen. Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä mäkeen heti 8:05 bussilla. Herätyskellon soidessa kello 6:45 yhteistuumin päätettiin siirtää herätystä parilla tunnilla ja mennä vasta kymmenen bussilla, joka me totta kai missattiiin. Mentiin kämpille ja vaihdettiin haikkausvaatteet päälle ja alettiin nousta kohti Bastillea.

Maru ja Paula:




Perjantaina siis ei tehty mitään kuin hengattu Grenoblessa. Esittelin tytöille koulunkin. Tehtiin illalla risottoa ja mentiin nukkumaan kello kymmenen. Herätys seuraavana aamuna kello 5:45, kun oltiin luettu aikataulut väärin ja luultiin, että bussi lähtee 6:50. Oikeesti se lähtikin 8:05, KUTEN AINA ENNENKIN. En oikeasti tajua miten pystyin oleen noin puusilmä. Noh, tytöt jäi asemalle kahville, mä menin kotiin takas nukkumaan vielä 20 minuuttia. Jokaisen minuutin arvoinen päikkäri kyl.

Bussimatkan ilmoitettu kesto on joku puoltoista tuntia. Nyt kuitenkin alpeilla satoi lunta kuin Esterin perseestä, niin matka kesti yli neljä tuntia. Ruuhka maantiellä oli aika huima ja Ranskan Alpeilla on jengillä tapana ihan kylmästi pysäyttää auton letkan edessä ja alkaa laittamaan lumiketjuja autoihin. Ja totta kai bussi jumahti jäisessä mäessä noin kymmenen kertaa niin kuskin piti poistua autosta ja laittaa sellain lankku renkaan eteen/alle joka kerta.

Kaveri soitti kesken matkan ja ilmoitti, että Les Deux Alpes on osittain kiinni liiallisen lumisateen takia, jotain 7/40 rinnettä vaan auki. Tytöt alkoi jo vähän panikoida, että päästäänkö tässä rinteeseen ollenkaan. Itse otin rauhallisesti, oon jo tottunut siihen, että Alpeilla tulee pettymyksiä. Autoja virtasi koko ajan alas ja veikkasin, että keskus on suljettu. Kun vihdoin kello 12:10 päästiin perille, huomasin onnekseni olleeni hyvin, hyvin väärässä.

Lipunmyynnissä kerrottiin, että kaikki rinteet oli auki. Just kun päästiin rinteeseen niin alkoi aurinko lämmittämään selkää ja taivas repesi. Offareilla oli noin 40 senttiä tuoretta puuteria. Loppupäivä olikin yhtä euforiaa. Laskin eka tyttöjen kanssa pari tuntia, mutta lopun aikaa rassasin yhtä offaria. En oikein voi käsittää: se offari oli ihan selvästi nähtävissä hissistä ja vielä suht helppoa laskemista (pari kalliota pitää väistää ja yks hypätä), mutta silti mun jäljet oli ainoat, mitä päivän päätteeksi sinne jäi.

Muutenkin jengiä oli rinteissä tosi tosi vähän suhteessa laskemisen laatuun. Ehkä se johtui siitä, että Grenoblessa satoi vettä ja jengi ei osaa yhdistää, että silloin korkeammalla todennäköisesti sataa lunta. Mutta all in all, erittäin antoisa laskupäivä. Ei paras ikinä, mutta harvinaista herkkua Suomen oloihin tottuneelle. Seuraavat kolme viikkoa täällä Alpeilla on varsinaisesti "kausi" menossa, pitää loman jälkeen käydä laskeen mahdollisimman paljon. Säätiedoissa on varoitettu jatkuvasta lumivyöryvaarasta just tänne meikäläisen alueelle. Mikä on siis ihan sairaan hyvä juttu!

Illalla mentiin Shahroozin kotibileisiin, tytöt pääsivät kokemaan miten Grenoblessa pistetään jalalla koreasti, sano! Maru ja Paula tapas suurimman osan mun ystävistä ja tytöt kertoikin, että täällä Grenoblessa näköjään pääsee tutustumaan ihmisiin paljon helpommin ja vaihtariporukat on tosi tiiviitä. Pariisissa meininkiä on niin paljon muutenkin, että varsinaisesti ei tarvitse tutustua ihmisiin. Grenoblessa kuolee tylsyyteen jos EI tutustu ihmisiin. Illan päätteeksi mentiin yhteen mafian pyörittämään yökerhoon, jonka musiikkivalikoima koostuu lähinnä 90-luvun europopista. Kuulin taas pitkästä aikaa "pomdigidigidigipomdigidigipomin" ihan kajareista eikä vain mun tai Minnan sanomana.

Nukkumaan kello 2:30, herätys krapulassa taas 7:05. Bussiasemalla oli ihan perkeleesti tyyppejä menossa skimbaamaan. Huhut puuterilumesta oli näköjään kiirinyt kansan tietoisuuteen. Ilma oli vähän kylmä, mikä sai mut vähän huolestuneeksi, meinaa se saattoi tarkoittaa kovettuneita offareita. Bussiterminaalissa kuulutettiin, että Alpe D'Huez ja Les Deux Alpes oli laitettu kiinni kovan tuulen takia. Huoli lisääntyy. Tytöt halus kuitenkin skimbaamaan, joten mentiin Chamrousseen. Chamrousse on tosiaan Grenoblesta nähtynä lähin ja mun mielestä myös paskin hiihtokeskus. Ei juuri mitään hyvää sanottavaa koko paikasta.

Kun saavuttiin Chamrousseen, niin saatiin tietää, että melkein kaikki rinteet oli kiinni kovan tuulen takia. Yläasemalla näki, kuinka lumi lensi hirveätä vauhtia ja piiskasi puita. Lipun olisi saanut puoleen hintaan, mutta mä päätin lähteä alas ja jättää tytöt oman onnensa nojaan, kuten hyvän isännän kuuluu. Tulin kotiin vähän ennen kahtatoista ja nukahdin samantien. Viides päivä putkeen kun piti herätä joskus seiskan aikaan tais olla vähän liikaa. Tytöt tuli kotiin joskus ennen kello neljää, eli ei tainnut olla liian hauskaa laskemista heilläkään. Pari tuntia hengattiin ja sitten tytöt lähti kohti juna-asemaa ja Pariisia. Mä jäin Grenobleen, koska jonkun piti palauttaa tyttöjen vuokrakamat seuraavana päivänä. Tänään lähtö kello 16:39, pitää laittaa kämppä kuntoon ennen sitä.

Ainii, rakas kansaneläkelaitoksemme muisti mua sihteerivuoden aikana maksettujen liiallisten tukien takaisinperintäkirjeellä. Yhteensä 1484€ pitää maksaa takaisin. Auts. En nyt kirjoita tästä tän enempää, mutta kiteytän mun tulevaisuuden parilla sanalla: harmaa talous.

Mistä tulikin mieleeni, että mun eka freelance-projekti on valmis. Tein yhdelle mun jenkkitutulle hänen pikku firmalleen kotisivut referenssinä, että saan vähän portfolioon täytettä. Eikä mulla ole vieläkään sitä toiminimeä perustettuna ja muutenkin laskuttaminen jenkeistä olis ollut vähän vaikeeta. ProHealth Systems on firman nimi ja ne tekee... vähän kaikkea mikä liittyy kuntoiluun, lähinnä ammattilaisille. Tosi simppeli design, mutta onpahan eka nettisivu-referenssi.

Yksi mun ranskalainen luokkatoveri on Pariisista kotoisin ja se kutsui mut ja tytöt messiin katakombeihin seikkailemaan. Nice. Siellä on kuulema joku akustinen keikka ja paljon jengiä. Pitää ottaa joko saappaat tai sellaiset kengät, mitkä voi sitten pestä helposti keikan jälkeen, on niin märkää. Ei muuten oikeen oo vielä mitään pahempia suunnitelmia Pariisin varalle. Sacre Couer pitää mennä kattoon ja Laumieren japanilainen puutarha ainakin (siellä kävin juoksemassa kun olin 4 päivää Pariisissa 2002). Ehkä shoppailua. En tiä.

Speksifoorumeilla jengi alkoi pistää kolehtia pystyyn jotta mä saisin lentoliput speksin ensi-iltaan. Tuli ihan lämmin fiilis. Mutta speksi jää nyt tänä vuonna väliin totaalisesti, ei mahda mitään. Uusimmassa Puniksessakin oli ihan kuvallinen mainos speksistä, repesin aika totaalisesti kun näin sen. Mä olen niin varma, että siitä tulee hyvä. Paras speksi kahteen vuoteen.

Loma loma loma...

Huomenna on enää kaks luentoa ja sitten alkaa 10 päivän loma. Oh boy oh boy. Paru ja Maula saapuu Pariisista tänne maalaistollon luo hengailemaan ja laskettelemaan viikonlopuksi ja sitten sunnuntaina mä lähden niiden messissä Pariisiin. Pariisissa oon aina perjantaihin asti ja sitten lennän viikonlopuksi Lontooseen, josta lennän suoraan Grenobleen sunnuntai-iltana. Niin kivaa. Tanssijalkaa polttelee kyllä jo aika perkeleesti, eli Lontoossa kaatuu seinät ja lattia tömisee.

Mä rakastan sitä kun meidän proffat ei ikinä kerro etukäteen milloin on tentit. Tänäänkin maikka vaan sanoi, että "nyt pidetään tentti, mutta kaikilla saa olla läppärit ja kaikki materiaalit edessä." Kaikki katsoi hetken aikaa maikkaa hieman kysyvästi. Mä lähinnä etsin katseellani piilokameraa. Mutta sitten kaikki alkoi vaan rustata sitä tenttiä materiaalit edessä. Maikka jopa POISTUI luokasta noin vartiksi, jonka aikana käytiin ei niin hiljainen paneelikeskustelu aiheesta "Tentin oikeat vastaukset". Ihan käsittämätöntä. Yksi kysymyksistä oli jopa sama mikä oli ollut edellisen kurssin tentissä. Sopivan pehmeä lasku kyllä lomalle.

Työnhaku alkaa jo sujua. Nyt ei enää maistu suussa siirapille kun kirjoittaa härskin omakehuvia työhakemuksia. Eilen hain yhteen ihan mukavan oloiseen markkinointiviestinnän paikkaan ja tänään yhteen ostajan paikkaan. Toi ostajan paikka olis hieman vastuullisempi ja sopis muutenkin mulle kuin nakutettu, toivottavasti natsaa. Ens viikolla en kerkiä juuri hakemuksia lähettämään kun oon niin huitelemassa ja firmoilla loppuu toi työnhaku yleensä just helmikuun lopulla. Pitää tänään ja huomenna vielä skarpata.

Äiteekin jopa lähetti tekstarin tänä aamuna kannustaen työnhakuun: "Oletko hakenut jo Amerille? Voisit korostaa urheilullista taustaasi." Samaa soveltan mä haen mainostoimistoon ja kerron, että mä nauran aina hauskoille mainoksille. Varmasti erotun joukosta.

Speksifoorumeilla Satu ja Kansalainen Pennanen kävi hehkuttamassa, että Speksi näyttää jo tässä vaiheessa ihan helvetin hyvältä. Harmittaa kyllä ihan sairaan paljon että en pääse tekelettä katsomaan. Wää. Mut toisaalta, mä en halua niin sanotusti katkaista mun vaihtoani käymällä Suomessa, meinaa silloin ei mun mielestä kerkiä tarpeeks irtautumaan Suomesta. Eli sori vaan Minna, sä et ollut Islannissa vaihdossa, vaan kahdella lähes peräkkäisellä lomalla. Lälläslää. Speksin tekeminen oli kyllä yksi hauskimmista KY-uran kokemuksista, pitänee hakea myös seuraavaan kässäriporukkaan ja ehkä jopa näyttelijäksi. Siis jos Speksi tulee myös 2007, that is.

Mä tuun tosiaan Suomeen takas 28.4. KY:n kulttuurisektori järkkää jo kovaa vauhtia mulle "tervetuloa takaisin"-bileitä. Soile on antanut näille bileille hauskan pseudonimen "Wappu". Mut kiitos vaan että noin muistetaan, vallan lämmittää.

Ainii, laittaan nyt lopuksi, että mä en meekkään Lontoossa niihin bileisiin mitä mä ekaks hehkutin, vaan tänne:



Andy C soittaa tuollakin, mutta noi on siis Hospital Recordsin 10-vuotisbileet. Nice. Pitänee mennä jonottamaan joku 1-2 kaks tuntia ennen ovien avaamista. Jännittää jo nyt. Hiiii.

Reeeeeeaaaaaally?

Toi on vaihtariporukan uus catch-phrase. Se on Austin Powers II:sta. Mutta kaikki hokee sitä, myös minä. Minä ja Marco käytiin perjantaina tällainen sananvaihto:

M: "I'm so hungry I could fuck a donkey."

H: "I've tried it, doesn't work."

Tsiih.

Kävin eilen taas Bastillessa. Nyt se gondola toimi taas, eli pääs huipulle asti ilman kahden tunnin patikointia. Ilma oli varsin kiva ja (mie) sain napsittua jonkin verran kuviakin.



Tolla siis nousin Bastilleen. Ihan itse.



Maisema ylhäältä. Grenoble on muuten yksi Ranskan saasteisimmista kaupungeista ympäröivien vuorten takia, can you tell?



Nyt seuraa hieman maantietoa. (klikkaa kuva suuremmaksi niin näät paremmin.) Mä siis asun tossa punaisessa täplässä ala-vasemmalla, Hôtel Bristol ja neljäs kerros kadun puolella. Kadun nimi on Avenue Félix Viallet ja sen päässä siintää mun koulu (oikealla). Félix Viallet poikkasee myös ton hemmetin pitkän kadun nimeltä Jean Jarreau. Jean Jarreau on kuulema Euroopan pisin katu. Se jatkuu samalla nimellä läpi seuraavan kolmen kylän, yhteensä vissiin joku parisenkymmentä kilometriä. Suora se on ainakin.

Mä siis asun tosi lähellä ydinkeskustaa, mikä on tosi jees. Aina jos mennään leffaan tai baariin niin mun tarvii kävellä ehkä maksimissaan 400 m. Leffateatteri on oikeasti 100 metrin päässä. Sijainnin puolesta ihan paras paikka siis. Ja keskellä virtaa joki, eli Isère. Sen vesi on todella kirkasta, sillä se saa alkunsa ympäröiviltä vuorilta. En tietenkään menis juomaan sitä mutta silti.



Bastillen ja kaupungin välinen korkeusero on 500 metriä ja välillä pudotus on aika jyrkkä, mutta kiipeillä täällä ei voi. Bastillesta lähtee monta eri vaellusreittiä, keväällä meinaan ehdottomasti käydä kapuamassa yhden korkeamman mutta helposti kiivettävän vuoren huipulle. Siinä menee koko päivä mutta on ehdottomasti sen arvoista kuulema. Jee.




Grenoblelaista arkkitehtuuria kauheimmillaan. Paikallinen Merihaka. Villi veikkaus: noi rakennettiin vuoden 1968 olympialaisia varten kisaajille ja turisteille. Noi on vielä kaupungin korkeimmat rakennukset, joten ne näkee hyvin melkein kaikkialta. Kunnon torahampaat.



Matkalla alas leikin paparazzia.

Mä en tiedä kerroinko mä tän jo mutta kerrotaan nyt uudestaan, jotta tulee toistoa. Tää koulu oli siinä kuuluisassa management-koulujen rankingissa sijalla neljätoista. Neljätoista! Meidän armas kauppishan oli vasta sijalla 33, joten tän koulun pitäisi olla sitten huimasti parempi. Jotenkin mä en vaan näe että miten se voisi olla mahdollista, meinaa tää koulu on niin monelta osaa sellainen yksi vitun häröpallo että ei mitään rajaa.

Eilen käytiin taas, yllätys yllätys, leffassa. Leffa oli mulle entuudestaan täysin tuntematon Everything is Illuminated, mutta se osoittautui todella positiiviseksi yllätykseksi. Kyseessä oli Liev Schreiberin esikoisohjaus ja pieniä esikoisohjaajan lapsentauteja lukuunottamatta (KATTOKAA TÄTÄ KAMERAN LIIKETTÄ! NYT MÄ FEIDAAN TÄLLAISEEN SIELUNMAISEMAAN! MÄ OLEN TAITEELLINEN! WÄÄ!) oli erittäin ammattitaitoisesti tehty. Aluksi leffa oli ihan hersyvän hauska, mutta muuttui loppua kohti tosi herkäksi ja humaaniseksi. Tuli ihan herkkis olo. Niisk. En nyt kerro juonesta mitään, mutta paljastan sen, että leffan toinen päähenkilö on ukrainalainen Alex, joka puhuu maailman hauskinta broken Englishiä. Erityisesti tää dialoginpätkä tipautti totaalisesti (ulkomuistista):

Alex: You often go carnal with girls, yes?

Jonathan: What?

Alex: You have sexed a lot of women, yes?

Jonathan: Not really.

Alex: What you mean 'not really'?

Jonathan: Well I'm no monk but I'm no John Holmes, either.

Alex: I have heard of this John Holmes, he have the premium penis, yes?

Jonathan: Yes.

Alex: In Ukraine, everybody have penis like that.

Maksoin juuri 370€ arvoisen alppimatkan, mitä budjettini tervehtii varmasti ilakoiden. Matkaan toisaalta sisältyy aivan kaikki: matkat, hissiliput, hotelli, safkat(!), viinat(!!!) ja bileet. Eli jos mä olisin sen alppimatkan aikana Grenoblessa (tai missä tahansa muualla) niin mulla menis ihan perus elämiseen ja ulkoiluun ainakin noin 100€, eli halvaksi tulee. Sen lisäksi varasin vihdoin hostellin Lontoosta, mikä oli kummasti päässyt unohtumaan. Ilokseni huomasin myös sen, että ne True Playaz-bileet onkin jo perjantaina, eli mä voin olla siellä tappiin ast. Jos ne olis ollut lauantaina niin mun olis pitänyt lähteä sieltä ajoissa pois, jotta mä kerkeäsin lentokentälle aamulennolle. Samoilla silmillä, no less.

Tein muuten klassisen moan työnhaussa: muokkaan samaa hakemusta, jota sitten pistän eteenpäin joka paikkaan mutta ah, ihanaa, en sitten tajunnut vastaanottajaa itse hakemuksessa vaihtaa joka kerta. Nyt kaikki rekrytoijat luulee olevansa töissä HSE:n opintotoimistossa. Bugger.

Tällä viikolla on vain neljä päivää koulua ja tänään maanantainakin on vaan sitä taidekurssia, eli sitä ei lasketa. Meidän pitää ottaa joku vanha taideteos ja modernisoida se jotenkin. Tää on meidän tekele:



Ei kovin kliseisempää olis voinut keksiä.

All work and no play...

... make Henri a dull boy.

Viimeiset kaksi viikkoa ollut aivan liian rankkoja koulun suhteen. Wää. Viime viikolla oli se kuuluisa 8-20 päivä ja tällä viikolla meno on samanlaista 9-17 kolmena päivänä, mut onneks perjantaina on vaan 9-13. Sen jälkeen vielä yks viikko täysmittaisia viikkoja ja sen jälkeen me saadaan aina torstai ja perjantai vapaaksi.

Pakko sanoa kyllä, että arki on iskenyt vastaan viimeistään viime viikolla. Enää mikään ei varsinaisesti innosta eikä oikein osaa odottaa mitään "uutta" innolla. Luennoillakin oon alkanut sluibata aika kun ei enää oo sellainen "voi ei mä olen edustamassa täällä Suomea, en mä kehtaa olla kuuntelematta"-olo. Nyt venaan vaan viikkoa 8, eli lomaa. Oih.

Mutta! Stop the press! On mulla täällä ollut kivaakin. Lauantaina oli se mun mainostamani Gaala-ilta ja oli kyllä aika hemmetin asialliset kekkerit (sietääkin 32€ hintaan!) Siellä oli skumppaa niin paljon kuin jaksoi kantaa (ja jonottaa), muotinäytös, yllättävän hyvä DJ ja kaikki ihmiset hemmetin hyvän näköisinä. Meni johonkin aamuviiteen ja nyt on kurkku kipeä.

Mie tykkään kuvista ja nii työkii:



Vasemmalta: Shahrooz (AUS), Marco (NOR), Rob (USA), Henri (FIN) ja Brad (USA).



Hello. And welcome to Jaaaaaaaaaaazz Club. NNNiiiiiiiiiiiiiiiiice.



Tolta meidän koulu näytti siis lauantaina. Tolta! Ihan kuin joku bizarro-maailma. BTW, ekaks luulin että se punainen kokolattiamatto oli ihan vaan tyylin takia, mutta kun illan lopuks kattoi kaikkea sitä hajonneiden lasien ja tupakantumppien määrää, ymmärsin että ehkä sillä oli joku funktiokin. Ehkä.



Mä opetin Robille miten esittää suomalaista PK-yrityksen toimitusjohtajaa firman ruotsinristeilyllä. Ei suostunut laittamaan takkia olalle roikkumaan peukusta tai laittamaan toista kättä lanteelle peukku (myös) pystyssä. Mutta muuten täydellinen imitaatio.



Rakkauden Weijo nähty Marcon selässä aamuyöstä!



Ihan oikeasti EN SAMMUNUT. Mä ummistin silmät tasan tarkkaan pariksi sekunniksi. "En mää sammunu, mää vaan vähän oikasin!" Ei mut ihan oikeesti. Graham tosin sammui ja Rob läpsi sen hereille aika äänekkäästi.

Noita bileitä lukuunottamatta on kyl ollut aika maanisen tylsää. Mulla tosiaan muuttuu lukujärjestys viikon 8 jälkeen sellaiseks, että mulla on to ja pe (paria poikkeusta lukuunottamatta) vapaana AINA. Mutta se tarkoittaa sitä, että for the time being me istutataan luennoilla kuin ... joku hyvä vertaus. Tänään loppui eka kurssi ja ei mitään hajua miten se meni. Täällä tosiaan opetus on sellaista että meidän eri kursseilla puhutaan käytännössä samoista asioista mutta aina välillä sit lukujärjestyksessä vaan lukee, että nyt on eri kurssi menossa. Tylsää.

Tanskan pikku ristiretki muslimeja vastaan on saanut täälläkin aika hyvin huomiota. Se parturi missä mä kävin oli arabialainen parturi ja ne leikkaa parran silleen perinteisesti partaterällä. Kun mä meen sinne uudestaan niin mä pyydän parran leikkuutta ja just kun se terä on mun kurkulla niin mä sanon: ”Kerroinko muuten olevani tanskalainen?” Ja sitten kun se vetää multa kurkun auki niin viimeisillä voimilla huudan ”Lälläslää, kusetin! Olenkin suomalainen! ... öörgh.” Olis vähän hyvä jekku.

Mut ihan tosissaan me ollaan Fahmin kanssa vähän jauhettu tästä (Fahmi on siis itse muslimi). Näyttäis siltä, että joku tanskalainen ääridelegaatio olis lähtenyt ne kuvat (plus kuulema pari muutakin, jotka ei ollut Jyllans Postenissa) kiertämään Lähi-itää ja kiihottaen ihmisiä Tanskaa vastaan. Ja tähän kun yhdistetään se, että tavalliselle Lähi-idässä asuvalla arabille sanomalehti tarkoittaa samaa asiaa kuin "valtion virallinen äänitorvi" niin kulttuurien törmääminen on valmis.

Fahmia vituttaa aika paljon hänen uskontoverien reaktiot ja se vielä selitti, että se Mohammedin piirtämisen kielto ei koske muita kuin muslimeja. Mutta mielenkiintoinen tilanne kyllä toi. Ja saa nähdä, että mikä tän lopputulos on. Kuolleita tanskalaisia? Keskustelua sananvapaudesta Lähi-idässä? Muslimit oppii mikä ero on riippumattomalla lehdellä ja valtion lehdellä? Se tanskalainen imaami joka on levittänyt tahalleen vääriä huhuja joutuu vankilaan?

Oli taas ilo käydä lukemassa vuosijuhlien lipunmyynnin jälkeistä keskustelua KY:n foorumeilla. Samat "en jaksanut herätä, eli KY ei ole kuntalaisiaan varten enkä mä mee mihinkään KY:n bileisiin ikinä"-argumentit jaksaa kyl ärsyttää vuodesta toiseen. Mut ei tästä enempää. En jaksa mennä härnäämään ihmisiä enää lisää foorumeille aiheesta, Sandy ja kulttuur@ ei tykkäis. Mut oikeesti tuntuu välillä että puolet fooreumeiden häiriköistä on jotain pihalle hemmoteltuja ainoita lapsia.

Ja sit mua ärsyttää kun Suomessa on tällainen kulttuurikevät tulossa:

09.02 DJ MOSUS (UK) @ Rose Garden
03.03 COMMIX (UK) @ Oasis
11.03 SCRATCH PERVERTS (UK)@ Kaivohuone
17.03 BLU MAR TEN (UK) @ Mocambo
07.04 DJ FRESH (UK) Helsinki Club

Sami ja Riku osannee ainakin arvostaa Scratch Pervertsien Suomeen tulemista. Mutta itse en näe siis noista ensimmäistäkään. Iso wää.

Hei hei taas ensi viikkoon!

Blogit on uus kuntis

On. Tääl on kaikki kivat tyypit.

Oli hauska kun törmäsin Samiin messengeriin viime tiistaina tai maanantaina. Mulla kello oli 9 aamulla ja Samilla ties mitä. Mä olin just tullut kouluun, Sami tullut baarista kotiin. Mä oon kylmässä ja tylsässä kaupungissa, Sami lämpimässä ja mielenkiintoisessa.

Mut potkittiin just koulusta pihalle. Ei silleen "expelled"-tyyliin vaan ne pistää mestat kuntaan huomista valmistujaisjuhlaa varten. Mäkin oon menossa sinne kun mulle hehkutettiin, että ne on vuoden oikeesti parhaat bileet, vähän niinkuin paikalliset vuosijuhlat ja promootio yhdessä. Oli kyl aika makeeta kun yön aikana ne oli levittänyt punaisen kokolattiamaton koko kouluun, jopa rappusiin. Lipun hinta oli tosin kanssa ihan kiva 32€ ja siihen sisältyy sisäänpääsyn lisäksi vain rajattomasti skumppaa. Mikä sinänsä on ihan jees.

Speaking of koulun juhlat, niin siellä ladies's night bileissä oli kuulema jotkut harrastanut hirvittävässä humalassa seksiä keskellä tanssilattiaa. Tämä tuli ilmi kun jotkut nerokkaat keksi laittaa kuvat tästä kauniista aktista yleiseen levitykseen. Itse en tosin nähnyt niitä (en olis pistänyt tänne! :P), enkä siis ollut bileissäkään. Mut tällaista tänne eurooppalaisen sivistyksen kehtoon. Hyvä Mika! Hyvä Suomi! Miksi meillä aina käy näin? Den glider in.

Paikalliset ei muuten osaa niistää. Mun yhdellä kurssilla kaks ihmistä niisti todella äänekkäästi, mutta todella tehottomasti, eli ne ei siis saanut räkää irtoamaan (enduring image, isn't it? wasn't it? marvellous!). Ja tämä johti siihen, että ne niisti koko helvetin tunnin ajan. Teki mieli huutaa.

Samalla tunnilla muuten opin sanakirjaa selaillessani, että "lapsus" on lainasana. Lapsus tarkoittaa ranskaksi "moka" tai "lipsahdus." Mä olin aina luullut (sikäli kun mä tälle olin ennen ajatustakaan uhrannut), että lapsus oli johdettu sanasta lapsi, mutta homma taitaakin olla täysin päinvastoin. Kaikkea sitä oppii.

Lisää leffoja, mitä olen täällä käynyt katsomassa: Good Night & Good luck mikä oli epätasaisen hyvä. Siihen oli väkisin lisätty yksi turhahko sivujuoni, mutta silti leffa oli ihan älyttömän lyhyt - 1h25min! Ja veikkaan, että leffa vaatii tietyn asiaan vihkiytymisen ennen kuin siitä saa kaiken irti (itse vanha history buff aina yläasteelta asti). Leffa siis kertoo McCarthyn ajan kommunistivainoista. George Clooneyn edellinen ohjaama leffa oli ihan törkeän hyvä, tää ei ihan yltänyt samalle tasolle. Leffa oli turhan kritiikitön esmes CBS:ää kohtaan. Mut pääroolin esittäjä oli ihan saatanan kova.

Varasin ja maksoin tiistaina lennot Pariisista Lontooseen ja Lontoosta Grenobleen. Which was nice. Mä meen mun lomaviikolla Marun ja Paulan vieraaksi ensin Pariisiin ma-to ja lennän sit Lontooseen viikonlopuksi. Ei malta odottaa. Junkkahammasta kolottaa jo sen verta et paikka päästä bilettää. "Aina kun mä saan Chappii niin mun on pakko päästä joraa."

Tää viikko oli koulun puolesta yhtä murhaa, jos ei eilistä vapaapäivää lasketa. Tiistaina olin koulussa 8-20 ja luentoja oli yhteensä 10 tuntia. Nice. Muutenkin vähän sellainen olo, että loma olis jo tarpeen, vaikka tän vaihdon piti nimenomaan sitä lomailua. Koulu vois olla helpompaa jos mulla olis se mun alkuperäisesti himoitsemani pääaine (markkinointiviestintä) eikä tää ostaminen; joko tunnit on liian tylsän itsestäänselviä, pitää kirjoittaa liikaa muistiinpanoja tai sitten tehdään laskentatoimea, joka on perseestä. Laskentatoimi arseifrån.

Tällaisia ajatuksia näin viikonlopun alla. Saatte syyttää tylsää kouluviikkoa.