YK-äiti etsii miestä tositarkoituksella

Olin lauantain Genevessä. Junan lähtöajaksi oli merkattu 9:26 mutta liikkeelle päästiin mukavat kaksi tuntia myöhässä, jossain edelläpäin oli ollut joku tapaturma. Mutta mukavaa kun mulla oli paluujuna samana iltana jo 18:46, eli hyvin rajallisesta turismiajasta leikattiin samantien 2 tuntia pois. Käytännössä se tarkoitti sitä, että ei voitu mennä käymään YK:n edessä. Wää.



Toi on ihan Grenoblesta. Lunta oli tullut aika reippaasti pe-la välisenä yönä.



Tossa mun matkaseura. Laura, siis se toinen meidän koululainen täällä, ja kanadalainen Ashley. Plussaa tytöille nopeasta kävelystä, meinaa oli vähän kiirus. Tytöt oli varannut hotellin ja jäi Geneveen yöksi bilettään. Mun paluujuna oli muuten oikeesti tavallista suomalaista spåraa lyhempi. Meinasin vielä nukahtaa sinne.



Toi on Geneve-järven kuuluisa vesitykki, nyt onneksi pois päältä. Se on varmaan kesällä tosi siisti kun aurinko paistaa ja vesi suihkuaa moneen kymmeneen metriin. Mä en tajunnutkaan kuinka ikävä mulla on vettä. Grenoblessa on kyllä toi Isere-joki mutta silti, kun näki Geneve-järven niin tuli heti semmoinen haikean ihasteleva olo. Ilma oli sen verran sumuinen, että vastarannalle ei nähnyt. Se loi hyvän illuusion merestä, samoin lokit ja joutsenet.

Muutenkin Geneve toi mieleen Helsingin monella tapaa. Geneve on samalla tapaa matala kaupunki kuin Helsinki ja korkeimpana rakennuksene komeilee hieno kirkko. Lisäksi ihan keskustan vieressä on kivoja puistoja. Ainoa vaan että Genevessä on enemmän suklaapuoteja ja helvetin kalliita kellokauppoja. Meinasin ostaa Patek Philippen timanteilla päällystetyn rannekellon mutta sit mä ajattelin, että se vois olla vähän kylmä mäessä ja jätin kaupan hyllylle. Ehkä P-Diddy ostaa sen sitten pois kuleksimasta.



Uskomattoman hienoja graffiteja Genevessä.



Geneven korkein rakennus, eli St. Pierren (Pyhä Pietari) kirkko, sisältäpäin nähtynä. Ei jaksettu maksaa 2,8€ että oltais päästy kipuamaan torniin. Mutta sisältä varsin kivan näköinen.

Jollekin keskiajalla eläneelle talonpojalle kirkossa käynti on saattanut olla hieman eri asia kun meille nykyajan immeisille. Väännät ensin niska limassa 6 päivää aamusta iltaan pellolla ja nukut yösi pienessä torpassa ja sunnuntai-aamuna menet upeaan ja massiiviseen kirkkoon, jossa on mieletön tunnelma varsinkin messujen aikaan poikakuorojen laulaessa ja papin jylistessä latinaksi saarnatuolissa. Vaikea kuvitella miten siihen aikaan kukaan on voinut olla ateisti. "Totta kai Jumala on olemassa - kato nyt tätäkin massiivista kirkkoa!" Nykyään kirkko ei ole enää "kaupungin paras show". Päätelköön tuosta kukin mitä haluaa.

Olipa syvällistä.



Kirkko ulkoapäin. Noi puut oli kuin suoraan jostain Tim Burtonin leffasta, mutta varmaan kesällä tosi kauniita.



Tää on varmaan joku sääntö, että jos jossain kaupungissa on YK:n rakennus, niin siellä pitää olla keskellä kaupunkia tekojäärata. Tjeu, New York ja Geneve.



Korni valoshow. Buu!

Geneve noin ylipäätänsä oli ihan kiva, mutta sinne kannattaa suunnata keväällä tai kesällä. Nyt oli ehkä vähän liian kylmä ja muutenkin ne kaikki puistot ja Geneve-järvi olis varmaan miellyttävämpiä lämpimämmillä ilmoilla. Shoppailemaan sinne ei kyllä kannata mennä, ainakaan opiskelijabudjetilla. Kaikki oli aika törkeän kallista ja suurin osa puodeista oli sarjassamme Prada, Dolce, Armani, Boss etc.

Kotiin tultuani menin kebabille (paikallinen kebab on muuten erittäin hyvää, tehty oikeaoppisesti lampaanlihasta) ja siitä amerikkalaisten biksiin pelaamaan pokeria. Pelattiin kaksi turnausta ja lopetettiin kello 4:26 yöllä. Pääsin omilleni.

Seuraavana päivänä heräsin kahdelta päivällä, mikä on nyt mun uusi Ranskan ennätys. Normaalisti herään viimeistään ennen yhtätoista riippumatta siitä mihin aikaan oon mennyt nukkumaan. Oli kyllä aika raukea olo herätessä. Aamiaisen jälkeen aloin suoraan koodaamaan mun toiminimen (jota en ole _vieläkään_ virallisesti perustanut) kotisivuja. Ne alkaa olla jo aika pitkällä. Pistän kohta ne kommenttikierrokselle kaikille mun asiantunteville tutuille. Tarkoitus olisi saada koko hoito valmiiksi ennen maaliskuun alkua viimeistään.

Illan lopuksi mentiin, yllätys yllätys, elokuviin. Sunnuntaisin Grenoble on maailman tylsin kaupunki hengata ja leffassa käynti on halpaa (6,20€ opiskelijoille) niin ei ihme että sunnuntai-leffasta alkaa tulla jo hieman perinne. Leffa oli Lord of War ja oli erittäin asiallinen pätkä. Ensimmäinen puoli leffasta oli hyvää mustaa komediaa ja loppupuolella alettiin jo hieman moralisoimaan asekauppaa. Loppuun asti erinomaisesti ohjattu ja Nicolas Cage oli pääroolissa hyvässä vedossa. Hot tip! Vain yhden huonon leffan oon vaihdossa ollessani nähnyt ja se oli Color Me Kubrick. I'm on a roll.

Nyt mä istun taas koulussa meidän "ulkkaripöydässä" (me istutaan _aina_ saman pöydän ääressä) ja ahdistun kesätöistä. Urawebissä olisi joitain hyviä viestintäjuttuja, mutta mulla ei noita viestinnän opintoja ole ihan liikaa. Paras skenaario olisi saada toukokuusta lähtien joku projekti toiminimen kautta ja tehdä sitä kesä etätyönä, mutta sen varaan ei voi oikein laskea. Tai siihen, että saisi joitain pienempiä projektejakaan. Pakko löytää ees joku backup-duuni.

Signing out.

Merde d'un put!!!

Voi KYRPÄ!!

Eilen illalla olin matkalla leffaan ja isä soittaa. "Se sun japanilainen alivuokralainen ei näköjään ole maksanut vuokraanta, tuli karhukirje." Ok, ei niin paha vielä. Pistin sille TaiKin yhdyshenkilölle mailia ja kysyin että missä vika, lupasivat hoitaa. Sitten tulee tällainen jäätävä lause: "Yksi kysymys sinulle: Kazuhan luona kävi tv-lupatarkastaja, ja antoi hänelle maksumääräyksen. Onko sinulla TV-lupa?" No nyt vittu näköjään on. Mietitääs mitä kaikkia kirosanoja mä osaan suomeksi: vittu, kyrpä, pillu, saatana, helvetti, kusipää ... loput on liian nössöjä. Mut aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh mikä vitutus on nyt päällä. Tekis mieli velvoittaa TaiK maksamaan se mun puolesta. Mä en oikeasti edes katso telkkaria, pelkästään DVD:eitä. Tarinan opetus: älkää vuokratko ulkkareille.

Leffa oli sentään hyvä, eli Spielbergin "Munich". Kilpailee Jarheadin kanssa tähän mennessä vuoden parhaan leffan tittelistä. Leffa kertoo niistä Berliinin olympialaisten terrori-iskuista ja niiden jälkipyykistä, Mossadin näkökulmasta. Käykää katsomassa, hop hop!

Kuten edellisestä näkyy, en mennytkään sinne paikallisten dammareiden jatkoille. Se oli jossain tosi (le) skutsassa ja mulla tosiaan tentti seuraavana aamuna kello 8. Tentti oli aika vaikea, mutta mennee läpi. En tosin hirveästi valmistautunut, eli oma vika senkin sika. Amerikkalainen Rob tuli puoliltapäivin vastaan ja oli aika juoneen näköinen. Kysyin millaista oli ja vastaus oli aika tyhjentävä. "Dude, it was FUCKED... UP. FUCKED UP! Too long story man, I'll tell you later." Elekieli kertoi, että taisi olla kivaa. Olis ehkä pitänyt mennä. Mä en ole vielä löytänyt sitä alinta tasoa, millä pääsee kursseista läpi. Pitää löytää se pikapikaa niin sit voi alkaa lintsaa.

Kävin pitkästä aikaa maksullisissa. Eli siis maksullisessa parturissa. Muistan jopa tasantarkkaan milloin viimeksi EN leikannut hiuksia itse: wappuna 2004. Jälki on yllättäen parempaa ammattilaisen käsissä. Mutta nyt mulla on taas lyhyet hiukset, mä en jaksanut enää kasvattaa, vaikka olin niin luvannut. Mut tuntuu kivalta taas paijata sänkeä. Ja lumisade tuntui päässä kivalta. Lunta tulee muuten nyt aika urakalla. Sais sataa useamman päivän niin vois mennä mäkeen.

Mut kutsuttiin täks illaks ranskalaiselle illalliselle. En tunne sieltä muuta kuin illan isännän, eli ei oikein huvittais mennä. Jos ulkkarit meinaa tehdä jotain yhdessä niin kiittänen kauniisti ja meen dokaan ulkkareiden kanssa. Itse viikonloppuna meen joko mäkeen jos toi lumisade tosta loppuu tai sitten Geneveen. Geneveehen. Whatever.

Ja jotta Pastori "Mie tykkään kuvista" Hartikainen ei saisi graduaan tehtyä, niin laitetaanpas nyt niitä oikein iso batch. Sain metsästetty muilta ulkkareilta muutamia. Yhden jouduin sensuroimaan koska en ollut kovin edustava siinä. Ette näe sitä ikinä. Kaikki kuvat on Marcon ja Benedicten bileistä, missä rakkauden Weijosta tehtiin edellinen silminnäkijähavainto.



Tossa vähän meidän vaihtariporukkaa. Eka vasemmalta on amerikkalainen Brad, sitten on Moa, saksalainen Verena, mun kanssa tänne vaihtoon tullut Laura, ruotsalainen Marlene, australialainen Shahrooz ja amerikkalainen Brad. Mä en tosiaan tuntenut Lauraa ennen tänne tuloa, vaikka me ollaan aloitettu samaan aikaan ja luetaan jopa samaa pääainetta. Outoa. No tässä nyt oppii tuntemaan.



Vasemmalta: ruotsalainen Kristoffer, mä (duh), amerikkalainen Graham ja norjalainen Benedicte. Meillä on Kristofferin kanssa käytännössä identtinen leffamaku eli aina jos on tylsää niin mennään leffaan, niinkuin eilen. Kristoffer on muuten se kaveri, joka tuotti Göteborgin speksin viime vuonna.



Rakkauden Weijo - just add booze.



Minä ja ruotsalainen Elisa. Eli siis Telia. Har har.



Minä ja norjalainen Fahmi. Tää kuva oli joltain aiemmalta illalta. Toi tyttö tossa oikealla on puolalainen Lidia. En oo muuten tossa humalassa, esitän vaan.

Keep on bloggin'.

"Not work safe pics inside"

Toi on mun koulun passikuva. Toi tulee myös paikalliseen ulkkarimatrikkeelin ja kaikkiin muihin vastaaviin. Mutta oikeesti toi kuuluisi johonkin huumeidenvastaiseen kampanjaan. Toi kuva otettiin joskus dokaamisen jälkeisenä aamuna kello 8. Ihana kuva kaiken kaikkiaan. "Come to Finland! It's the new Amsterdam."

Hauska juttu kun just pääsin haukkumasta ranskalaisten matikkataitoja niin illalla tuli paikallinen Haluatko miljonääriksi. Siinä oli joku kahdeksas kysymys "kuinka paljon on miljoona miljoonaa?" Kilpailijat (niitä oli kaksi) kulutti tähän kysymykseen noin viisi minuuttia ja yhden oljenkorren (50-50). Ne toisti joku 10 kertaa että "niin jos tuhat miljoonaa on miljardi niin..." Ja oljenkorren jälkeen vaihtoehdot oli 10 miljardia tai 1000 miljardia ja ne VIELÄ mietti kumpi on oikein. AAAAAAAAAA!!!!

Tänään oli eka tentti. Kaks tehtävää, eka oli optimointia ja toinen jotain kustannuserien tunnistamista. Aika iisi. Mun piti lukea eilen tohon tenttiin mutta mä vaan leikin ja pelasin koripalloa. Koripallotreeneissä oli kivaa aina siihen asti kun joku ampui mua haulikolla pohkeeseen. Tai sitten se oli kramppi. Huomenna on toinen tentti, saa nähdä saanko siihenkään luettua mitään. Le pahis.

Tänään on illalla ladies' night bileet, jotka kuvauksista päätellen kuulostaa lähinnä dammareiden jatkoilta. Tytöt saa vetää 22-0:30 viinaa pääsylipun hinnalta ja tämän jälkeen pojat saa vasta tulla sisään. Kuulema erittäin "legendaariset" bileet, 1/3 tytöistä on aina oksennuskunnossa ja kaikki saa. Kunnon d&n menoa. Meen ainakin käymään, mutta lärvejä ei oikein pysty vetään. Kaikilla englanninkielisessä ohjelmassa olevilla on tää viikko vapaana ja ne on menossa ihan fiiliksissä. Jenkit meinaa pitää long island ice tea etkot. "Moi, mä oon Teemu, seit... neljättä vuosikurssia. Maistuisko sulle long island ice tea?"

Oon täsä pikkuhiljaa alkanut jo orientoitua myös Grenoblen ulkopuolelle. Marulla ja Paulalla on hiihtoloma viikko 7 ja mulla viikko 8. Ekaks Maru ja Paula tulee tänne laskettelemaan kun mä olen vielä koulussa ja sit kun ne menee kouluun niin mä meen niiden kiusaks Pariisiin. Pariisista lennän sitten torstaina tai perjantaina viikonlopuks Lontooseen ja Lontoosta sitten sunnuntaina suoraan Grenobleen. Täydellistä. Lontoossa on silloin lauantaina seuraavanlaiset bileet:

A NIGHT OF TRUE PLAYAZ:
DJ Hype (2hr set)
Pascal
Andy C
Fabio
Hazard
Generation Dub
MCs:
Fats
Rage
AD

Edellisenä päivänä Andy C olis soittamassa kans Oxfordissa, pitää kattoa jos sais raahattua itsensä sinne. Andy C on maailman ensteks paras DJ. Näin sen ekan kerran viime syksynä kun kävin Lontoossa ja jätti kyllä aika lähtemättömän vaikutuksen. Olin mä fiilistellyt varmaan viimeiset 6 vuotta sen settejä netistä kämäsellä äänenlaadulla, mutta live on aina live.

Yritän tässä joku päivä kinuta muilta vaihtareilta parhaat kuvat kameroista itselleni talteen. Lupaan tietyn ennakkosensuurin jälkeen laittaa niitä sitten kanssa tänne.

Kato äiti, mä opiskelen ilman aivoja!

Just oli eka tunti jolloin me jopa otettiin kynä kauniiseen (mun tapauksessa myös suureen, roaargh) käteen ja oikeasti tehtiin tehtäviä. Se paska juttu ostotoiminnan opiskelemisessa on, että joutuu jonkin verran opettelemaan laskentatoimea. Meidän piti laskeskella joitain ostotoiminnan aiheuttamia kuluja ja varaston arvoja, enkä mä muista oikein enää mitkä kulut meni varaston arvoon ja mitkä yleisiin hallintokuluihin jne. Ja kaikki tämä tietty ranskaksi, ja siihen kun lisää tän ranskalaisten fetissin kaikkien termien lyhentämiseen (esmes HA. H lausutaan ranskaksi "ash" ja A on "aa", eli yhdessä se on "ash-aa", tai achat, mikä tarkoittaa ostotoimintaa. Turhaa spedeilyä, sanon ma.), niin siinä oli katastrofin ainekset ilmassa. Onneks tahti oli verkkainen ja tehtävät suht iisejä ja loppujen lopuksi mä pääsin aika hyvin kärryille. Ranskalaiset opiskelijat osas mua paremmin kaikki termit mutta ne näköjään antaa aika hyvin tasoitusta matikassa. Ihan käsittämättömän kauan onnistuttiin käyttämään seuraavaan tehtävään (lyhennetty):

Yrityksellä on kaksi vaihtoehtoa:

a) 20000 + 10000 vuosikulut 15€ yksikkötuotolla
b) 20000 vuosikulut 12,5€ yksikkötuotolla

Ratkaise millä tuotantomäärällä vaihtoehdot ovat yhtä kannattavia.

Siinä sitä sitten ihmeteltiin puolisen tuntia. No, mä torkuin siinä muiden ahertaessa. Mut sovitaanko jooko, että ei tää laskentatoimen opiskelu tuu tavaksi? Tunnin lopuksi opettaja antoi sellaisen ihanan simppelin optimointitehtävän ensi torstaiksi, mikä sai ranskalaiset opiskelijat kauhun valtaan. Tein sen excelillä tunnin jälkeen alle vartissa, mä oon niin hyvä. *hakkaa rintaa ja karjuu*

Mua on luultu täällä ollessani nyt jo kolme kertaa uusiseelantilaiseksi, kerran jopa aussin toimesta. Mä en edes tiennyt, että uusiseelantilaisilla on erillinen aksentti suhteessa ausseihin. Mut mä pistän ton mun CV:hen. "Kielitaito - englanti: luullaan usein uusiseelantilaiseksi." Mut mua vieläkin ärsyttää aina välillä kun alkaa puhumaan jonkun kanssa ranskaa täällä ja ne kääntää keskustelukieln samantien englantiin. Ja näin siis vaikka ei tekis mitään virhettä kielen kanssa. Kai ihmiset luulee olevansa huomaavaisia tälla tavalla, mut dammit mä oon täällä opiskelemassa kieltä ja onhan se nyt vähän piilovittuilua; "sun ranska on ihan hirveää, käännän siis keskustelun nyt englantiin, hähää." Merde.

Katoin eilen elokuvan nimeltä "L'auberge espagnole". Kertoo ranskalaisesta pojasta, joka lähtee Erasmus-vaihtoon vuodeksi Barcelonaan ja muuttaa asumaan sellaiseen kommuuniin, jossa asuu 7 eri tyyppiä eri maista (siitä leffan nimi myös). Ja tämän vuoden aikana poika ELÄÄ! KOKEE! LÖYTÄÄ ITSENSÄ! AITOJA IHMISIÄ JA AITOJA TUNTEITA! OIH! Ihan jees leffa ja silleen elämän makuinen mutta nyt mulle tuli hirveet paineet kanssa hankkia lesbo kämppis ja/tai hankkia aivokirurgin kanssa naimisissa oleva rakastaja niinkuin se poika siinä, muuten näköjään ei ole kunnolla ollut Erasmus-vaihdossa. Siitä leffasta on kanssa jatko-osa, pitänee katsoa sekin.

Huomenna eli keskiviikkona valitaan korisjoukkueessa kymmenhenkinen ns. pelaava porukka. Mulle annettin vähän ymmärtää, että mä kuuluisin siihen. Sinänsä kiinnostais, mutta kuulema jos "me" voitetaan kaksi seuraavaa matsia niin me karsiudutaan koko Ranskan laajuiseen kauppisliigaan. Mua ei hirveästi nappais viettää viikonloppuja bussissa istuen matkalla whatevervilleen, mutta muuten pelaaminen kiinnostais. Pitää kysellä huomenna treeneissä että kuinka sitovaa se meininki on.

Laitetaan näin loppuun vielä yksi kuva, kun Pastori niistä niin tykkää.



Hei olen patsas. Murh.

Skriäääk!!!!

Toi oli ehkä yleisin ääni mikä kuului eilen lautaillessa. Paikan nimi oli Alpe D'Huez ja se on yksi alueen isoimmista keskuksista. Hissilipun hinta oli kanssa vähän tyyriimpi. Les Sept Lauxissa päivälippu oli 13€ (viikolla, tosin), Chamroussessa se oli 17€ (viikonloppuna) ja Alpe D'Huezissa 26€ (kans viikonloppuna). Kaikki noi oli opiskelijahintoja. Matkat tosin ei maksanut juuri mitään, kun ostettiin kimppalippu. Ehkä 2,5€ per naama. Noustiin kolmella eri gondolalla huipulle, joka oli 3060 metrissä. Sieltä sitten lähdettiin laskemaan ja ekaks rinne oli ihan ok mutta sitten alkoi sellainen kivimatto ettei tosikaan. Rinteen pituus oli sellaiset 2,5 kilsaa ja mä kävelin siitä noin neljäsosan kivien välttämiseksi. Lopun aikaa mä yritin laskea mutta kiviä tuli silti vastaan koko _vitun_ ajan. Oikeesti, Suomessa kiviset rinteet pistetään samantien kiinni, täällä näitä ei hirveesti kiinnosta tollaiset pikkujutut. Mun teoria on se, että jengi vuokraa laskettelukamoja niin paljon niin niitä ei haittaa noi kivet eli kukaan ei reklamoi.

Olin rinteen laskun jälkeen hyvin vihainen ja itketti kattoa laudan pohjaa. Teki mieli vetää hissipoikaa turpaan. Oon nyt laskenut tällä uudella upealla laudallani kolme kertaa (on muuten helvetin hyvä) ja sen pohja näyttää ihan hirveältä. Wäää. Vannon, että en laske täällä enää rinteissä ollenkaan. Pelkkää paippia ja offareita. Jos offareissa osuu kiveen niin se on sen arvoista, mutta ei jossain saatananperkeleen siirtymärinteissä. Pahaan oloon kontribuoi kanssa ihan hemmetin kipeät jalat. Olin just ostanut uudet lautailukengät ja niiden sisäänajaminen kestää aina hetken. Kengät rokkaa muuten ihan sikana. Saa kantapään pultattua hyvin lautaan kiinni (kaikkein tärkeintä kontrollin kannalta). Eli nyt mulla on vaatteita lukuunottamatta uudet laskettelukamat. Kestänee hetki ennen kuin tulee hyvä tatsi.

Ei se päivä nyt ollut täysi katastrofi, sen ekan rinteen jälkeen pysyteltiin vain hyväkuntoisissa rinteissä. Aurinko porotti ihan koko päivän tyhjältä taivaalta ja maisemat oli "ihan jees". Kuvia:


Tossa oli mun matkaseura. Eka vasemmalta on Moa, joka on ihan sairaan herttainen ja positiivinen ruotsalaistyttö. Se on vähän niinkuin ruotsalainen versio Elisa K:sta. Terkut Elisalle Suomeen jos luet tätä! Toinen vasemmalta on norjalainen Marco. Kerron alempana lisää Marcosta ja sen viime perjantaisista kotibileistä *örp*. Valkotakkinen keskellä on Fahmi. Fahmi on kanssa norjalainen, mutta sen vanhemmat on alunperin Marokosta. Fahmi on ihan sairaan hyvä äijä ja se on pelannut korista nuorten maajoukkueessa Norjassa. Takana oikealla oleva on amerikkalainen Matt, kanssa korisihmisiä. Edessä oikealla on Erik från Svärje. Erik oli hauskaa hissiseuraa, koska se nauroi tosi tarttuvasti jos ihmisiä rinteissä kaatuili.

Nyt vähän maisemii.







Noista kuvista ei ihan välity miten huonossa kunnossa rinteet oli ja kuinka uutta lunta ei ollut. Ja tietty kaikki pienet äpärät, jotka tekee koko rinteen levyisiä aurakäännöksiä - tuttuja jugurttimainoksista! Rinteiden puolesta paras keskus on ollut musta se eka, eli Les Sept Laux. Siellä oli kanssa ihan ok snowpark ja keskeneräinen paippi, josta näyttäis tulevan oikein pätevä (sopivan leveä, just se sopiva 20-30 astetta jyrkkä, iso ja varjossa, eli kaikki turistit pysyy poissa). Chamrousse oli musta aika paska, mikä oli vähän yllättävää kun ottaa huomioon, että siellä oli olympialaisten alppilajit. Alpe D'Huez oli vähän sellainen helvetin iso perhepuisto, mutta siellä näyttäis olevan parhaat offarit. Pitänee mennä sinne uudestaan helmikuussa.

Perjantaina oli tosiaan Marcon ja Benedicten (ne ei seukkaa vaikka asuukin yhdessä) luona kotibileet. Ostin sinne sixpäkin (tosin 0,25l pulloja) ja pullon punkkua. Mun tarkoitus oli tarjota siitä pullosta kaikille, mutta kukaan ei juonut siitä, niin jouduin juomaan sen ihan itse. Lopputulos oli aika hellyyttävä, kuten kaikki "rakkauden Weijon" joskus nähneet tietänevät. Onneks itsellä tosin on toi humala ihan kontollissa, niin ei mennyt Suomen maine sen pahemmin. Aamulla oli kyllä aika paha olo. Illan isäntä Marco oli ihan sairaan mainio. Ruotsalainen Kristoffer kuvaili sen meinikiä todella hyvin: "You were kinda mingling with everybody, but at the same time with nobody." Loppuillasta se vaan käveli eri keskustelurinkien viereen, hymyili siinä hetken ja sanoi "FUCKERS!" ja jatkoi matkaa. Se oli seuraavan päivän iltana vielä ihan hirvittävän näköinen kun me laitettiin yhdessä safkaa. Mutta mainio veikko kerta kaikkiaan.

Tällä viikolla on koulua vaan 4 päivää ja tänäänkin ei oo muuta kuin sitä taidekurssia. Keskiviikkona oon vapaa kuin taivaan lintu, tsirp. Pitänee keksiä jotain. Geneveen pääsis 11 eurolla yhteen suuntaan, vois tehdä päiväreissun. Pariisiin en vielä jaksa mennä kun en tiedä onko Maula ja Paru paikalla (kun on niin perkeleen ylpeitä pariisittaria etteivät vaivaudu meidän maalaistollojen blogeja lukemaan ja kommentoimaan, niin!) Budjetti alkaa huutaan vähän jo pahanenteisesti, varsinkin kun pitäis maksaa sellainen 360€ alppimatka maaliskuulle kanssa. Hurh.

Mua harmittaa kun mä keksin viime viikolla tosi hauskan sellaisen sanayhdistelmän, tyyliin väkisinmakuupussi tai päivärintaliivi, mutta unohdin sen samantien. Jos olisin käynyt stand up-kurssin niin osaisin kirjoittaa tällaiset asiat ylös.

Till next time.

Vaihtokateus iskee

Mulla on virallisesti nyt vaihtokateus. Minna kirjoitti ohimennen blogissaan, että se pääsee perjantaina kattomaan Pendulumia. Pendulum on just jees. Ja sit tosiaan viime viikolla Minna oli nähnyt Sigur Rósin, Damon Albarnin ja Damien Ricen livenä. Täällä Grenoblessa toi klubikulttuuri on sellaista nuokku-tasoa. Mä eksyin yhteen vinyylikauppaan yks päivä ja juttelin sen myyjän kanssa ja se sanoi, että ehkä kerran kuussa on yhdet housebileet. Jos haluu kunnolla pistää jalalla koreaksi niin pitää mennä Lyoniin tai Montpellieriin. Mä varmaan suuntaan ihan suoraan Lontooseen kun oon niin hemmetin snobi.

Muutenkin mua on alkanut vähän harmittamaan että mulla ei oo oikein tullut sellaista kulttuurishokkia. Täällä on yhtä kylmä kuin Suomessa mun lähtiessä ja muutenkin tää on ihan länsimainen kaikin puolin. Ja hei haloo, onhan Ranska niiiiiiin nähty. On ollut tosi kadehdittavaa lukea Simon ja Samin blogejaa ja niiden tarpomisia viidakossa. Se mun suunnitelma lähteä toiseen vaihtoon Malesiaan just ennen valmistumista alkaa vaikuttaa yhä suurimmissa määrin todennäköiseltä. Siinä yksi lisäsyy tehdä opinnot purkkiin ennen sitä 2008 deadlinea, että kerkee vielä lomalle Malesiaan. Kansantalous ja Kasanen kiittää.

Ettei nyt menis pelkäksi nillitykseksi, niin sanotaan että hyvää täällä Ranskassa on lähinnä ruoka/viini ja noi pikku vuoret tossa vieressä. Valkoista jugurttia saa 12-packin hintaan 1,20€, eli voisin vihdoin toteuttaa sen mun ikiaikaisen fantasian kylpyammeellisesta valkoista jugurttia. Mmmmmmm. Paikalliset halpajugurtit pärjää maultaan jopa Bulgarian jugurtille. Hassu juttu on se, että vielä ei ole osunut vastaan yhtään oikeen oikeen hyvää viiniä; pitänee tehostaa etsintää ja kulutusta. Juustot on todella halpoja, rasvaisia ja hemmetin hyviä. Ne vaan leikataan tosi tyhmästi niin niitä on vaikea höylätä. Leivät on täällä ihan sairaan hyviä ja ne on aina poikkeuksetta valkoisia. "Tummin" leipä mitä on tullut boulangeriesta vastaa sellaista ehkä graham-paahtoleipää.

Mä en käsitä miten ihmiset pysyy täällä niin laihoina. Kaikki ruoka on täällä tosi lihottavaa, koulun käytävillä eri kerhot ja yhteisöt myy kaikkia suklaaherkkuja joka päivä ja kuten tosta mun edellisestä postauksesta kävi ilmi, niin sokerin makuun opetetaan lapset aika aikaisin. Mutta silti puolet mimmeistä täällä on ihan anorektikoita. Joko nää urheilee kuin pienet eläimet, oksentaa ruoan jälkeen tai sitten näillä on kaikilla on kolibrin geenit ja ruoansulatus. Mä olin itse asiassa jo unohtanut miltä hiilariöverit tuntuu. Eli siis se fiilis kun vetää tyhjään mahaan vitusti sokeria ja ekaks tulee hirveen energinen olo mut sitten menee veto ihan pois. Mun on pakko korjata kyllä noita syömätapoja vähän, muuten musta tulee vaihdon päätteeks Jabba Le Hutt.

Eilen oli ekaa kertaa koristreenit. Me mentiin sinne yhdessä neljän jenkin ja kahden norjalaisen kanssa. Matkalla kentälle meitä hakemaan tullut ranskalaispelaaja kehui kuinka hyvä joukkue niillä ja kuinka kovaa ne treenaa jne. Totuus oli kyl toinen, lähempänä sitä miten mä muistan pelaamiseni silloin 2002 kun olin Lillessä duunissa. Ranskalaiset itkee ja parkuu pienestä kontaktistä, ei syötä juuri ollenkaan ja ei osaa pelata kurinalaisesti. Niiden valmentaja pisti treenien lopuks meidät ulkkarit omaksi joukkueeksi ja se tais vähän huolestua kun meidän helvetin huonossa kunnossa ollut rag tag jengi voitti niiden aloitusviisikon aika selvästi. Muutama niistä jenkeistä osas pelata kyl tosi hyvin ja niillä oli muutenkin hyvä meininki. Muutenkin jenkit on ihan parhaita. Muut vaihto-oppilaat pyrkii olemaan isännille silleen kohteliaita ja bileissä silleen sopeutumaan joukkoon, mutta jenkeillä (erityisesti pojilla) on sellainen "otetaan tää tila haltuun"-mentaliteetti joka on musta tosi virkistävää ja jopa tarttuvaa. Sellainen vähän naivi sosiaalinen optimismi on aika hyvä tapa kuvailla niitä. Good peoples.

Nyt pitäis alkaa tehdä noita työhakemuksia ens kesäksi. Hieman ahdistaa ettei tosiaan pääse työhaastatteluihin paikalle, ellei ne pidä niitä joskus toukokuun puolella. Toivottavasti saan kesäduunin suht nopeata hoidettua alta pois, mielellään jo ennen tota mun laskettelukauden alkua. Ainii, mä ajoin parran taas kokonaan pois. Mulla jäi trimmeri Suomeen niin pitää taas turvautua tähän "kasvata kunnes on pakko kasketa"-metodiin. Alkoi reuhka olla liian pitkä niin armotta pois! Ihmiset ei meinannut tunnistaa aamulla, oli hassua.

Silkkiposki kuittaa.

23c666 Ärsyttävä niche-markkinointi, 4ov/6ects

Muistan kun tossa syssyllä kävin ton Mainonta ja Kulutus-kurssin (hyvä kurssi, btw) ja siellä yksi vierailuluennoitsija kertoi, että Ranskassa on ihan sairaan isot ja tärkeät markkinat 6-10 vuotiaiden lasten koulun jälkeiselle välipalalle. Se kuulosti musta silloin tosi hassulta, että niin ns. vähäpätöiselle aterialle olisi muka isot markkinat. Mutta näin on. Joka helevetin mainoskatkolla tulee vähintään kaksi tällaista mainosta ja ne on kaikki samojen teemojen muunnelmia. Tässä muutama esimerkki:

Lapsi: “Hei äiti, se olen minä, Jean-Pierre, hemmoteltu, ylisuojeltu ja ärsyttävän söpö lapsesi – todennäköisesti perheen ainoa! Olen palannut koulusta kummallisen latautuneena!”

Äiti: ”Jean-Pierre, silmäteräni! Tule nyt syömään päivän tärkein ateriasi, maittava välipala heti koulun jälkeen! Sitähän sinä himoitset kuin crack-kokaiinia! Huomaatko muuten lapseni, että olen aika epäluonnollisen hot!”

Lapsi: ”Äiti! Tämä Power Rangers- muoviin pakattu juustopuikula maistuu taivaalliselle ja kirvoittaa hymyn huulilleni! Minulla on Oidipus-kompleksi!”

Äiti: ”Rakas lapseni! Minä itken!”

Tai sitten toinen variaatio:

Muut lapset: ”Moi me ollaan täällä puussa ja Jean-Pierre on ihan homopoika! Harrastakaamme koulunjälkeistä kiusaamista!”

Jean-Pierre: ”No mut hei, en haluiskaan tulla teidän tyhmään puuhun, koska mulla on tää suklaavanukas, jossa on kolmetoista kerrosta suklaata!”

Muut lapset: ”Jean-Pierre onkin hyvä jätkä! Ilakoikaamme!”

Kolmas variaatio, lapsen terveydestä enemmän huolehtiville:

Lapsi: ”Äiti! Olen saapunut voitokkaana koulusta! Anna perustuslaillinen oikeuteni, eli koulunjälkeinen maittava välipala! Olet jälleen muuten aika hemmetin kuuma pakkaus!”

Äiti: ”Hahaa, olen vaihtanut välipalasi tähän uuteen, terveelliseen vaihtoehtoon!”

Lapsi: ”Äiti, miksi tapoit Jeesuksen? Oletko lutka?”

Äiti: ”Mutta lapseni, maista jugurttia ensin! Siinä on kaikki mitä kasvava lapsi (=nykyisellään liian läski, tarvis tehdä jotain) tarvitsee!”

Lapsi: ”Äiti tämä onkin hyvää! Luon nyt katseen, jolla voisi antaa anteeksi kansanmurhan!”

Äiti: ”Teepä se ja laihdu!

[myöhemmin]

Äiti: ”Jacques, aviomieheni! Mitä teet jääkaapilla lapsesi jugurtti kädessä?”

Isä: ”Hei, olen koominen loppukevennys, jolla on tarkoitus osoittaa, että vanhemmatkin voivat syödä tätä jugurttia! Lisäksi luon mielikuvaa terveestä ydinperheestä, eikä mistään YH-horosta ja äpärälapsesta!”

Äiti: ”Nauran hedelmällisesti! Tehdään uusi lapsi tässä keittiön pöydällä!”

Ton loppukevennyksen voi copypeistaa myös kahteen ekaan variaatioon. Kun tän koulun jälkeisen välipalan mielentilan löytää niin näitä mainoksia voi suoltaa suunnilleen yksi per minuutti tahdilla. Class dismissed.

Muutenkin ranskalaiset mainokset on aika hirveitä. Näillä on joku jingle- ja catch phrase-fetissi. Tyypillinen ranskalainen mainos on sellainen, että joko helvetin kaunis ihminen tai sitten todella naurettava ihminen kertoo tuotteen ominaisuuksista ja lopussa tulee jingle ja slogan (yleensä joko viettelevästi tai ärsyttävästi lausuttuna). Ja ne jinglet on ihan käsittämättömän hirveitä. Ei tietoakaan mistään mielikuvamarkkinoinnista. No ei suomalaiset mainoksetkaan niin loista mutta juu nou.

Musiikkivideot on kanssa hauskoja täällä. Hauskoja siksi, koska niissä on aina ihan hemmetin korkeat production valuet, mutta biisit on ihan hirveetä peruspoppikuraa. Ja vaikutteita on otettu jenkeistä ihan helvetistiä, vaikka ollaan olevinaan niin anti-american. Sami tossa vinkkasikin, että uusimmassa Economistissa on juttu siitä, kuinka Amerikka ja Ranska on niin samanlaisia monin tavoin. Täytyy myöntää, että se pitää paikkansa. Mä en ymmärrä miksi jotkut sanoo Suomea Euroopan amerikkalaisimmaksi maaksi (tai mä en tiedä kuinka yleinen väittämä on, mä kuulen tota aina vähän väliä). Ranska on tosiaan aika pikaruokaisa ja kulutuksellinen maa ja jenkkiviihdettä tuuttaa enemmän joka tuutista kuin Suomessa. Mutta toisaalta näillä on paljon rankempi lainsäädännöllisä keinoja Ranskan ja ranskalaisen kulttuurin suojelemiseen. Mene ja tiedä. Ja taas on huonoa tajunnanvirtatekstiä. Tarttis päätoimittajan editoimaan.

Just päättyi ensimmäinen koulupäivä. Mä luen tosiaan ostamista ja kansaivälistä "sourcingia" (ei taida olla hyvää suomalaista sanaa välittämään tota). Kauppiksessa on vaan yksi kurssi ostamista logistiikan alla, täällä sille on omistettu kokonainen pääaine. This is major is dedicated to all my homeboys, ya heard? Joo. Opettaja kävi nopeeta läpi kevään aikataulun ja näyttää siltä, että asian puolesta en tule oppimaan mitään uutta, ehkä vähän syventämään jo ennestään oppimaani. Huomaa kyllä, että Osto on kauppiksessa Tarkkalan kurssi, sen verta paljon on saatu ahdettua yhteen kurssiin kun täällä on sama neljässä kurssissa. Pitänee muuten pyytää Tarkkalalta vanhat slaidit, voi olla apua. Teenkin sen nyt heti. Noin, tehty.

Bai tö wei, ihan parasta kun meidän proffa ilmoitti, että 16.2. lähtien meillä tulee olemaan torstait ja perjantait vapaita! Mulla tulee siis olemaan neljän päivän viikonloppuja ihan sikana. Torstait ja perjantait oon rinteessä, viikonloput jossain muualla. Viikonloppuisin on liikaa jengiä rinteessä muutenkin, eli tää on mun kannalta just hyvä. Annan itselleni aplodit. Toivon vaan että maanantai-keskiviikko ei oo liian rankkaa.

Eilen oli kanssa ekaa kertaa se valinnainen kurssi, artistic creation. Oli kyl huisin hauskaa ja mielenkiintoista. Meidän maikka on joku tosi kokenut muotoilija ja taideasiantuntija. Eka me tehtiin sellainen perusharjoitus, missä piti piirtää se asia, mikä tuli mieleen jostain annetusta sanasta. Oli aika hauska huomata, miten mielikuvituksettomia suurin osa ihmisistä oli, koska ihmiset päätyi aina samoihin assosiaatioihin. Mä kyl yritin oikein nähdä vaivaa, että mä keksisin mahdollisimman erikoisia ja outoja. Päivän lopuksi se piti sellaisen pitkän luennon taiteen tulkinnasta ja taiteen käytöstä kaupallisiin tarkoituksiin. Oli mukava kuulla kun se dissas ihmisiä, jotka menee taidegallerioihin ihastelemaan tauluja ja teeskentelmään, että he muka ymmärtävät niitä. Tuli mieleen heti miten nykyään kattoo Mona Lisaa eri tavalla Da Vinci Koodin jälkeen. Esimerkkinä se näytti meille seuraavan taulun:


Sitten se pyysi meidän mielipiteitä. Kukaan ei oikeen osannut sanoa mitään. No sitten se paljasti, että teoksen on tehnyt Marcel Duchamp ja että hän on kuuluisa dadaisti, auttoiko. No vähän, se selittää teoksen luonteen ja järjettömyyden. No, entäs auttaako se, että teos on tehty 1913, eli juuri ennen WW I:stä ja että tuohon aikaan oli hirvittävä sotahurmos ja kilpavarustelu käynnissä ja että dadaistit olivat vahvasti sotaa vastaan? Nyt teos alkaa näyttää jo joltain. Tätä seurasi sitten mielenkiintoinen väittely siitä, että pitääkö artistin "konteksti" tosiaan tuntea ennen kuin osaa todella arvostaa taidetta? Opettajan mielestä pitää ja mä olen vahvasti samaa mieltä. Ja sitä paitsi, jos että jaksa lukea niitä pikku plakaatteja taulujen vieressä museossa, niin teitä (meitä) varten on minimalismi. Mutta siis todella mielenkiintoisen oloinen kurssi. Maikka näytti kanssa miten taide ja mainonta tai tuotedesign on vaikuttaneet toisiinsa (oli aika kipeitä esimerkkejä) ja ens kerraks meidän pitää miettiä joku taideteoksen ja tavallisen käyttöesineen risteytys (ope näytti näistäkin hienoja esimerkkejä). Mun ideana on yhdistää Picasson maalaus ja tavallinen seinäpeili.

Onpas pitkä postaus. Mun piti sanoa vaikka mitä vielä mutta jääköön ensi kertaan, hei hei!

Saaaauuuuliiiiii!!

Isiltä tuli viesti yöllä että Sauli meni Tardjan kanssa toiselle kierrokselle ja että kannatus on nousussa. Jee. Toivottavasti Sauli voittaa, meinaa mä en lämpene Tarjalle. Sen agenda kuuluisi mun mielestä ennemmin YK:hon tai Maailmanpankkiin.

Heräsin tänään 7:15 jotta oisin kerinnyt kouluun ajoissa. Meillä alkaa tällä viikolla koulu eikä mulla ollut hajuakaan mitämissämilloin mun kurssit alkaa. Näillä näkymin mulla on tänään kello 14 maalausta ja muuta hippeilyä ja logistiikkaa huomisesta alkaen. Mulla tosiaan vaihtui toi pääaine täällä noiden tötöilyjen takia. Oisin kyllä mielelläni opiskellut mainonnan suunnittelua koko vaihdon ajan. Yritän tänään vielä kerran epätoivoisesti vaihtaa pääainetta, mutta tuskin natsaa. Mutta tahtoo yrittää.

Ranskalaiset ei väistä. Kadulla jos tulee ihminen vastaan niinnää kävelee suoraan päin ja pyytää sit anteeks sen sijaan että ottais pari askelta sivulle. Kai nää on hellyydenkipeitä tai jotain.

Olin eilen taas rinteessä. Itkin verta joka kerta kun lauta osui kiveen, mikä oli about joka laskulla 5 kertaa. Ihan järkyttävässä kunnossa oli rinteet välillä, lunta olis saanut tulla ainakin 30 senttiä maan päälle lisää. Paippi oli auki mutta mutta oli aika käsittämättömän hirveä. Näkymät oli kyl aika huikeat. Mestan nimi oli Chamrousse ja siellä oli kaikki hiihtolajit kun Grenoble piti Olyyyyymppialaiset vuonna 1968 tai jotain. Mut en mee enää mäkeen ennen kuin on tullut lisää. Täällä on kaikenlaisia snow-watch sivustoja, jotka varoittaa hiihtopummeja etukäteen kun yöllä sataa lunta. Jos osuu lumisade viikolle niin lintsaan niin salettiin.

Käytiin leffassa kattoon Jarhead. Se on Sam Mendesin (American Beuaty) uus leffa, joka kertoo merijalkaväen sotilaista, jotka valmistautuu Persianlahden sotaan. Ihan sairaan hyvä leffa. En voi alleviivata tarpeeksi. Pari kunnon "selkäpiitä karmii" kohtausta. Se on kyl niin siistiä että mulla on se "hei me puhutaan englantia"-leffateatteri vieressä. Voin käydä ihan hetken mielijohteesta kinoteekissä. Täl viikolla voisin käydä kattoo Call Me Kubrickin ja Good Night & Good Luckin. Mun DVD-kokoelmakin kertyy huimaa vauhtia, niitä on jo kaksi. Ranskasta saa kaikkia vanhoja Tinseltown-helmiä tosi halvalla, aioin kerätä niitä aika paljon. Sit tääl on menossa joku "Les Legendes de cinema Francaise" kamppis missä lehtikioskeista saa parin viikon välein jonkun klassisen ranskalaisleffan muutamalla eurolla. Pidetään silmällä tuotakin.

Mä saan ehkä netin mun asuntooni. Ehkä. Toi olis kyllä niin hyvä meinaa tää koulun WLAN-yhteys on jotain niin epävarmaa ja tahmaista että menaa vallan hermo, sano! Ja ärsyttää aina raahautua koululle asti lukemaan seuraavan viikon lukujärjestys (vaihtuu viikottain, siis) kun sen vois tehdä kätevästi netistä. Ja sit vois illalla skypetellä tai meseillä kavereiden kaa. Nykyisellään mä kuuntelen kotona aika paljon musiikkia tai kattelen telkkaria. Mä hain netistä just ennen lähtöä Kanye Westin Breezeblock mixin vuodelta 2004, joka on ihan sairaan hyvä. Mulla on ollut pidemmän aikaa melko varautunut suhtautuminen hip hopiin lähinnä bling blingin ja naurettavuuksiin menevän epävarmuuksien kompensoinnin takia (en nyt paremmin sitä osaa selittää). Mut toi Kanyen miksaus on ollut tosi kestorotaatiossa. Ja se on tosi lyhyt kanssa. Hakekaa se.

Viikon jenkkivaihtarisitaatti: "You guys don't understand, I have... like ... a lot of money. I mean a lot."

We're in the mooooneeeey!

No ei oikeesti. Hirvittää vaan miten paljon on kulunut rahaa ihan tosi lyhyessä ajasssa:

- telkkari 69€
- vakuutus 40€
- kaiuttimet 14€
- vuokra 508€
- salikortti 3kk 132€

plus miljoona muuta pientä menekkiä. huoneen saaminen asumiskelpoiseksi vie yllättävän paljon aikaa ja rahaa. Mutta pikku hiljaa aletaan olla voiton puolella noiden juttujen kanssa. Ens viikolla aloitan koulun ja yritän löytää "normaalin elämänrytmin". Ja samalla yritän lopettaa tän hirveän rahan tuhlaamisen. Hurh. Mut jossain vaiheessa pitää alkaa suunnitella Pariisin, Lontoon ja Barcelonan matkoja. Tai ainakin noissa haluisin käydä tässä joskus. Jos vaan Maru ja Paula suostuu ottaan kylään, nih.

Ilmat on ollut upeita. Koko ajan paistaa aurinko, jee. Mutta ilma on tosi kosteeta, tai mä ainakin luulen niin koska täällä -10 tuntuu ihan perkeleen kylmältä. Aika jännä vaikka oon tosi etelässä niin silti ollaan ihan Suomen lämpötiloissa. Hmm.

En nyt keksi hirveesti enempää, pistetään nyt lopuks pari kuvaa niin pysyy yleisö tyytyväisenä.


Toi on mun katu päiväsaikaan. Mun katu on ihan keskustassa, voin kävellä joka paikkaan ihan helposti. Mun korttelissa on leffateatteri jossa kaikki leffat on alkuperäisellä kielellä. Ihan parhautta.


Ja sama yöaikaan. Otin kuvan mun parvekkeelta.


Noita riittää täällä nii.


Kaupunki nähtynä Bastillesta. Bastille on sellain vanha sotilastukikohta tai whatnot. Ihan sairas nousu sinne ainakin. Tavoite on juosta sinne keväällä "usein".


Tossa on koulu. Koulu on käytännössä mun kadun päässä.


Sisäänkäynnin puoli.


Sisältä. Jengi hengailee täällä aika paljon. Läppäri löytyy kaikilta. WLAN on aina tukossa ja on muutenkin vitun hidas.

Och samma på finska

Okei, mä huomasin että suurin osa tän blogin lukijoista on joka tapauksessa suomalaisia niin anttee mennä mielummin suomeksi. Briiffaan ulkomaalaisia sitten erikseen.

Oon ollut nyt maassa vasta viikon mutta aika tuntuu paljon pidemmältä. Ei siksi että olisi ollut tylsää vaan siksi että tässä on kerennyt tapahtua jo ihan perkeleesti. Tänään on jo neljännet bileet viikon sisään, eli tahtia on pitänyt. Oon käynyt jo kerran laskettelemassa ja juossut jos milläkin asioilla. Ystäviä/tuttuja on kertynyt ihan mukava määrä kanssa. Mä hengailen enimmäkseen norjalaisten, ruotsalaisten ja saksalaisten kanssa (kerron ranskalaisista kohta lisää.)

Kaupunki on tosiaan ihan symppis. Tää on sellain taskulämpimän kokoinen kaupunki, eli ei liian pieni eikä liian isokaan. Kaikki palvelut löytyy ja kauppoja löytyy ihan ookoojees mutta yöelämä on aika semiperseestä. Mä olin vähän kuullut etukäteen että ranskalaiset ei tota klubikulttuuria hirveesti harrasta vaan ne menee just baariin joraileen NRJ-kamaa. Pitää sitten karata Lontooseen jossain vaiheessa.

Alpit on tosiaan lähellä. Mentiin sen auton omistavan saksalaisen kanssa lähimpään hiihtokeskuseen laskemaan. Päivälipun hinta oli huimaavaat 13€ ja rinteet kyllä hakkas kyllä minkä tahansa Suomen kohteen ihan 6-0. Sääli vaan että lunta ei ollut ihan tarpeeksi niin ei voinut mennä rinteiden ulkopuolelle. Eikä paippikaan ollut auki. Niin, ja mun uus lumilauta tuntuu ihan hemmetin hyvältä laskea. Jäykkä kuin mikä, eli voi vetää todella kovaa ilman että tärinä haittaa liikaa, mutta se on silti sen verta kevyt ja napsakka että sillä voi vähän telmiäkin. Pitää tosiaan löytää paippi jostain niin saa sitäkin koitettua. Ehkä jo lauantaina pääsee taas, jee.

Nää ranskalaiset on ihan pentuja. Ranskalaisnuoret asuu vanhempien luona aina 18-v asti ja hyvin tarkassa nuhteessa. Alkoholi on hyvin vahvasti kielletty niin kauan kun asuu vanhempien luona. Mutta autas armias kun nää muuttaa yksin asumaan. Nää on 19-vuotiaina samanlaisia kun suomalaiset (ja kuulema norjalaiset, ruotsalaiset ja saksalaiset) noin 15-vuotiana. Oli aika perkeleen rasittavaa ekoissa bileissä kun yhden ison norjalaiskaverin kanssa jouduttiin vähän kaitsemaan ettei kaksi ranskalaisidioottia alkanut tappelemaan. Hyvää tutorointia. Niin, ja eurooppalaiset juomatavat my ass.

Koulu alkaa ens viikolla vasta. Elin vähän sellaisessa epätietoisuuden tilassa että milloin mun pitää olla ja milloinkin. Jos olisin tiennyt, että ei tarvi tehdä tällä viikolla mitään niin olisin ehkä suunnannut jonnekin matkalle. Lento Roomaan Grenoblesta on tosiaan menopaluu veroineen 80€. Ja Torinoon moni halajais olympialaisten ajaksi, mutta hotellit ja hostellit "saattaa" olla hieman täynnä.

Tulipa huonoa ja tylsää tekstiä. Ens kerralla pistän parempaa, lupaan.

Drawing first blood

Finally here. I flew from Copenhagen to Lyon and from there I took the bus to Grenoble. I took a taxi from the bus station and asked the driver to take me to my hotel, but I also asked him if we could take a detour so that I could see where my school was. He smiled at me and pointed out the window. The school was just behind the station. And to make things even better, my hotel was on the main street and you can actually see the school from my flat! The school was well within a walking distance from the hotel. Yay.

I checked in (the concierge looked _exactly_ like Morgan Freeman, I’ll post a picture if you don’t believe me), got all my stuff to my room and started examining my room. It was actually better than I expected because I was really expecting the worst. I even have a small French (duh!) balcony and there’s a niceish view to the main street. The bed is too small though and the shower is your typical French “squat if you wanna wash your hair!”-type solution. Sucks. And this being France, the room is cold as hell. I had to really tuck myself in tight and put an extra blanket on my feet since it was so cold. Since electricity is paid for in the rent I’m considering buying some sort of thermo-nuclear heating device to ease my transition.

Before I went to bed, though, I went out for a quick stroll. The main street seemed nice, lots of ethnic food places around. I found a small boulangerie (a pastry shop) and bought me a baguette. I walked for a small while and bumped into a small butcher’s shop. I bought me a huge pile of rosetta beef for just 80 cents and a chunk of goat cheese for 50 cents. Dirt cheap. I have to pay close attention to my eating habits, otherwise I might finally break that all elusive 0,1 ton barrier. But the bread was really good, the salami tasty as hell and the cheese really crowned it. Mmmmm.

Next day was the first day of orientation. I was very surprised by how modern and stylish the school looked like. It’s a private school so I guess that explains it - corporations are putting up hefty donations annually. First there was this reception breakfast with these pastries that were so sweet that they were almost inedible. Me and Laura (the girl who came with me from our school) met some of the other exchange students and got to talking with them. 13 of the 25 foreign exchange students taking part in the French exchange program (the English program has the majority of the exchange students) had turned up, the rest would probably show up the next day or before the lectures actually start. There were at least 5 others like me who had come to Grenoble mainly for the skiing opportunities. Turns out one German student has his mom’s BMW with him for the whole semester and he plans to go skiing – a lot. It was almost comical how none of the exchange students seemed to have any academic ambitions. It seems that Grenoble’s reputation as an ultra-easy after-ski school has reached international proportions. Too bad the dean wasn’t there to hear all this, he would have been proud.

I’ll tell more about the city in my next post. Tills den.

I have seen myself in the future...

... and I don't like it one bit. I now know when you have finally turned from an adolescent to a real "adult"; it's when you stop enjoying flying and roaming around airports. I've always loved flying. I love the feeling of an airplane taking off. I love watching the clouds and the city lights. I even like airplane food. Thus far I've only associated good things to flying: tax free shopping (jumbo-sized Toblerone!), seeing new places, vacations, seeing relatives, etc. But I just realized today that in the not so distant future I might really start hating flying.

I woke up today at 4:15 and made my way to the bus station just in time before the bus left. Couldn't get any sleep, but I figured I'd have the time to doze off before my plane leaves since I was gonna be there so early. I was wrong. So very wrong.

The queues were beyond comprehension. It was as if a natural catastrophe was heading towards Finland and everybody wanted to get out. I mean it's 6:20 in the morning, WHAT THE FUCK ARE ALL OF YOU DOING HERE?!?! It took me over an hour just to get to the check-in booth. My luggage clocked an impressive 42 kilos on the scale - the penalty limit is 20 (not 23 as I had previously thought), mind you. The fee for any exceeding weight is 10 euros per kilo, so I was looking at a total penalty payment of 220€. I hadn't even gotten to France and my travel budget was about to take a huge hit. Luckily, the nice lady at the check in agreed to only charge for 10 excess kilos since I was going to France for such a long time. Yay. But this whole episode sealed the deal for me: I'm gonna ship all my sporting equipment to Finland once I start heading back. It should be a lot cheaper that way. I can't count on a nice check-in lady to bail me out a second time.

After the check-in episode I stepped in line for the security checking. The line was (again) very long but at least it was moving a bit quicker than at the check-in point. Every now and then somebody would come over and ask if they could cut in line as their plane was "just about to leave". I said "sure" the first few times but then I asked this woman I had let cut in before when her plane was leaving. 8:05, she said. A whole 15 minutes AFTER my plane was scheduled to leave. At this point I was getting a little nervous. If she's asking to cut in line so that could make her 8:05 flight, then what about my 7:50 flight? To make matters worse, an airport official came over and declared that "everybody trying to make the 7:50 flight move on to the front of the line!". Good break, you say? Guess again. EVERYBODY started rushing towards the security gate - including the woman whose plane was scheduled for later. I was getting royally pissed at that moment. This 30-something businessman asked me if I travel a lot. I said no, not really. "Well, it's like this every working morning. That's why I arrive to the airport at least two hours before the plane is scheduled to leave."

That is my future, ladies and gentlemen. I know that in the future I will have to travel a lot due to work related stuff. Seminars, company retreats, sales bids or purchasing bids. You know the deal. It's one thing to deal with all the airport bullshit when you know that you're going on vacation, but it's one thing to drag yourself out of bed at 5am just to catch a plane to some unexotic place so you can attend a seminar because your boss made you to. And before you know it you're clapping your hands along with all the other senior citizens because the captain didn't crash the plane. *shiver*

BTW, I wrote this behemoth of a post from the Copenhagen airport. I have some 4 hours to kill, so I figured I'd update my blog. Can you imagine that these savages are CHARGING for the use of WLAN? Incredible. I think WLAN-access at airports should be some sort of birthright. I know it's free in Helsinki, at least. I paid 10€ for 4 hours. Not that much, but it's the principle of the thing. Meh. At least the connection is good.

Next update once I get settled in France.

T minus one...

I'm leaving tomorrow and I haven't packed even half my stuff yet. Attaboy.

In my last post I said that I wasn't really feeling _that_ excited about going away. Well, NOW I'm getting that tingle. My flight is at 7:50, so I'll have to get up at 5:00, a mere 7 hours earlier than I'd normally even consider waking up. Nice. But I doubt I'll be gettin any sleep anyway.

Packing is a nightmare. The weight limit is 23 kilos (50 pounds) and my sporting equipment alone is gonna amass half of that. I have a huge suitcase but that won't do me any good if I'm not allowed to carry any excess weight onboard. Packing is gonna be like a gameshow for my clothes: "Who wants to travel to France with Henri?" Only the best and most practical clothes will survive!

I'm going back to pack now, I'll probably update from Copenhagen tomorrow. I have a fly-over there.